Victorian Mysteries -pelitrilogian kolmas ja viimeinen osa, The Yellow Room, ilmestyi 2012. Se muistuttaa jo paljon nykyaikaisia hidden object -pelejä, joissa etsimisnäkymät ovat tehneet tilaa seikkailupelimäisille tavaraluettelotehtäville ja pulmapelejä edustaville minitehtäville. Peli perustuu Gaston Leroux'n 1907 ilmestyneeseen suljetun huoneen arvoitukseen Le mystère de la chambre jaune (suomeksi Keltaisen huoneen salaisuus). The Yellow Room onnistuu alkuperäisen tarinan kertomisessa edeltäjiään paremmin. Pelaaja toimii mestarisalapoliisi Rouletabillen avustajana, Sainclairina, joka on myös kirjan kertoja.

The Yellow Roomin tekemisestä vastaa Freeze Tag -pelistudio, ja pääsuunnittelijana on toiminut Craig Holland. Ranskalaisen Gaston Leroux'n (1868–1927) luoma toimittaja-salapoliisi Joseph Rouletabille seikkailee kaikkiaan yhdeksässä kirjassa, ja Keltaisen huoneen salaisuutta arvostetaan dekkarina hyvin korkealle, yhdeksi kaikkein parhaimmista suljetun huoneen arvoituksista. Rouletabillen lisäksi Leroux tunnetaan Oopperan kummituksesta.

Mestarisalapoliisi ja hänen apurinsa

The Yellow Roomin mysteeri koskee Mathilde Stangersonia, professorin kolmikymppistä tytärtä, jonka kimppuun on hyökätty. Rikos on tapahtunut tutkimuslaboratorion yhteydessä olevassa sisältä käsin lukitussa huoneessa, jonka ikkunan edessäkin on kalterit. Yöllä huoneesta kuultiin Mathilden huuto "Murhaaja!" ja aseen laukaus, ja nainen löydettiin pökertyneenä ja loukkaantuneena lattialta. Hyökkääjää ei kuitenkaan näkynyt missään, eikä kukaan ollut nähnyt kenenkään muun kuin Mathilden menevän huoneeseen tai kenenkään poistuvan siitä.

Nuori toimittaja Joseph Rouletabille lähetetään paikalle raportoimaan ja ilmiselvästi myös ratkaisemaan tapaus, sillä hänet tunnetaan jo terävänä salapoliisina. Mukanaan hänellä on ystävä Sainclair – kirjan mukaan asianajaja mutta pelin perusteella vain joutilas valokuvaaja.

Junamatkalla Pariisista Sainte-Genevieveen, missä Stangersonien kotilinna Glandier sijaitsee, joku ampuu kohti Sainclairia ja alkaa hidastettu ja toivoton takaa-ajo: ampuja pääsee pakoon. Perillä uhkailu jatkuu. Joku ei todellakaan halua, että Rouletabille tutkisi tapausta. