Enclosure 3-D (2022)

Leisure Suit Larryn vanavedessä sain muistuman 2004 ilmestyneestä graafisesta tekstiseikkailupelistä Enclosure, jossa käytetään samaa Sierran AGI-pelimoottoria kuin alkuperäisessä Larry ykkösessä. 2022 Enclosureen ilmestyi päivitys, jossa pikselit on muutettu vokseleiksi, ja tuloksena on eräänlaista retro-3D:tä. Vaikutus ei ole suuren suuri, mutta kuitenkin selvästi havaittava. Grafiikka ikään kuin irtoaa alustastaan eikä ole niin latteaa; esimerkiksi minun silmääni pelihahmot näyttivät lego-ukoilta pikseliukkojen asemesta. Enclosure on rakkaudella tehty harrastus- tai faniprojekti, ja se on saatavilla ilmaiseksi. Minä viehätyin alun perin sen asetelmasta, jossa huijari-meediopariskunta saa kutsun arktiselle asemalle, jossa kummittelee.
Leisure Suit Larry in the Land of the Lounge Lizards (1987)

Sierra On-Linen legendaarinen Leisure Suit Larry in the Land of the Lounge Lizards on ensimmäisiä graafisia seikkailupelejä, joissa omaa hahmoa pystyy liikuttamaan pelimaailmassa reaaliajassa mutta muut käskyt kirjoitetaan vielä tekstiparseriin. Peli on kiinnostava myös uudelleen tehtyjen versioidensa takia. VGA-versiossa vuodelta 1991 grafiikka ja äänet nousevat arkaaiselta tasolta ysäritasolle ja vuoden 2013 versiossa silmää ja korvaa hyväilevälle HD-tasolle. Pelasin nämä kolme eri versiota yhteen pötköön ja ajattelin pureutua pelin taustoihin ja eri versioihin Samoojassa, vaikka pelistä on tähän mennessä varmasti sanottu jo kaikki mahdollinen ja sen maine on suuri.
The Secret of Monkey Island (1991)

Synkähkön The Longingin jälkeen kaipasin piristystä ja tartuin kevytmieliseen seikkailupeliklassikkoon The Secret of Monkey Island, jota olen pelannut aikoinaan Amigalla. Pelasin ensin pelin uuden version vuodelta 2009, The Secret of Monkey Island: Special Edition, ja sitten alkuperäisen Amiga-version vuodelta 1991 kokeakseni sen nykyperspektiivistä uudelleen. Pelin aivan ensimmäinen versio oli kuitenkin DOS-tietokoneille, ja tämä arkaainen elämys sisältyy vuoden 2009 Special Editioniin, jossa siihen voi vaihtaa lennosta. Tässä jutussa käsittelen ensisijaisesti Amiga-versiota ja vertaan sitä Special Editioniin. Peli ei ole suotta klassikko. Se pitää seikkailupelinä pintansa edelleen hyvin. Minulla ei ole mitään audiovisuaalisesti uudistunutta versiota vastaan, mutta yllättäen totesin vanhan version pelattavuudeltaan paremmaksi. Vastaan tässä postauksessa myös omasta puolestani kysymykseen, miten pelata Amiga-pelejä.
Fahrenheit: Indigo Prophecy Remastered (2015)

Quantic Dream -pelistudion 2005 ilmestyneestä elokuvallisesta toimintaseikkailusta Fahrenheit julkaistiin uusi paranneltu versio Fahrenheit: Indigo Prophecy Remastered vuonna 2015. Pelasin sen pöytäkoneversiota näppäimistö-hiiri-yhdistelmäohjauksella. Siinä on tuki myös peliohjaimille, ja pelistä on olemassa myös konsoliversiot. Tämä kulttimaineeseen yltänyt synkkätunnelmainen murhamysteeri onnistui järkyttämään ja puhuttelemaan minua, vaikka taistelin ja takeltelin turhautuneena ohjauksen kanssa. Tarinan imu oli kova, eikä peliä turhaan sanota yhdeksi sen käsikirjoittaja-ohjaajan David Cagen mestariteoksista.
Morningstar: Descent to Deadrock (2015)

Alun perin ilmaisena flash-pelinä ilmestynyt Morningstar: Descent to Deadrock on lyhyt vanhoille point-and-click-peleille kumartava scifiseikkailu. Pelasin sen maksullista PC/Mac-versiota, joka on ilmestynyt 2015. Peli on saatavilla myös Android- ja iOS-laitteille. Morningstar: Descent to Deadrockissa voi kuulla kaikuja niin 1990-luvun alku- kuin loppupuoleltakin, ja ihan hyvällä tavalla. Grafiikka on 3D:tä, mutta ilman konkreettista oman hahmon liikuttamista ja pelinaikaisia animaatioita. Olin vähällä reputtaa Morningstar: Descent to Deadrockin Samoojasta, mutta tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, koska pienillä resursseilla tehdyksi peliksi se on ihan hyvin suunniteltu ja jotenkin sympaattinen.
Distraint: Deluxe Edition (2017)

