Antiquarium (2023)

Antiquarium

Syyskuun puolivälissä 2023 ilmestynyt etsimispeli Antiquarium yhdistää mielenkiintoisesti old school -pelirakenteen ja tekoälyavusteisen grafiikan. Pelaaja pääsee töihin antiikkiliikkeeseen, jossa paitsi palvellaan asiakkaita myös etsitään kadonneita tai pikemminkin hajallaan olevia koriste-esineitä ja kuullaan viisauksia niiden takaa. Erilaisia tehtävätyyppejä on kuusi, ja ne toistuvat kaavamaisesti aina peräkkäin. Myös grafiikka toistaa aika paljon itseään, vai pitäisikö sanoa varioi paljon itseään, mutta se oli merkillisellä tavalla kiehtovaa. Tekoälyn tuottama epämääräisyys näyttäytyi minulle fantastisena ja sopivan haastavana.

Koko juttu

The Sexy Brutale (2017)

The Sexy Brutale

2017 ilmestynyt pulmapeli-seikkailu The Sexy Brutale on audiovisuaalinen pamaus vailla vertaa. 1920-luvun fantasiakartanoon sijoittuva murhamysteeri vei minut mennessään, vaikkakin takellellen. Pelaajan ohjaama hahmo, pappi Lafcadio herää samaan painajaiseen yhä uudelleen, aina samaan lauantaihin, kun markiisi on kutsunut ystävänsä koolle. Hänen on selvitettävä, mitä kartanossa oikein on tekeillä ja kuinka aikasilmukka voisi olla murrettavissa. Vaikka oman toiminnan ajoittaminen tarkasti on pelissä oleellista, kartanon perusteellinen tutkiminen ja vieraiden ja palveluskunnan vakoileminen ottaa oman aikansa. Pelin sympaattinen grafiikka tekee kauhusta ja pimeästä okkultismista harmittoman tuntuista, ja sen svengaava musiikki pitää yllä reipasta mielentilaa.

Koko juttu

Chinatown Detective Agency (2022)

Chinatown Detective Agency

Tämän vuoden huhtikuussa ilmestynyt Chinatown Detective Agency on lähitulevaisuuden Singaporeen sijoittuva pulmapeli-seikkailu. Siinä suhataan metrolla ympäri kaupunkia ja välillä lennetään maailmalle. Pelaajan ohjaama hahmo, nuori Amira Dharma on entinen Interpolin poliisi, joka on ryhtynyt yksityisetsiväksi. Hänen päätyönkuvansa muodostuu tiedonhausta ja erilaisista arvoituksista, jotka laajentuvat pelin ulkopuolelle internetiin. Vaikka Amiran todellisuus ja hänen ratkomansa tapaukset murhista korruptioon kertovat karua tarinaa, on peli kuitenkin lämminhenkinen, sillä Amira löytää oman tukiryhmän. Chinatown Detective Agencyllä on heikkoutensa ja epätäydellisyytensä, mutta pelikokemukseni oli sujuva ja pidin pelin ideasta paljonkin.

Koko juttu

Labyrinth City: Pierre the Maze Detective (2021)

Labyrinth City: Pierre the Maze Detective

Poimin taannoin Humble Bundlen Visual Delight -pelinyytin tietämättä oikeastaan, mitä siihen kuuluvilta peleiltä odottaa. 2021 ilmestynyt etsimis-pulmapeli-vaeltelu Labyrinth City: Pierre the Maze Detective tuntui peleistä helpoimmin lähestyttävältä, ja totta kyllä oppimiskynnyskin oli matala. Se perustuu kansainvälisesti suosittuun, 8–12-vuotiaiden lasten tehtäväkirjaan, joka on ilmestynyt myös suomeksi nimellä Sakke sokkelosalapoliisi: Kadonnutta sokkelokiveä etsimässä. Kirja on taipunut peliksi erityisen hyvin, ja se ilahdutti väsynyttä mieltäni. Vaikka pelimaailmassa on täysi hulina ja kaaos päällä, varastetun sokkelokiven metsästys oli kuin balsamia hermostolle, keskittyneisyydessään virkistävää ja rauhoittavaa samaan aikaan.

