Always Sometimes Monsters (2014)
Tein kaksi indie-löytöä tämänkesäisestä Gog.comin alennusmyynnistä. Ne eivät ole osuneet kohdalle aiemmin, ehkä johtuen kohtuullisen vähäisestä näkyvyydestä, ehkä omasta syrjivästä katseestani. Kumpikin on joka tapauksessa löytänyt vahvaa fanikantaa, ja täytyy sanoa, että 2014 ilmestynyt Always Sometimes Monsters hurmasi minutkin. Pelin naiivin söpön kuoren alle kätkeytyy vakavaa tematiikkaa.
Always Sometimes Monstersin on tehnyt pieni kanadalainen pelistudio Vagabond Dog, ja se on heidän ensimmäisensä. Peli on saamassa jatko-osan. Tiimi on pyytänyt pelaajia lähettämään pelitallenteensa toisen osan suunnittelun pohjaksi; he haluavat nähdä, millaisia erilaisia valintoja pelaajat ovat todellisuudessa tehneet, ja tarjota mahdollisuuden tuoda oma pelitilanne mukana toiseen osaan.
Pelintekijäkaksikko on ikuistanut itsensä ketjukahvilan pöydän ääreen. Huviksi heitä voi kuunnella sivusta.
Seikkailu- ja roolipeliksikin Always Sometimes Monsters tarjoaa yllättävän paljon vaihtoehtoisia polkuja. Pelimaailmassa saa liikkua varsin vapaasti, ja pelaaja voi koostaa kolmeen osaan jakautuvat päivänsä eri tavoin. Pelissä on kuitenkin pääjuoni, jota seurataan. Konkreettisena tarkoituksena on päästä kaupungista toiseen ja lopulta pelin alussa kerrottuun päämäärään. Päällisin puolin selitettynä se ei ehkä kuulosta erityiseltä, mutta Always Sometimes Monsters ei ole vain löytö, se on itsessäänkin löytöjä täynnä.
Kaikki hajoaa ennen kuin on varsinaisesti alkanutkaan
Pelin alkuun on keksitty hauska tapa valita oma ohjattava hahmo ja tämän rakkauden ja tulevan kaipuun kohde. Ison kirjakustantamon palkkalistoilla oleva Larry järjestää kotonaan pirskeet tarkoituksenaan valita se onnekas, jolle kustannussopimusta tarjotaan. Kun esikoiskirjailija on valittu, saa pelaaja valita tälle rakastetun. Valinnanvaraa on sukupuoleen, rotuun ja ulkonäköön katsomatta. Kaunista!
Oman hahmon ja kustantamon Larryn kohtalot ovat keskenään sidoksissa – kohtalokkain seurauksin. Pelin tekstisisällöt, joita on paljon mutta lyhyissä pätkissä, tulevat ruudun alaosaan.
Mutta kaikki ei menekään putkeen. Kirjailija kokee mahalaskun eikä kykene kirjoittamaan kirjaansa loppuun. Samaan menoon tulee myös ero seurustelukumppanista. Peli otetaan haltuun tilanteessa, kun oma hahmo on juuri saamassa häädön asunnostaan maksamattomien vuokrien takia. Shokkiherätykseksi tässä tilanteessa saapuu kutsu eksän häihin, jotka järjestetään kaukana maan toisella laidalla. Kutsuun on tartuttava kuin viimeiseen oljenkorteen.
Työstä toiseen ja yhden ihmisen luota toisen luo
Peli etenee käytännössä rahaa kerätessä erinäisissä hanttihommissa. Helpomman rahan toivossa kiusaus varastaa on myös olemassa, ja arpoja ja pientä keinottelua voi kokeilla. Omaisuuden pääsee lopulta tekemään pelikasinolla, mutta siinä vaiheessa raha tuntui menettäneen sisäisesti merkityksensä. Oman hahmon hyvinvoinnista täytyy huolehtia syömällä ja yöunet ovat pakolliset. Rahaa kerätään pohjimmiltaan matkalippuja varten, mutta sitä voi tuhlata paitsi ruokaan, myös keräilyesineisiin ja muuhun roinaan.
Laajalle tavaraluettelolle on varattu oma näyttö. Pelimaailmaa kannattaa tutkia tarkkaan, vaikka kaikelle löydetylle ei olekaan käyttöä.
