The Longing (2020)
2020 ilmestynyt The Longing on hidasta suunnittelua ja kärsivällisyyttä vaativa odottelupeli (idle game). Luolan kuningas on vaipunut 400 päivää kestävään uneen, ja palvelija Shade joutuu elelemään itsekseen ilman mitään ilmeistä tarkoitusta. Peli ilmestyi otollisesti juuri koronapandemian aikaan, ja ihmiset löysivät siitä tarttumapintaa omaan elämäntilanteeseensa. Shade elää aivan kuin karanteenissa! Hänellä ei ole pääsyä maan pinnalle, vai onko sittenkin? Pelaajan tehtävänä on tutkia laaja luolasto ja paljastaa sen salaisuudet. Minulla ei ole mitään The Longingia vastaan, mutta ei oikein mitään sen puolestakaan. Se on kuitenkin epäilemättä mieleenpainuva pelikokemus, sillä se on hitaudessaan aivan omaa luokkaansa.
Antiquarium (2023)
Syyskuun puolivälissä 2023 ilmestynyt etsimispeli Antiquarium yhdistää mielenkiintoisesti old school -pelirakenteen ja tekoälyavusteisen grafiikan. Pelaaja pääsee töihin antiikkiliikkeeseen, jossa paitsi palvellaan asiakkaita myös etsitään kadonneita tai pikemminkin hajallaan olevia koriste-esineitä ja kuullaan viisauksia niiden takaa. Erilaisia tehtävätyyppejä on kuusi, ja ne toistuvat kaavamaisesti aina peräkkäin. Myös grafiikka toistaa aika paljon itseään, vai pitäisikö sanoa varioi paljon itseään, mutta se oli merkillisellä tavalla kiehtovaa. Tekoälyn tuottama epämääräisyys näyttäytyi minulle fantastisena ja sopivan haastavana.
The Sexy Brutale (2017)
2017 ilmestynyt pulmapeli-seikkailu The Sexy Brutale on audiovisuaalinen pamaus vailla vertaa. 1920-luvun fantasiakartanoon sijoittuva murhamysteeri vei minut mennessään, vaikkakin takellellen. Pelaajan ohjaama hahmo, pappi Lafcadio herää samaan painajaiseen yhä uudelleen, aina samaan lauantaihin, kun markiisi on kutsunut ystävänsä koolle. Hänen on selvitettävä, mitä kartanossa oikein on tekeillä ja kuinka aikasilmukka voisi olla murrettavissa. Vaikka oman toiminnan ajoittaminen tarkasti on pelissä oleellista, kartanon perusteellinen tutkiminen ja vieraiden ja palveluskunnan vakoileminen ottaa oman aikansa. Pelin sympaattinen grafiikka tekee kauhusta ja pimeästä okkultismista harmittoman tuntuista, ja sen svengaava musiikki pitää yllä reipasta mielentilaa.
Hero of the Kingdom III (2018)
Jatkoin samalla roolipeli-seikkailulinjalla ja pelasin Hero of the Kingdom -sarjan kolmannen osan. Roolipeliominaisuudet ovat vahvistuneet entisestään ja samalla pelistä on tullut aiempia osia mekaanisempi. Metsästys-keräilyn lisäksi siinä on vahva painotus oman hahmon ominaisuuksien kehittämisessä. Hero of the Kingdom III:n tarina on sijoitettu oleellisesti välinäytöksiin, joissa ei ole vuorovaikutusta. Oma hahmo näkee näkyjä aiemmin tapahtuneesta samaan aikaan, kun hän häärii täyttä höyryä reaaliaikaisessa pelimaailmassa. Luonnonvarat uusiutuvat tiuhaan tahtiin eikä niiden loppumisesta ollut vaaraa.
Hero of the Kingdom II (2015)
2015 ilmestynyt seikkailu-roolipeli Hero of the Kingdom II jatkaa sarjan pari vuotta aiemmin ilmestyneen ykkösosan jalanjäljissä. Aloitin sen pelaamiseen pikapuoliin ykkösosan läpipeluun jälkeen ja totesin pelin imun yhtä hyväksi, jos ei paremmaksikin. Kakkososassa kartta laajenee merille ja maan alle, ja grafiikka on noussut pykälää korkeammalle tasolle vaihtelevampine ympäristöineen ja henkilöpotretteineen. Mutta kaikki, mikä on hyväksi todettu, on säilytetty: luonnonantimien silmitön keruu, etsimistehtävät ja useat sivujuonet pääjuonen lisäksi. Tätä fantasiamaailman kolkkaa piinaavat merirosvot, jotka kaappailevat neitoja rannoilta, mukaan lukien oman hahmon pikkusisar. Hänen pelastamisekseen käännetään jokainen kivi, ja valtakunnan sankariksi päädytään siinä ohessa ikään kuin vahingossa – romanttisen kohtalonoikun kautta.
Hero of the Kingdom (2012)
Pienen slovakkistudion 2012 ilmestynyt Hero of the Kingdom oli minulle mieluisa löytö. Se on viehättävä ja helppo mutta koukuttava peli, joka sekoittaa tarinavetoiseen seikkailu-roolipeliin etsimistehtäviä. Nimen mukaisesti pelaajan kohtalona on kasvaa vaatimattomasta viljelijän pojasta valtakunnan sankariksi, kun pahikset ensin polttavat hänen kotitalonsa ja kaappaavat hänen isänsä. Vaikka pääjuonena on isän vapauttaminen ja sitten koko valtakunnan pelastaminen, ehtii oma hahmo hyvin harjoittaa metsästäjä-keräilijän elämää ja suorittaa useita pikkutehtäviä tarinan sivujuonteena. Kokonaisuudessaan pelimekaniikka toimi erinomaisesti ja klassinen fantasiamiljöö vetosi lapsekkaaseen mieleeni.
