En tiedä, miksi minulla meni näin kauan löytää Rewind, Mystery Case Files -pelisarjan 17. osa. En siis ole pelannut niitä mitenkään järjestyksessä, vaan jonkinlaisen vetovoiman mukaan. Ehkä pelin visuaalinen imago (mainoskuva) ei vedonnut eikä Big Fish Gamesin pelikuvauskaan paljasta, mistä oikeastaan on kyse, mutta pelin nimi ja pelaajat sen kyllä kertovat: se on matka muistoihin. Rewind on useammallakin tapaa taaksepäin kelaamista. Pelimekaniikaltaan se on yhdistelmä neljää ensimmäistä pelisarjan osaa eli juuri niitä puhtaita etsimispelejä ennen seikkailupelielementtien tunkeutumista sarjaan. Se myös kerää yhteen menneiden pelien hahmoja, ja pelaajan vanha vastustaja, Charles Dalimar, on jälleen kerran aiheena – tosin vain taustavaikuttajana, sillä pääosassa häärii Charlesin poika Victor. Victor on sössinyt aikakoneen säätöjen kanssa ja sekoittanut aikajanat. Pelaajan tehtävänä on palauttaa omilta aikajanoiltaan irti reväistyt hahmot takaisin. Hupsua kuin mikä, mutta minähän tykkäsin!

Peli tekijöiltä: Eipix Entertainment

2016 ilmestynyt synkkätunnelmainen hidden-object-seikkailu Adam Wolfe erottuu etsimispelien valtavirrasta vakuuttavalla tavalla. Pelin nimihenkilö Adam Wolfe on mustaan nahkarotsiin pukeutunut yksityisetsivä, joka on erikoistunut paranormaaleihin tapauksiin. Hänen asenteensa on kuitenkin realistinen ja "tervejärkinen" – ei kuitenkaan varsinaisesti skeptinen, sillä hän pitää demoneitakin siinä määrin todellisina, että ampuu niitä. Adam on mieleenpainuva ja ristiriitainen hahmo, ja hänen neliosainen tarinansa on melko kompleksinen eikä todellakaan onnellinen. Peli onnistuu sulauttamaan etsimistehtävät osaksi tarinaa erittäin hyvin. Se on samaan aikaan radikaali ja kypsä.

Peli tekijöiltä: Mad Head Games

Syyskuun puolivälissä 2023 ilmestynyt etsimispeli Antiquarium yhdistää mielenkiintoisesti old school -pelirakenteen ja tekoälyavusteisen grafiikan. Pelaaja pääsee töihin antiikkiliikkeeseen, jossa paitsi palvellaan asiakkaita myös etsitään kadonneita tai pikemminkin hajallaan olevia koriste-esineitä ja kuullaan viisauksia niiden takaa. Erilaisia tehtävätyyppejä on kuusi, ja ne toistuvat kaavamaisesti aina peräkkäin. Myös grafiikka toistaa aika paljon itseään, vai pitäisikö sanoa varioi paljon itseään, mutta se oli merkillisellä tavalla kiehtovaa. Tekoälyn tuottama epämääräisyys näyttäytyi minulle fantastisena ja sopivan haastavana.

Peli tekijöiltä: Mario RussoSeven Sails

Victorian Mysteries -pelitrilogian kolmas ja viimeinen osa, The Yellow Room, ilmestyi 2012. Se muistuttaa jo paljon nykyaikaisia hidden object -pelejä, joissa etsimisnäkymät ovat tehneet tilaa seikkailupelimäisille tavaraluettelotehtäville ja pulmapelejä edustaville minitehtäville. Peli perustuu Gaston Leroux'n 1907 ilmestyneeseen suljetun huoneen arvoitukseen Le mystère de la chambre jaune (suomeksi Keltaisen huoneen salaisuus). The Yellow Room onnistuu alkuperäisen tarinan kertomisessa edeltäjiään paremmin. Pelaaja toimii mestarisalapoliisi Rouletabillen avustajana, Sainclairina, joka on myös kirjan kertoja.

Peli tekijöiltä: Craig HollandFreeze Tag

Victorian Mysteries -pelisajan toinen, 2010 ilmestynyt osa Woman in White laajentaa sarjaa pelkistä etsimisnäkymistä ja mekaanisista minipeleistä kohti täysveristä seikkailupeliä. Nyt ote on tarinallinen ja tavaraluettelo aidosti monipaikkainen. Myös tämä peli perustuu Wilkie Collinsin samannimiseen kirjaan. Nyt ei etsitä syyllistä varkauteen, vaan paljastetaan valkopukuisen naisen mysteeri kaikessa monipolvisuudessaan. Pelikokemukseni jäi melko valjuksi. Viktoriaaninen miljöö ei herättänyt ihastusta ja etsimisnäkymätkin olivat turhan helppoja. Audiovisuaalisesti sarjan toinen osa on kuitenkin ensimmäistä laadukkaampi.

