Jatkan viime postauksen avaamalla uralla Mystery Case Files -pelisarjan varhaisen osan parissa. Prime Suspects seurasi kaupallisesti menestyksekästä Huntsvilleä jo alle puolen vuoden kuluttua 2006. Se muistuttaa edeltäjäänsä hyvin paljon, mutta jonkinasteista kehitystä on tapahtunut. Prime Suspects on pitkäkestoisempi, minipelin kaltainen rikostietokone on alkanut suoltaa kolmea erilaista pulmatehtävää ja etsimiseen on tullut uusi haastava taskulamppu/röntgenlaitevariaatio. Minut peli onnistui väsyttämään, mutta ei leipäännyttämään kuitenkaan, ja se saattoi johtua vain siitä, että en pitänyt riittävää taukoa Huntsvillen jälkeen.

Prime Suspects on Mystery Case Files -pelisarjan toinen osa ja siitä vastaa Big Fish Gamesin oma sisäinen studio ja suunnittelija Adrian Woods. Pelissä haetaan syyllistä timanttivarkauteen. Se sijoittuu fiktiiviseen Lontooseen, ja siinä on englantilaisväriä. Kielenkäyttö on jännää ja ainakin minulle sanastollisesti ja idiomien puolesta vähän haastavaa, kuin slangia, mutta itse pelaamiseen se ei vaikuttanut. Prime Suspectissa on 20 epäiltyä henkilöä, jotka pitää todeta syyttömiksi tai poimia pääepäiltyjen joukkoon. Verrattuna Huntsvilleen henkilöhahmoja on kehitetty hieman pidemmälle. Huntsvillessä briiffaus sisältää yksittäisten rikosten esittelyt, kun taas Prime Suspectissa esitellään samasta rikoksesta epäillyt.

Etsintää valossa ja vähässä valossa

Aivan kuten Huntsvillessä, briiffauksen jälkeen mennään suoraan kartalle ja todisteiden etsintään. Kullakin epäillyllä on oma valikoimansa paikkoja, joilta haetaan todisteita puhumaan heidän puolestaan tai heitä vastaan. Todisteet ovat sinänsä sattumanvaraisia ja on vaikea keksiä, miten ne voisivat liittyä rikostapaukseen. Samoissa paikoissa käydään usein ja niiltä etsitään saman nimisiä kohteita, joskaan ei aina saman näköisiä.

Löytämisen haaste ja ilo on Prime Suspectsin pääanti kuten etsintäpelissä kuuluukin olla. Hieman sumuinen, epätarkka grafiikka antaa oman lisähaasteensa, mutta ei toiminut minulla löytämisen esteenä – loppujen lopuksi kaikki oli tunnistettavaa. Paikat ovat keskenään erilaisia ja niissä on käytetty erilaisia äänimaisemia. Taustalla soi koko ajan sama musiikki, joka valitettavasti alkoi jäytämään, sillä kokonaispeliaikani oli yli yhdeksän tuntia. Musiikki itsessään oli tukkoisen kuuloista, siis low-fi, mutta siinä oli kivoja äänielementtejä, jotka loivat salaperäistä tunnelmaa.

Prime Suspects on tosiaan aika pitkä, mutta ei sinänsä laaja, sillä pelimekaniikassa tai muissa ominaisuuksissa ei tapahdu juurikaan vaihtelua. Etsintään on kuitenkin tullut aiempaan pelisarjan osaan nähden uusi variaatio, jossa paikka näyttäytyy pimeänä ja etsiminen tapahtuu taskulampun valokiilassa tai vaihtoehtoisesti katsotaan jonkinlaisen röntgenlaitteen avulla seinän läpi. Taskulamppu/röntgenlaite itsessäänkin sisältää etsimistehtävän, sillä jokaisella kartalla taskulamppuun/röntgenlaitteeseen on löydettävä uusi paristo, ja se voi olla missä tahansa muussa kartalla saatavilla olevassa paikassa. Oma spontaani reaktioni taskulamppu- ja röntgenlaitepaikkoihin oli vastahankainen, mutta loppujen lopuksi ne eivät olleet sen vaikeampia kuin täydessä valossa olevat tai näköesteettömät paikatkaan. En osaa oikein ottaa kantaa siihen, onko taskulamppu/röntgenlaite hyvä kehitysaskel. Ehkä on, ehkä ei, mutta itse en selvästikään pitänyt siitä.