Tiny Echo (2017)
2017 ilmestynyt Tiny Echo ilmentää hengähdystä tai hengenvetoa, syvää mutta höyhenenkevyttä. Pelaajan ohjaama pikku-Emi saa maan päältä kasan kirjeitä, jotka on tarkoitus jakaa maan alla tai maan rajassa asuville vastaanottajille. Tämä point-and-click-peli on tehty grafiikka edellä, ja sen pelimäisyys on yksinkertaisuudessaan melkein näennäistä. Ehkä sen voisikin määritellä interaktiiviseksi animaatioksi pikemmin kuin peliksi. Tai voisi se olla kävelysimulaattorikin, vaeltelupeli. Tiny Echon maailma on salaperäisen viehättävä, jopa digitaalisena aisteja herättävä. Kesäyö herää eloon näytöllä.
Chinatown Detective Agency (2022)
Tämän vuoden huhtikuussa ilmestynyt Chinatown Detective Agency on lähitulevaisuuden Singaporeen sijoittuva pulmapeli-seikkailu. Siinä suhataan metrolla ympäri kaupunkia ja välillä lennetään maailmalle. Pelaajan ohjaama hahmo, nuori Amira Dharma on entinen Interpolin poliisi, joka on ryhtynyt yksityisetsiväksi. Hänen päätyönkuvansa muodostuu tiedonhausta ja erilaisista arvoituksista, jotka laajentuvat pelin ulkopuolelle internetiin. Vaikka Amiran todellisuus ja hänen ratkomansa tapaukset murhista korruptioon kertovat karua tarinaa, on peli kuitenkin lämminhenkinen, sillä Amira löytää oman tukiryhmän. Chinatown Detective Agencyllä on heikkoutensa ja epätäydellisyytensä, mutta pelikokemukseni oli sujuva ja pidin pelin ideasta paljonkin.
The Excavation of Hob's Barrow (2022)
Syyskuun lopussa ilmestynyt The Excavation of Hob's Barrow palautti minut vanhojen kunnon point-and-click-seikkailujen pariin. Se on pienen pelistudion Cloak and Dagger Gamesin seitsemäs seikkailupeli, ja sen on kustantanut genren elävä legenda Wadjet Eye Games. Yhteistyö Wadjet Eye Gamesin kanssa on taannut pelille erinomaisen ääninäyttelyn. Pidin pelin henkilöhahmoista myös muuten. Muinaisuskoon ja kansantaruihin perustuva kauhutarina sijoittuu 1800-luvun Pohjois-Englantiin. Nuori arkeologi tulee pikkukylään tutkimaan vanhaa hautakumpua ja saa ristiriitaisen vastaanoton. Mitä kuka kukin on ja kehen voi luottaa? The Excavation of Hob's Barrow ei lankea onnelliseen loppuun, vaan jättää tarinasta haavoittuneen pelaajan yksin hämmentyneiden ajatustensa kanssa.
The Curse of Rabenstein (2020)
2020 ilmestynyt tekstiseikkailu The Curse of Rabenstein kiinnitti huomioni, kun siitä ilmestyi point-and-click-versio Commodore 64:lle pari viikkoa sitten. En kuitenkaan pelannut tuota mainittua kuusnelosversiota, vaan leimisti alkuperäisen pelin modernia selainversiota, joka avautuu vaivattomasti nykykoneella ilman emulaattoria. Peli on saatavilla lukuisille eri alustoille kahdeksan- ja kuusitoistabittisistä Commodoreista Spectrumiin, Atariin, MSX:ään ja DOS:iin, joten sen voi kokea aidohkosti retrona, mutta käytännössä peli on sama myös selaimessa. The Curse of Rabenstein oli minulle kiva ja kevyt pelikokemus. Parseri näyttäytyi ystävällisen yksioikoisena, enkä jäänyt hakkaamaan päätäni seinään missään kohtaa. Peli oli kuin verryttelyä raskaampia parseriotteluita varten. The Curse of Rabenstein tarjoaa alle tunnin pituisen klassisen kauhutarinan.
Seuraa
Peliarkisto
Mitä, kuka?
Julius Smed, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuukuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.
Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja
Uusimpia lokikirjassa
Top-10
Blogin arvio asteikolla 100
- Valhalla and the Lord of Infinity (94)
- Neuromancer (92)
- Samorost 3 (90)
- The Secret of Monkey Island (88)
- This War of Mine (86)
- Technobabylon (84)
- Shadowrun Hong Kong (84)
- The Sexy Brutale (83)
- The Last Door – Collector's Edition (82)
- Always Sometimes Monsters (81)
Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.
Pelialustana
- Lenovo Legion T5 26AMR5 - AMD Ryzen 5 5600G - NVIDIA GeForce RTX 3060 12 Gt - Windows 11
- Apple Mac Mini M2 Pro - macOS Sequoia
- Retro Games The A500 Mini
- VICE-emulaattorit
- Satunnaisemmin myös muut emulaattorit