Antiquarium (2023)
Syyskuun puolivälissä 2023 ilmestynyt etsimispeli Antiquarium yhdistää mielenkiintoisesti old school -pelirakenteen ja tekoälyavusteisen grafiikan. Pelaaja pääsee töihin antiikkiliikkeeseen, jossa paitsi palvellaan asiakkaita myös etsitään kadonneita tai pikemminkin hajallaan olevia koriste-esineitä ja kuullaan viisauksia niiden takaa. Erilaisia tehtävätyyppejä on kuusi, ja ne toistuvat kaavamaisesti aina peräkkäin. Myös grafiikka toistaa aika paljon itseään, vai pitäisikö sanoa varioi paljon itseään, mutta se oli merkillisellä tavalla kiehtovaa. Tekoälyn tuottama epämääräisyys näyttäytyi minulle fantastisena ja sopivan haastavana.
Mystery Case Files: Dire Grove Collector's Edition (2009)
Mystery Case Files -pelisarjan kuudes osa Dire Grove ilmestyi vuoden 2009 loppupuolella. Se jatkaa sarjan edellisen osan, Return to Ravenhurstin, jalanjäljissä täysverisenä seikkailupelinä, mutta se ei jatka Ravenhurstin tarua, vaan siinä on oma kelttiläistä mytologiaa mukaileva tarinansa. Dire Grovessa on huomattavan vähän minipelejä, ja tehtävät pyörivät nimenomaan tavaraluettelon ympärillä. Siinä ei ole kummallisia ovilukkomekanismeja, vaikka edelleen onkin kyse avaamisesta, käynnistämisestä ja sisäänpääsystä. Etsimisnäkymiä on paljon, voisi sanoa, että puuttuvien minipelien koko arvosta.
Mystery Case Files: Return to Ravenhurst (2008)
Jatkoin Mystery Case Files -pelisarjan läpikäymistä sen viidennellä, 2008 ilmestyneellä osalla Return to Ravenhurst. Peli on tarinallista jatkoa sarjan kolmannelle osalle Ravenhurst. Nyt sarja hyppää kerralla seikkailupelien puolelle. Vapaa vaeltelu kartanon alueella ja tavaraluettelon käyttö yhdistyvät yhtenäiseen tarinan kaareen. Samalla oma pelihahmo nousee keskiöön kaiken kokijaksi. Kun Ravenhurstissa kerättiin puuttuvia sivuja kadonneen naisen päiväkirjaan, nyt niitä kirjoitetaan dynaamisesti oman pelihahmon muistikirjaan. Sarjan huumori korvautuu täysin kauhulla ja stereotyyppiset hahmot psykopatologisilla tapauksilla. Kummittelukaan ei ole enää pelkkien itseään toistavien ääniefektien varassa, vaan aaveet ilmestyvät elävinä hahmoina puhumaan pelaajalle. Näin pelisarja ottaa suuria askeleita eteenpäin, mutta kuinka on sen suunnan laita?
Mystery Case Files: Ravenhurst (2006)
Jatkoin tutustumista Mystery Case Files -etsintäpelisarjaan edeten sen kolmanteen, joulukuussa 2006 ilmestyneeseen osaan Ravenhurst. Pelisarjan sisällä Ravenhurst muodostaa oman viisiosaisen minisarjansa. Sen maailma on siis osoittautunut hedelmälliseksi sekä tarinallisesti että taloudellisesti. Mystery Case Files -pelisarjan fanien keskuudessa Ravenhurstilla on erityinen kaiku. Minutkin se voitti puolelleen, eikä aiemmin Prime Suspectia pelatessani kokema väsymys vaivannut lainkaan. Sarjan kahdesta ensimmäisestä pelistä Ravenhurstin erottaa vahva tarinallisuus, joka kokoaa pelin mekaaniset palaset yhteen ja tekee siitä mieleenpainuvan – tässä todistetaan siis hidden object -pelien siirtymää seikkailupelien puolelle. Epäilen myös Ravenhurstin aloittaneen epähuomiossa hidden object -pelien pakkomielteen lukkoihin!
Dracula: Love Kills Collector's Edition (2011)
2011 ilmestynyt etsintä-pulmapeli-seikkailu Dracula: Love Kills on jatko-osa Dracula: Originille vuodelta 2008. Minulle se oli yllättävä ja hauska löydös. Ehkä Halloweenin siivittämänä katseeni kääntyi pelikirjastossani lojuvien kauhupelien puoleen, ja laiskalla mielellä kun olin, ajattelin, että hidden object -peli tarjoaisi kevyttä purtavaa. Luulin, että se olisi vain yksi niistä liukuhihnalla tuotetuista ja pelatuista peleistä, jotka eivät jätä varsinaista muistijälkeä tai herätä sen kummempia ajatuksia. Korkeintaan olisin vain harmistunut vahvistuksesta, miten huonoja eli kaavamaisia ja kliseisiä seikkailupelejä hidden object -pelit ovat. Olin väärässä. Dracula: Love Kills on varsin hurmaava kaikessa kaavamaisuudessaan.