Koko juttu

Mystery Case Files: Return to Ravenhurst (2008)

Mystery Case Files: Return to Ravenhurst

Jatkoin Mystery Case Files -pelisarjan läpikäymistä sen viidennellä, 2008 ilmestyneellä osalla Return to Ravenhurst. Peli on tarinallista jatkoa sarjan kolmannelle osalle Ravenhurst. Nyt sarja hyppää kerralla seikkailupelien puolelle. Vapaa vaeltelu kartanon alueella ja tavaraluettelon käyttö yhdistyvät yhtenäiseen tarinan kaareen. Samalla oma pelihahmo nousee keskiöön kaiken kokijaksi. Kun Ravenhurstissa kerättiin puuttuvia sivuja kadonneen naisen päiväkirjaan, nyt niitä kirjoitetaan dynaamisesti oman pelihahmon muistikirjaan. Sarjan huumori korvautuu täysin kauhulla ja stereotyyppiset hahmot psykopatologisilla tapauksilla. Kummittelukaan ei ole enää pelkkien itseään toistavien ääniefektien varassa, vaan aaveet ilmestyvät elävinä hahmoina puhumaan pelaajalle. Näin pelisarja ottaa suuria askeleita eteenpäin, mutta kuinka on sen suunnan laita?

Koko juttu

Mystery Case Files: Madame Fate (2007)

Mystery Case Files: Madame Fate

Marraskuussa 2007 ilmestynyt, Mystery Case Files -pelisarjan neljäs osa Madame Fate oli ensimmäisiä hidden object -pelejä, joita olen pelannut. Se juontaa nyt yli 10 vuoden taakse. Nostin pelin Samoojaan kolme vuotta sitten, mutta lukiessani nyt vanhaa arviotani siitä tunsin tyytymättömyyttä. Esittely on kovin tiivis ja kuvaruutukaappauksiakin on vähänlaisesti. Koska olen ottanut tehtäväkseni käydä läpi Mystery Case Files -pelisarjan yhdeksän ensimmäistä osaa analyyttisemmässä hengessä, palaan Madame Fateen ja yritän tehdä sen monipuolisuudelle enemmän oikeutta. Tämä meedion johtamaan tivoliin sijoittuva etsintä-pulmapeli on audiovisuaalista juhlaa low-fi.

Koko juttu

Mystery Case Files: Ravenhurst (2006)

Mystery Case Files: Ravenhurst

Jatkoin tutustumista Mystery Case Files -etsintäpelisarjaan edeten sen kolmanteen, joulukuussa 2006 ilmestyneeseen osaan Ravenhurst. Pelisarjan sisällä Ravenhurst muodostaa oman viisiosaisen minisarjansa. Sen maailma on siis osoittautunut hedelmälliseksi sekä tarinallisesti että taloudellisesti. Mystery Case Files -pelisarjan fanien keskuudessa Ravenhurstilla on erityinen kaiku. Minutkin se voitti puolelleen, eikä aiemmin Prime Suspectia pelatessani kokema väsymys vaivannut lainkaan. Sarjan kahdesta ensimmäisestä pelistä Ravenhurstin erottaa vahva tarinallisuus, joka kokoaa pelin mekaaniset palaset yhteen ja tekee siitä mieleenpainuvan – tässä todistetaan siis hidden object -pelien siirtymää seikkailupelien puolelle. Epäilen myös Ravenhurstin aloittaneen epähuomiossa hidden object -pelien pakkomielteen lukkoihin!

