Mystery Case Files: Madame Fate
Viime vuoteni jäi aika laihaksi seikkailupelien osalta. Aloitan tämän vuodenkin, en seikkailupelillä, vaan etsintä- eli hidden object -pelillä, suositun Mystery Case Files -pelisarjan neljännellä osalla vuodelta 2007. Löysin Madame Faten vuosia sitten ja aina siitä asti se on ollut minulle eräänlainen kulttiklassikko. Se ei yritä olla seikkailupeli, kuten etsintäpelit nykyisin tapaavat (huonosti) olla. Se on kiehtovalla tavalla kaavamainen, "puhdas" etsintä- ja pulmapeli, jossa vanhojen aikojen grafiikkaa ja äänimaailmaa on yhdistelty mielikuvituksellisiksi kollaaseiksi.
The Deed
The Deedissä tehdään nimen mukaisesti yksi suuri teko, sisarmurha, ja yritetään välttää kiinni jääminen lavastamalla syylliseksi joku toinen. Tähän karmeaan ja kostonhimoiseen rooliin oli yllättävän helppo asettua, enkä kokenut sitä traumatisoivaksi. The Deed on näppärä pikkupeli, jonka konsepti edellyttää useampia pelikertoja.
Valiant Hearts: The Great War
Ensimmäisen maailmansodan Länsirintamalle sijoittuva Valiant Hearts: The Great War katsoo sotaa neljän eri henkilön ja koiran näkökulmasta. Se ei ole sotapeli, vaan sodasta kertova peli. Pulma- ja hiiviskelytehtävien ja enemmän väistelyyn kuin hyökkäämiseen perustuvien toimintajaksojen lomassa seurataan tarinaa siitä, kuinka sota lyö rikki perheitä mutta myös näyttää keskinäisen kiintymyksen voiman.
The Silent Age
The Silent Age on yksinkertainen ja tyylikäs seikkailupeli kaikilta osin, niin grafiikkansa, käyttöliittymänsä kuin mekaniikkansakin puolesta. Minua siinä kiinnosti erityisesti aikasiirtymään perustuva mekaniikka, joka tuo seikkailuun pulmapelin ulottuvuuden. Peli ilmestyi alun perin mobiililaitteille kahdessa osassa vuosina 2012 ja 2014 osoittautuen varsin suosituksi. Keväällä 2015 se kääntyi isommille ja ei-kosketusnäytöille Windows- ja Mac OS X -versioiden myötä.
Valhalla and the Lord of Infinity
1990-luvun puolenvälin tienoilla Amiga-tietokoneelle ilmestynyt Valhalla-seikkailupelisarja on eräänlainen kulttiklassikko. Se on todellinen helmi ja kaiken lisäksi vaikeasti löydettävissä, vaikka se onkin saatavilla myös nykyaikaisille Windows-tietokoneille. Sarjassa käytetään aivan omanlaistaan, tavaroiden muuntumiseen perustuvaa pelimekaniikkaa. Pelin maailma grafiikkoineen on viehättävän naivistinen, ja ääninäyttely on suorastaan legendaarista.
Seuraa
Peliarkisto
Mitä, kuka?
Julius Smed, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuukuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se, joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.
Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja
Top-10
Blogin arvio asteikolla 100
- Valhalla and the Lord of Infinity (94)
- Neuromancer (92)
- Samorost 3 (90)
- This War of Mine (86)
- Technobabylon (84)
- Shadowrun Hong Kong (84)
- The Last Door – Collector's Edition (82)
- Always Sometimes Monsters (81)
- The Dream Machine (81)
- Gabriel Knight: Sins of the Fathers – 20th Anniversary Edition (80)
Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.
Seuraavana pelijonossa
- Apocalipsis: Wormwood Edition
- Detention
- Minit
- Rusty Lake Hotel
- Odottamattomia jonon ohittajia
Odotan valmistumista:
- Code 7
- Foxtail
- Kentucky Route Zero
- Void & Meddler