Distraint on suomalaisen yhden miehen, Jesse Makkosen seikkailupelituotanto. Se ilmestyi alun perin 2015 ja paranneltuna deluxe editionina 2017. Minulta tämä pieni helmi oli mennä ohi, ja nappasin sen GOG.comin ilmaisjakeluna vasta tämän vuoden tammikuussa. Distraint on tarina ahneuden ja myötätunnon yhteentörmäyksestä. Pelaajan ohjaama herra Price joutuu häätämään heikko-osaisia asunnoistaan lunastaakseen itselleen osakkuuden menestyksekkäästä kiinteistöyrityksestä. Pelin etiikka ja tarina voivat tuntua naiiveilta, mutta niissä on jotain vilpitöntä ja todellista. Audiovisuaalinen ilme on ihan hieno ja jo sellaisenaan kokemisen arvoinen. Pelillisesti Distraint on yksinkertainen ja kömpelökin, mutta sekaan mahtuu muutama mielenkiintoinen pulmatilanne.
Downfall Redux (2016)

Viikko sitten ilmestynyt Downfall Redux on paranneltu versio Harvester Gamesin ensimmäisestä pelistä. Se kurottelee kohti studion menestyksekkään kakkosjulkaisun The Cat Ladyn tasoa, kuitenkaan siihen yltämättä. En ole kauhupelien ystävä ja veren ylenpalttinen, itsetarkoituksellinen esiintyminen ei minua kiehdo, mutta peli, jossa liikutaan eri tajunnantiloissa, kiinnostaa kyllä. Myös rumuuden estetiikkaa noudattava grafiikka riitti pelaamisen porkkanaksi.
Valhalla and the Lord of Infinity (2002)

1990-luvun puolenvälin tienoilla Amiga-tietokoneelle ilmestynyt Valhalla-seikkailupelisarja on eräänlainen kulttiklassikko. Se on todellinen helmi ja kaiken lisäksi vaikeasti löydettävissä, vaikka se onkin saatavilla myös nykyaikaisille Windows-tietokoneille. Sarjassa käytetään aivan omanlaistaan, tavaroiden muuntumiseen perustuvaa pelimekaniikkaa. Pelin maailma grafiikkoineen on viehättävän naivistinen, ja ääninäyttely on suorastaan legendaarista.
Technobabylon (2015)

Wadjet Eye Gamesin ja Technocrat Gamesin tuore, viime viikolla ilmestynyt yhteistuotanto Technobabylon on klassisten seikkailupelien hengessä tehty moderni kyberpunk-trilleri. Siinä on monipolvinen juoni ja joukko nokkelia tehtäviä. Henkilöhahmot ja henkilöiden väliset suhteet ovat keskeisessä osassa, mutta pelin maailma, joka on ennemminkin vaihtoehtoinen kuin mahdollinen tulevaisuus, on asettanut heidän uskottavuutensa ja samastuttavuutensa erityiselle koetukselle.
The Shivah: Kosher Edition (2013)

Dave Gilbertin perustama Wadjet Eye Games on tehnyt vuodesta 2006 alkaen viihdyttäviä ja omaperäisiä indiepelejä klassista kaavaa soveltaen. Marraskuussa 2013 ilmestynyt The Shivah: Kosher Edition on uudelleen tehty versio Gilbertin ensimmäisestä kaupallisesta tuotannosta ja varmasti yhdestä omintakeisimmasta seikkailupeleistä ikinä.
Seuraa
Peliarkisto
Mitä, kuka?
Julius Smed, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuukuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.
Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja
Uusimpia lokikirjassa
Top-10
Blogin arvio asteikolla 100
- Valhalla and the Lord of Infinity (94)
- Neuromancer (92)
- Samorost 3 (90)
- The Secret of Monkey Island (88)
- This War of Mine (86)
- Technobabylon (84)
- Shadowrun Hong Kong (84)
- The Sexy Brutale (83)
- The Last Door – Collector's Edition (82)
- Always Sometimes Monsters (81)
Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.
Pelialustana
- Lenovo Legion T5 26AMR5 - AMD Ryzen 5 5600G - NVIDIA GeForce RTX 3060 12 Gt - Windows 11
- Apple Mac Mini M2 Pro - macOS Sequoia
- Retro Games The A500 Mini
- VICE-emulaattorit
- Satunnaisemmin myös muut emulaattorit