Koko juttu

Mystery Case Files: Prime Suspects (2006)

Mystery Case Files: Prime Suspects

Jatkan viime postauksen avaamalla uralla Mystery Case Files -pelisarjan varhaisen osan parissa. Prime Suspects seurasi kaupallisesti menestyksekästä Huntsvilleä jo alle puolen vuoden kuluttua 2006. Se muistuttaa edeltäjäänsä hyvin paljon, mutta jonkinasteista kehitystä on tapahtunut. Prime Suspects on pitkäkestoisempi, minipelin kaltainen rikostietokone on alkanut suoltaa kolmea erilaista pulmatehtävää ja etsimiseen on tullut uusi haastava taskulamppu/röntgenlaitevariaatio. Minut peli onnistui väsyttämään, mutta ei leipäännyttämään kuitenkaan, ja se saattoi johtua vain siitä, että en pitänyt riittävää taukoa Huntsvillen jälkeen.

Koko juttu

Mystery Case Files: Huntsville (2005)

Mystery Case Files: Huntsville

Viime postauksessa yllyin purkamaan tuntojani hidden object -pelien evoluutiosta, siis siitä, miten ne ovat menneet aivan väärään suuntaan. Päätinkin palata juurille tarkistaakseni, miltä ne vanhat etsintäpelit oikein tuntuivat ja mikä niissä oli hyvää. Olen aiemmin arvioinut Samoojassa Mystery Case Files -pelisarjan neljännen osan, Madame Fate, joka on minulle henkilökohtainen kulttiklassikko. Madame Fate ilmestyi vuonna 2007. Mutta mitä oli ennen sitä? Sarjan ensimmäistä, 2005 ilmestynyttä osaa sanotaan jopa tämän peligenren alullepanijaksi. En ota kantaa siihen, alkoiko kaikki todella Huntsvillestä, mutta Mystery Case Files -pelisarja on joka tapauksessa hyvä kohde tutkittaessa hidden object -pelien kehitystä, sillä siihen on ilmestynyt uusi osa vähintään joka vuosi, viimeksi loppuvuodesta 2021. Sarjassa on tällä hetkellä kaikkiaan 23 osaa.

Koko juttu

Dracula: Love Kills Collector's Edition (2011)

Dracula: Love Kills Collector's Edition

2011 ilmestynyt etsintä-pulmapeli-seikkailu Dracula: Love Kills on jatko-osa Dracula: Originille vuodelta 2008. Minulle se oli yllättävä ja hauska löydös. Ehkä Halloweenin siivittämänä katseeni kääntyi pelikirjastossani lojuvien kauhupelien puoleen, ja laiskalla mielellä kun olin, ajattelin, että hidden object -peli tarjoaisi kevyttä purtavaa. Luulin, että se olisi vain yksi niistä liukuhihnalla tuotetuista ja pelatuista peleistä, jotka eivät jätä varsinaista muistijälkeä tai herätä sen kummempia ajatuksia. Korkeintaan olisin vain harmistunut vahvistuksesta, miten huonoja eli kaavamaisia ja kliseisiä seikkailupelejä hidden object -pelit ovat. Olin väärässä. Dracula: Love Kills on varsin hurmaava kaikessa kaavamaisuudessaan.

Koko juttu

Lisää pelejä

 Seuraa
    
 Peliarkisto
Mitä, kuka?

Julius Smed, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuukuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.

Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja

 Uusimpia lokikirjassa
Top-10

Blogin arvio asteikolla 100

  1. Valhalla and the Lord of Infinity (94)
  2. Neuromancer (92)
  3. Samorost 3 (90)
  4. The Secret of Monkey Island (88)
  5. This War of Mine (86)
  6. Technobabylon (84)
  7. Shadowrun Hong Kong (84)
  8. The Sexy Brutale (83)
  9. The Last Door – Collector's Edition (82)
  10. Always Sometimes Monsters (81)

KAIKKI PELIT

Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.

Pelialustana
  • Lenovo Legion T5 26AMR5 - AMD Ryzen 5 5600G - NVIDIA GeForce RTX 3060 12 Gt - Windows 11
  • Apple Mac Mini M2 Pro - macOS Sonoma
  • Retro Games The A500 Mini
  • VICE-emulaattorit
  • Satunnaisemmin myös muut emulaattorit
5 minuutin online-pelejä
Shepherd
Aztec Challenge
Mingle
Suositeltu pelimusiikki