Pelissä suoritetaan myös toisten pelimaailmaa asuttavien hahmojen antamia tehtäviä, ja nämä ovat olennainen osa varsinaista tarinan kulkua. Kenen puolelle konflikteissa asettuu, on moraalinen kysymys, jolla on seurauksensa. Henkilöiden välisillä keskusteluilla on iso rooli. Pelaaja valitsee sanomisiaan ja tietyissä tilanteissa toimiaan. Tämä peli on henkilövetoinen sympaattisella ja traagisella tavalla. Se on lämminhenkinen ja hyvin ystävällinen ihmisiä ja heidän heikkouksiaan kohtaan. Kaunista tämäkin!
Mainostoimiston (entinen) työntekijä on käynyt henkilökohtaiseen kapinaan. Oma hahmo on tullut tekemään haastattelua paikalliselle lehdelle, mutta joutuukin itse vastaamaan kysymyksiin. Vastausvaihtoehdot tulevat omaan laatikkoon teksityslaatikon yläpuolelle.
Itse en onnistunut pitämään oman hahmoni omatuntoa täysin puhtaana, mutta tuskin voi sanoa, että Always Sometimes Monstersissa olisi sinänsä vääriä valintoja. Moraalisista valinnoista tehdään tiliä pelin kuluessa joitain kertoja, ja loppu voi olla onnellisempi tai onnettomampi pelaajan valinnoista riippuen. Kokeilin erilaisia valintoja pelin loppuratkaisun hetkillä, mutta en onnistunut saavuttamaan rakastani takaisin. Toisaalta hyväksyin, etten ollut sitä ansainnutkaan: itsesäälissä rypevä ystävänpetturi kun olin.
Sisältö vastaa käärettä mutta on silti yllättävä
Pelin grafiikka on tavallaan pettävän lapsellista, mutta toisaalta se tekee pelin viehättäväksi ja viihdyttäväksi. Musiikki oli mielestäni samalla tasolla ja täydensi grafiikkaa hyvin. Ne eivät olleet ristiriidassa tarinasisällön kanssa ja tuntuu turhalta spekuloida, mitä realistisempi ja aikuismaisempi ulkoasu olisi tehnyt.
Oman hahmon rokkistara-ystävällä on huumeongelma. Hän kaipaa apua ja kannustusta.
Always Sometimes Monsters on kirjoitettu hyväntahtoinen pilke silmäkulmassa ja keskusteluja oli hauska lukea. Kokonaisuutena tarina on monivaiheinen ja tie vie yllättäviin paikkoihin. Asukkaineen pelin yhteiskunta ei ole mustavalkoinen, vaan sateenkaaren värinen.
Loppuarvio
Minut Always Sometimes Monsters piti hyvin otteessaan, enkä missään nimessä olisi halunnut jättää sitä kesken. Uudelleen pelaaminen houkuttelee, koska tiedän, ettei yhdellä pelikerralla voi nähdä kaikkea. Tuon "kaiken" siis arvioin kokemisen arvoiseksi.
Mitään erityisen oivaltavaa pelimekaniikassa tai pelin kulussa en tunnista, mutta se toimi ja ehdottomasti tärkeintä on itse pelimaailma hahmoineen. Jokainen kokemus siinä tuntui hauskalla tavalla erityiseltä. Luultavasti tekijät Justin ja Jake ovat onnistuneet laittamaan siihen paljon vilpittömästä itsestään.
Tälle sydämiä valloittavalle indiepelille annan yleisarvioksi 81 pistettä sadasta.
Saatavuus
Always Sometimes Monsters on saatavilla Windows-, Mac OS -ja Linux-tietokoneille sekä iOS- ja Android-laitteille.
Seuraa
Peliarkisto
Mitä, kuka?
Julius Smed, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuukuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.
Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja
Uusimpia lokikirjassa
Top-10
Blogin arvio asteikolla 100
- Valhalla and the Lord of Infinity (94)
- Neuromancer (92)
- Samorost 3 (90)
- The Secret of Monkey Island (88)
- This War of Mine (86)
- Technobabylon (84)
- Shadowrun Hong Kong (84)
- The Sexy Brutale (83)
- The Last Door – Collector's Edition (82)
- Always Sometimes Monsters (81)
Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.
Pelialustana
- Lenovo Legion T5 26AMR5 - AMD Ryzen 5 5600G - NVIDIA GeForce RTX 3060 12 Gt - Windows 11
- Apple Mac Mini M2 Pro - macOS Sequoia
- Retro Games The A500 Mini
- VICE-emulaattorit
- Satunnaisemmin myös muut emulaattorit