Enclosure 3-D (2022)

Leisure Suit Larryn vanavedessä sain muistuman 2004 ilmestyneestä graafisesta tekstiseikkailupelistä Enclosure, jossa käytetään samaa Sierran AGI-pelimoottoria kuin alkuperäisessä Larry ykkösessä. 2022 Enclosureen ilmestyi päivitys, jossa pikselit on muutettu vokseleiksi, ja tuloksena on eräänlaista retro-3D:tä. Vaikutus ei ole suuren suuri, mutta kuitenkin selvästi havaittava. Grafiikka ikään kuin irtoaa alustastaan eikä ole niin latteaa; esimerkiksi minun silmääni pelihahmot näyttivät lego-ukoilta pikseliukkojen asemesta. Enclosure on rakkaudella tehty harrastus- tai faniprojekti, ja se on saatavilla ilmaiseksi. Minä viehätyin alun perin sen asetelmasta, jossa huijari-meediopariskunta saa kutsun arktiselle asemalle, jossa kummittelee.
Leisure Suit Larry in the Land of the Lounge Lizards (1987)

Sierra On-Linen legendaarinen Leisure Suit Larry in the Land of the Lounge Lizards on ensimmäisiä graafisia seikkailupelejä, joissa omaa hahmoa pystyy liikuttamaan pelimaailmassa reaaliajassa mutta muut käskyt kirjoitetaan vielä tekstiparseriin. Peli on kiinnostava myös uudelleen tehtyjen versioidensa takia. VGA-versiossa vuodelta 1991 grafiikka ja äänet nousevat arkaaiselta tasolta ysäritasolle ja vuoden 2013 versiossa silmää ja korvaa hyväilevälle HD-tasolle. Pelasin nämä kolme eri versiota yhteen pötköön ja ajattelin pureutua pelin taustoihin ja eri versioihin Samoojassa, vaikka pelistä on tähän mennessä varmasti sanottu jo kaikki mahdollinen ja sen maine on suuri.
The Curse of Rabenstein (2020)

2020 ilmestynyt tekstiseikkailu The Curse of Rabenstein kiinnitti huomioni, kun siitä ilmestyi point-and-click-versio Commodore 64:lle pari viikkoa sitten. En kuitenkaan pelannut tuota mainittua kuusnelosversiota, vaan leimisti alkuperäisen pelin modernia selainversiota, joka avautuu vaivattomasti nykykoneella ilman emulaattoria. Peli on saatavilla lukuisille eri alustoille kahdeksan- ja kuusitoistabittisistä Commodoreista Spectrumiin, Atariin, MSX:ään ja DOS:iin, joten sen voi kokea aidohkosti retrona, mutta käytännössä peli on sama myös selaimessa. The Curse of Rabenstein oli minulle kiva ja kevyt pelikokemus. Parseri näyttäytyi ystävällisen yksioikoisena, enkä jäänyt hakkaamaan päätäni seinään missään kohtaa. Peli oli kuin verryttelyä raskaampia parseriotteluita varten. The Curse of Rabenstein tarjoaa alle tunnin pituisen klassisen kauhutarinan.
Seuraa
Peliarkisto
Mitä, kuka?
Julius Smed, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuukuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.
Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja
Uusimpia lokikirjassa
Top-10
Blogin arvio asteikolla 100
- Valhalla and the Lord of Infinity (94)
- Neuromancer (92)
- Samorost 3 (90)
- The Secret of Monkey Island (88)
- This War of Mine (86)
- Technobabylon (84)
- Shadowrun Hong Kong (84)
- The Sexy Brutale (83)
- The Last Door – Collector's Edition (82)
- Always Sometimes Monsters (81)
Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.
Pelialustana
- Lenovo Legion T5 26AMR5 - AMD Ryzen 5 5600G - NVIDIA GeForce RTX 3060 12 Gt - Windows 11
- Apple Mac Mini M2 Pro - macOS Sequoia
- Retro Games The A500 Mini
- VICE-emulaattorit
- Satunnaisemmin myös muut emulaattorit