Rikostietokone versio 2

Prime Suspectissa on myös kehitetty rikostietokoneosuutta. Aiemmin esiintyneen kuutiopalapelin lisäksi on tullut muistikorttipeli ja sanaruudukko. Vaihtelu tuntui virkistävältä, vaikka sekin oli vähäistä ja hyvin kaavamaista.

Kuutiopalapeli on tismalleen Huntsvillen kaltainen. Järjestämällä palat oikein paljastuu, missä epäilty oli timanttivarkauden hetkellä. Jos alibia ei löydy, epäilty siirtyy pääepäiltyjen joukkoon, joita katsotaan pelin lopussa tarkemmin.

Pidin eniten sanaruudukkotehtävästä. Sitä ei ole syytä pelätä vähän heikommallakaan englannin kielen sanavarastolla, sillä ruudukolta haetaan aina yhden yleisen aihepiirin mukaisia sanoja, esimerkiksi planeettoja tai jalokiviä, eikä ruudukko ole suuren suuri. Muistan pitäneeni erityisesti sanatehtävistä myös Madame Fatessa, joka alun perin herätti kiinnostukseni koko Mystery Case Files -pelisarjaa kohtaan ja jonka olen esitellyt aiemmin Samoojassa omana kulttiklassikkonani.

Muistikorttipeli oli kuvitukseltaan yllättävä ja erikoisuudessaan vähän haastavakin. Korttien kuvituksena on käsittelemättömiä valokuvia mitä satunnaisimmista aiheista, ja lisää vaikeutta tuo se, että muutamat kuva-aiheet ovat hyvin toistensa kaltaisia. Mutta harjoitus tekee mestarin. Pelin edetessä tulin yhä paremmaksi sekä etsimistehtävissä että rikostietokoneen asettamissa pulmissa.

Helppoa kun sen osaa ja oppiihan sitä

Niin Huntsville kuin Prime Suspectskaan eivät tavanomaisesta poiketen käy edetessään haastavammiksi vaan pysyvät suunnilleen samalla vaikeustasolla. Niiden etenemisen tapa tuottaa pelaajalle takuuvarman kehittymisen tunteen. Vaikka ne ovat pulmapelejä, ne eivät haasta pelaajaa älyllisesti vaan imartelevat häntä silkan toiston tuottamalla oppimisella. Mitäpä vikaa siinä olisi? Ne ovat kasuaalipelejä, joiden aloittamiskynnys on matalalla ja jotka eivät vaadi suurta sitoutumista. Niitä pelatessa pääsee vapaalle.

Prime Suspects ei rasita niin älyllisesti, tunteellisesti kuin motorisestikaan – ellei paikoin pikselintarkalta tuntuvaa osumista löydettäviin kohteisiin katsota vaikeaksi. Totta kyllä, se voi olla sitä, mutta toisaalta osoittimen tähtääminen kieli keskellä suuta vaatii keskittymistä matalalla kynnyksellä. Se palvelee pelaamisen reaalielämästä irrottavaa vaikutusta yksinkertaisella ja kevyellä, juuri kasuaalilla tavalla!

Loppuarvio

Vaikka Prime Suspects on kehittyneempi verrattuna Mystery Case Files -pelisarjan ensimmäiseen osaan Huntsville, se ei tuottanut minulle suurempaa iloa. Yli yhdeksäntuntinen läpipeluu teki tehtävänsä ja huokaisin helpotuksesta saadessani timanttivarkaan viimein kiinni ja timantinkin takaisin. Lopulta tämä toistoon perustuva peli toisti liikaa itseään ja sarjan edellistä osaa grafiikkaa myöten. En voi kuvitella pelaavani sitä uudelleen vain, koska tiedän syyllisen olevan seuraavalla kerralla joku toinen. Mutta jos joku harkitsee, pelaisiko Huntsvillen vai Prime Suspectsin, niin suosittelen Prime Suspectsia, sillä se on kuitenkin kehittyneempi ja monipuolisempi. On parempi, ettei niitä vertaa toisiinsa eikä pelaa perä perää. Annan pelikokemukselleni arvosanaksi 58/100.

Saatavuus

Mystery Case Files: Prime Suspects on saatavilla Windows- ja macOS-tietokoneille sekä Nintendo DS -käsikonsolille.

Peli tekijöiltä: Adrian WoodsBig Fish Games