Peli tekijöiltä: Craig HollandFreeze Tag

2009–2012 ilmestynyt Victorian Mysteries -pelitrilogia kulkee hidden object -kestosuosikkisarja Mystery Case Filesin jalanjäljissä. Omintakeisten taustatarinoiden sijaan The Moonstone, Woman in White ja The Yellow Room lainaavat kuitenkin kirjallisuudesta: Wilkie Collinsin ja Gaston Lerouxin uraauurtavista dekkariklassikoista. Kiinnostuin peleistä nimenomaan kirjasovituksina. Hidden object -, pulma- tai seikkailupeleinä niissä ei ole mekaniikaltaan mitään erityistä. Epäröin sanoa niitä mukiinmeneviksi, mutta pelattavia ja helppoja ne ovat kyllä, ja sekä itse pelien että tarinoiden historiallisuus vetosi minuun. Käsittelen tässä blogitekstissä peleistä ensimmäistä ja palaan kahteen muuhun jonkin ajan kuluttua omissa kirjoituksissaan.

Peli tekijöiltä: Craig HollandFreeze Tag

Jatkoin samalla roolipeli-seikkailulinjalla ja pelasin Hero of the Kingdom -sarjan kolmannen osan. Roolipeliominaisuudet ovat vahvistuneet entisestään ja samalla pelistä on tullut aiempia osia mekaanisempi. Metsästys-keräilyn lisäksi siinä on vahva painotus oman hahmon ominaisuuksien kehittämisessä. Hero of the Kingdom III:n tarina on sijoitettu oleellisesti välinäytöksiin, joissa ei ole vuorovaikutusta. Oma hahmo näkee näkyjä aiemmin tapahtuneesta samaan aikaan, kun hän häärii täyttä höyryä reaaliaikaisessa pelimaailmassa. Luonnonvarat uusiutuvat tiuhaan tahtiin eikä niiden loppumisesta ollut vaaraa.

Peli tekijöiltä: Lonely Troops

2015 ilmestynyt seikkailu-roolipeli Hero of the Kingdom II jatkaa sarjan pari vuotta aiemmin ilmestyneen ykkösosan jalanjäljissä. Aloitin sen pelaamiseen pikapuoliin ykkösosan läpipeluun jälkeen ja totesin pelin imun yhtä hyväksi, jos ei paremmaksikin. Kakkososassa kartta laajenee merille ja maan alle, ja grafiikka on noussut pykälää korkeammalle tasolle vaihtelevampine ympäristöineen ja henkilöpotretteineen. Mutta kaikki, mikä on hyväksi todettu, on säilytetty: luonnonantimien silmitön keruu, etsimistehtävät ja useat sivujuonet pääjuonen lisäksi. Tätä fantasiamaailman kolkkaa piinaavat merirosvot, jotka kaappailevat neitoja rannoilta, mukaan lukien oman hahmon pikkusisar. Hänen pelastamisekseen käännetään jokainen kivi, ja valtakunnan sankariksi päädytään siinä ohessa ikään kuin vahingossa – romanttisen kohtalonoikun kautta.

Peli tekijöiltä: Lonely Troops

Pienen slovakkistudion 2012 ilmestynyt Hero of the Kingdom oli minulle mieluisa löytö. Se on viehättävä ja helppo mutta koukuttava peli, joka sekoittaa tarinavetoiseen seikkailu-roolipeliin etsimistehtäviä. Nimen mukaisesti pelaajan kohtalona on kasvaa vaatimattomasta viljelijän pojasta valtakunnan sankariksi, kun pahikset ensin polttavat hänen kotitalonsa ja kaappaavat hänen isänsä. Vaikka pääjuonena on isän vapauttaminen ja sitten koko valtakunnan pelastaminen, ehtii oma hahmo hyvin harjoittaa metsästäjä-keräilijän elämää ja suorittaa useita pikkutehtäviä tarinan sivujuonteena. Kokonaisuudessaan pelimekaniikka toimi erinomaisesti ja klassinen fantasiamiljöö vetosi lapsekkaaseen mieleeni.

Peli tekijöiltä: Lonely Troops

2012 ilmestynyt Shadow Lake on viimeinen Adrian Woodsin ja Big Fish Gamesin sisäisen pelistudion toteuttama Mystery Case Files -pelisarjan osa. Sen jälkeen sarjaa ovat jatkaneet muut pelistudiot, vaikka brändi on yhä Big Fish Gamesin ja se julkaisee sitä. Aloitin Shadow Laken pelaamiseen melko lailla suoraan Escape from Ravenhurstin jälkeen, ja ensireaktioni oli, että se on ruma ja ankeahko. Tyylillisesti Shadow Lake on realistinen ja rakenteeltaan varsin yksinkertainen. Fantastisen Escape from Ravenhurstin jälkeen se ikään kuin palautti maan pinnalle, vaikka tarina onkin yliluonnollinen meedioineen ja kirottuine sarvineen. Minusta tuntuu kuin pelisuunnittelija Adrian Woodsista olisi lypsetty viimeiset pisarat ja sitten pujottauduttu aidan välistä. Ihan siisti peli kuitenkin on, hyvin kasuaali, eikä pelikokemukseni mitenkään surkea ollut.

Peli tekijöiltä: Adrian WoodsBig Fish Games