The Secret of Monkey Island (1991)

The Secret of Monkey Island

Synkähkön The Longingin jälkeen kaipasin piristystä ja tartuin kevytmieliseen seikkailupeliklassikkoon The Secret of Monkey Island, jota olen pelannut aikoinaan Amigalla. Pelasin ensin pelin uuden version vuodelta 2009, The Secret of Monkey Island: Special Edition, ja sitten alkuperäisen Amiga-version vuodelta 1991 kokeakseni sen nykyperspektiivistä uudelleen. Pelin aivan ensimmäinen versio oli kuitenkin DOS-tietokoneille, ja tämä arkaainen elämys sisältyy vuoden 2009 Special Editioniin, jossa siihen voi vaihtaa lennosta. Tässä jutussa käsittelen ensisijaisesti Amiga-versiota ja vertaan sitä Special Editioniin. Peli ei ole suotta klassikko. Se pitää seikkailupelinä pintansa edelleen hyvin. Minulla ei ole mitään audiovisuaalisesti uudistunutta versiota vastaan, mutta yllättäen totesin vanhan version pelattavuudeltaan paremmaksi. Vastaan tässä postauksessa myös omasta puolestani kysymykseen, miten pelata Amiga-pelejä.

Koko juttu

Mystery Case Files: Prime Suspects (2006)

Mystery Case Files: Prime Suspects

Jatkan viime postauksen avaamalla uralla Mystery Case Files -pelisarjan varhaisen osan parissa. Prime Suspects seurasi kaupallisesti menestyksekästä Huntsvilleä jo alle puolen vuoden kuluttua 2006. Se muistuttaa edeltäjäänsä hyvin paljon, mutta jonkinasteista kehitystä on tapahtunut. Prime Suspects on pitkäkestoisempi, minipelin kaltainen rikostietokone on alkanut suoltaa kolmea erilaista pulmatehtävää ja etsimiseen on tullut uusi haastava taskulamppu/röntgenlaitevariaatio. Minut peli onnistui väsyttämään, mutta ei leipäännyttämään kuitenkaan, ja se saattoi johtua vain siitä, että en pitänyt riittävää taukoa Huntsvillen jälkeen.

Koko juttu

Mystery Case Files: Huntsville (2005)

Mystery Case Files: Huntsville

Viime postauksessa yllyin purkamaan tuntojani hidden object -pelien evoluutiosta, siis siitä, miten ne ovat menneet aivan väärään suuntaan. Päätinkin palata juurille tarkistaakseni, miltä ne vanhat etsintäpelit oikein tuntuivat ja mikä niissä oli hyvää. Olen aiemmin arvioinut Samoojassa Mystery Case Files -pelisarjan neljännen osan, Madame Fate, joka on minulle henkilökohtainen kulttiklassikko. Madame Fate ilmestyi vuonna 2007. Mutta mitä oli ennen sitä? Sarjan ensimmäistä, 2005 ilmestynyttä osaa sanotaan jopa tämän peligenren alullepanijaksi. En ota kantaa siihen, alkoiko kaikki todella Huntsvillestä, mutta Mystery Case Files -pelisarja on joka tapauksessa hyvä kohde tutkittaessa hidden object -pelien kehitystä, sillä siihen on ilmestynyt uusi osa vähintään joka vuosi, viimeksi loppuvuodesta 2021. Sarjassa on tällä hetkellä kaikkiaan 23 osaa.

Koko juttu

Four Last Things (2017)

Four Last Things

Uskonnollista tematiikkaa kohtaa harvoin peleissä, taikuutta ja eettisiä pohdintoja kyllä. Helmikuun lopulla ilmestynyt Four Last Things lainaa suoraan kristillisestä teologiasta: syntiinlankeemuksesta ja viimeisestä tuomiosta. Erityistä siinä on myös renessanssiajan maalauksista tehty leikegrafiikka. Koin pelin kiehtovaksi ja vastenmieliseksi samaan aikaan, yhtä lailla huvittavaksi kuin arveluttavaksi.

Koko juttu

Dominique Pamplemousse in “It’s All Over Once the Fat Lady Sings!” (2013)

Dominique Pamplemousse

Dominique Pamplemousse in “It’s All Over Once the Fat Lady Sings!” on kieli poskessa tehty seikkailupeli "sukupuolesta ja taloudesta". En kokenut sen kertovan varsinaisesti kummastakaan, mutta tulkinnoista on turha kiistellä. Toteutus toi lähinnä mieleen jonkin lukion kuvataideprojektin – sellaiseksi kyllä ihan laadukkaan. Pelasin pelin kuitenkin läpi hymyillen enkä kadu tätä vajaan tunnin taidetuokiota yhtään. Dominique Pamplemousse kommentoi omalaatuiseen parodiatyyliin dekkari-seikkailuja pilkkaamatta niitä, mutta kaikki eivät ole sitä ymmärtäneet.

Koko juttu

Lisää pelejä

 Seuraa
    
 Peliarkisto
Mitä, kuka?

Julius Smed, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuukuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.

Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja

 Uusimpia lokikirjassa
Top-10

Blogin arvio asteikolla 100

  1. Valhalla and the Lord of Infinity (94)
  2. Neuromancer (92)
  3. Samorost 3 (90)
  4. The Secret of Monkey Island (88)
  5. This War of Mine (86)
  6. Technobabylon (84)
  7. Shadowrun Hong Kong (84)
  8. The Sexy Brutale (83)
  9. The Last Door – Collector's Edition (82)
  10. Always Sometimes Monsters (81)

KAIKKI PELIT

Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.

Pelialustana
  • Lenovo Legion T5 26AMR5 - AMD Ryzen 5 5600G - NVIDIA GeForce RTX 3060 12 Gt - Windows 11
  • Apple Mac Mini M2 Pro - macOS Sonoma
  • Retro Games The A500 Mini
  • VICE-emulaattorit
  • Satunnaisemmin myös muut emulaattorit
5 minuutin online-pelejä
Shepherd
Aztec Challenge
Mingle
Suositeltu pelimusiikki