Mystery Case Files: Madame Fate (2007)
Viime vuoteni jäi aika laihaksi seikkailupelien osalta. Aloitan tämän vuodenkin, en seikkailupelillä, vaan etsintä- eli hidden object -pelillä, suositun Mystery Case Files -pelisarjan neljännellä osalla vuodelta 2007. Löysin Madame Faten vuosia sitten ja aina siitä asti se on ollut minulle eräänlainen kulttiklassikko. Se ei yritä olla seikkailupeli, kuten etsintäpelit nykyisin tapaavat (huonosti) olla. Se on kiehtovalla tavalla kaavamainen, "puhdas" etsintä- ja pulmapeli, jossa vanhojen aikojen grafiikkaa ja äänimaailmaa on yhdistelty mielikuvituksellisiksi kollaaseiksi.
Titanic: Adventure Out of Time (1996)
1996 ilmestynyt Titanic: Adventure Out of Time ennakoi mukavasti seuraavan vuoden Titanic-menestyselokuvaa ja myi hyvin sen siivellä. Reilu viikko sitten, loppuvuodesta 2017 se ilmestyi nykyaikaisille Windows-tietokoneille – virallisesti, täytyy lisätä, sillä peliä on ollut saatavilla virheellisesti oletettuna abandonwarena. Tietoisuus laivan vääjäämättömästä uppoamisesta luo tähän seikkailupeliin erityisen jännitteen. Neliosainen päätehtävä, sivutehtävät ja lukuisat henkilöhahmot tekevät siitä melko kompleksisen, ja suunnistaminen pitkässä ja monikerroksisessa laivassa on haastavaa. Asetelmallisesti ja ajankohdaltaan se toi minulla heti mieleen The Last Expressin, enkä voinut olla vertaamatta näitä kahta peliä keskenään.
The Curious Expedition (2016)
Pienen saksalaisstudion syyskuussa 2016 ilmestynyt tutkimusmatkailijapeli The Curious Expedition on pitänyt minua otteessaan lähes 60 tuntia. Nautinnon ja pakonomaisuuden välillä on hienoinen ero, ja juuri sitä tässä pelissä koetellaan. Siinä yhdistyy myös kiehtovan ja toistoon perustuvan koukuttavuus. Pelissä harjoitetaan antropologiaa, arkeologiaa, metsästystä ja kaupantekoa häikäilemättömän opportunistiseen henkeen. Kunnon seikkailija ei myöskään kaihda riskejä, ja satunnaisuuteen perustuvat tapahtumat takaavat yllätyksiä.
Four Last Things (2017)
Uskonnollista tematiikkaa kohtaa harvoin peleissä, taikuutta ja eettisiä pohdintoja kyllä. Helmikuun lopulla ilmestynyt Four Last Things lainaa suoraan kristillisestä teologiasta: syntiinlankeemuksesta ja viimeisestä tuomiosta. Erityistä siinä on myös renessanssiajan maalauksista tehty leikegrafiikka. Koin pelin kiehtovaksi ja vastenmieliseksi samaan aikaan, yhtä lailla huvittavaksi kuin arveluttavaksi.
The ABC Murders (2016)
Helmikuussa 2016 julkaistu The ABC Murders -peliversio Agatha Christien vuonna 1936 ilmestyneestä kirjasta oli mukavaa pikkupulmallista viihdettä. Modernin selkeälinjainen grafiikka, ääninäyttely ja (vanhan)ajanmukainen musiikki loivat laadukkaat puitteet seikkailulle, joka kenties täyttää monen Hercule Poirot -fanin unelman: pääsyn käyttämään itse noita kuuluisia harmaita aivosoluja.
Seuraa
Peliarkisto
Mitä, kuka?
Julius Smed, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuukuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.
Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja
Uusimpia lokikirjassa
Top-10
Blogin arvio asteikolla 100
- Valhalla and the Lord of Infinity (94)
- Neuromancer (92)
- Samorost 3 (90)
- The Secret of Monkey Island (88)
- This War of Mine (86)
- Technobabylon (84)
- Shadowrun Hong Kong (84)
- The Sexy Brutale (83)
- The Last Door – Collector's Edition (82)
- Always Sometimes Monsters (81)
Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.
Pelialustana
- Lenovo Legion T5 26AMR5 - AMD Ryzen 5 5600G - NVIDIA GeForce RTX 3060 12 Gt - Windows 11
- Apple Mac Mini M2 Pro - macOS Sequoia
- Retro Games The A500 Mini
- VICE-emulaattorit
- Satunnaisemmin myös muut emulaattorit