Space: 1999

Space: 1999

Oric-tietokoneille tehty seikkailupeli Space 1999 perustuu samannimiseen TV-sarjaan 1970-luvulta. Suomessa sarja tunnetaan nimellä Avaruusasema Alfa. Oricit ovat kasibittisiä kotitietokoneita 1980-luvulta. Ne eivät olleet suosittuja Suomessa (liekö edes myynnissä), sillä täällä mentiin Commodoren tahtiin. Nykykoneille on saatavilla Oric-emulaattoriohjelmia, joilla kuka tahansa pääsee helposti retrokokemuksen makuun. Peli Space 1999 ei kuitenkaan ole peräisin 1980-luvulta, vaan se ilmestyi 2008. Kun näin pelin demovideon ensimmäistä kertaa, jouduin hurmioon. Isometrinen 3D-grafiikka teki vaikutuksen ja pelin ilme oli muutenkin sympaattinen. Se huokui sekä kunnianhimoa että rakkautta. Nyt nostettiin vanha Oric uudelle tasolle.

Koko juttu

Titanic: Adventure Out of Time

Titanic: Adventure Out of Time

1996 ilmestynyt Titanic: Adventure Out of Time ennakoi mukavasti seuraavan vuoden Titanic-menestyselokuvaa ja myi hyvin sen siivellä. Reilu viikko sitten, loppuvuodesta 2017 se ilmestyi nykyaikaisille Windows-tietokoneille – virallisesti, täytyy lisätä, sillä peliä on ollut saatavilla virheellisesti oletettuna abandonwarena. Tietoisuus laivan vääjäämättömästä uppoamisesta luo tähän seikkailupeliin erityisen jännitteen. Neliosainen päätehtävä, sivutehtävät ja lukuisat henkilöhahmot tekevät siitä melko kompleksisen, ja suunnistaminen pitkässä ja monikerroksisessa laivassa on haastavaa. Asetelmallisesti ja ajankohdaltaan se toi minulla heti mieleen The Last Expressin, enkä voinut olla vertaamatta näitä kahta peliä keskenään.

Koko juttu

The Detective

The Detective

1986 ilmestynyt, Sam Manthorpen suunnittelema The Detective on kelpo graafinen murhamysteeri Commodore 64:lle. Kuten tuon ajan pelit, se on puhdistava, juurille palauttava kokemus – ei siis pelkkä historiallinen kuriositeetti. Näin vanhoissa peleissä seikkailupelin ranka on selvästi näkyvissä. Teknisten rajoitusten vuoksi kaikki on yksinkertaistettua.

Koko juttu

The Last Express

The Last Express

1997 ilmestynyt The Last Express on aivan erityinen seikkailupeli. Siinä on useita poikkeuksellisia elementtejä, joiden yhteisvaikutuksesta syntyy kiehtova ja mieleenpainuva pelikokemus. Pelikonventioiden rikkominen on kuitenkin aina riski. Toiset pelaajat ylistävät The Last Expressiä, toiset se on turhauttanut. Itse koin, että piti nähdä tietyn kynnyksen yli kyetäkseen arvostamaan sitä.

Koko juttu

Lisää pelejä

 Seuraa
  
 Blogiarkisto
Mitä, kuka?

Julius S, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuu(suuri)kuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se, joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.

Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja

Top-10

(blogin arvio asteikolla 100)

  1. Valhalla and the Lord of Infinity (94)
  2. Neuromancer (92)
  3. Samorost 3 (90)
  4. This War of Mine (86)
  5. Technobabylon (84)
  6. Shadowrun Hong Kong (84)
  7. The Last Door – Collector's Edition (82)
  8. Always Sometimes Monsters (81)
  9. The Dream Machine (81)
  10. Gabriel Knight: Sins of the Fathers – 20th Anniversary Edition (80)

KAIKKI PELIT

Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.

Suositeltu pelimusiikki