Fran Bow
2015 ilmestynyt psykologinen kauhuseikkailu Fran Bow kertoo 10-vuotiaasta tytöstä, joka on menettänyt vanhempansa. Mieleltään järkkyneenä hänet on suljettu lasten mielisairaalaan. Tarina sijoittuu 1940-luvulle. Erityistä pelissä on mekaniikka, joka perustuu kahden todellisuuden tason välillä liikkumiseen. Fran elää vuoroin realistisessa, vuoroin kauhufantastisessa maailmassa. Pelin käsikirjoittaja on kertonut tekemisen olleen terapeuttista, sillä hän on käyttänyt siinä omaelämäkerrallisia aineksia. Franin tarina on jännittävä ja yllättävä, mutta myös hyvin hämmentävä.
The Dream Machine
Sarjamuotoisen The Dream Machinen viimeinen, kauan odotettu kuudes osa ilmestyi toukokuussa 2017. Tässä konkreettisesti käsityönä toteutetussa pelissä ohjataan elämässään nalkkiin jäänyttä nuorta miestä, josta tulee erään kerrostalon asukkaat vuokraisännältään pelastava sankari. Seikkailu vie hänet toisten uniin, aina kollektiivisen unimaailman ytimeen asti. Osa osalta ilmestynyttä peliä on ollut mielenkiintoista seurata; jokainen niistä on onnistunut yllättämään minut erilaisuudellaan.
Kathy Rain
2016 ilmestynyt Kathy Rain jatkaa 1990-luvun alkupuolen klassisten seikkailupelien perinnettä. Se myötäilee niitä nykypelaajaa miellyttävällä tavalla: paras on säilytetty ja turhauttava karsittu pois. Minulle pelikokemus oli ennen kaikkea rentouttava. Tarina kantoi hyvin, se viihdytti ja veti vakavaksi sopivassa suhteessa. Kakkupohja LucasArtsin reseptillä, täyte mukaillen Gabriel Knightia ja ripaus Twin Peaksia pintaan – kuulostaako hyvältä?
Sanitarium
1998 ilmestynyt Sanitarium on yksi erikoisimmista pelimatkoista, joita olen kokenut. Se on, jos ei nyt ihan kauhuklassikko, niin ainakin kulttimaineessa kaikessa outoudessaan. Valitettavasti aika ei tee sille enää oikeutta. Nykyvalossa pahiten kärsii pelin grafiikka ja äänimaailma. Tarinan kulku on kuitenkin yhä yllättävä ja sen tarjoama kokemus tuore.
Overclocked: A History of Violence
2008 ilmestynyt Overclocked: A History of Violence ei käsittele väkivaltaisuutta niinkään toiminnallisesti kuin psykologisesta näkövinkkelistä. Se on vakava ja synkkätunnelmainen seikkailupeli, ja se sai minut miettimään aihetta ainakin puolisyvällisesti. Pelissä väkivaltaisuuden syynä näyttäytyy paitsi korkea testosteronitaso, myös tietoinen, joskin sisällöltään epäselväksi jäävä manipulaatio.
Seuraa
Peliarkisto
Mitä, kuka?
Julius S, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuu(suuri)kuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se, joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.
Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja
Top-10
(blogin arvio asteikolla 100)
- Valhalla and the Lord of Infinity (94)
- Neuromancer (92)
- Samorost 3 (90)
- This War of Mine (86)
- Technobabylon (84)
- Shadowrun Hong Kong (84)
- The Last Door – Collector's Edition (82)
- Always Sometimes Monsters (81)
- The Dream Machine (81)
- Gabriel Knight: Sins of the Fathers – 20th Anniversary Edition (80)
Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.
Suositeltu pelimusiikki
Seuraavana pelijonossa
- Lamplight City
- Thimbleweed Park
- Unavowed
Odotan valmistumista:
- Foxtail
- Kentucky Route Zero
- Void & Meddler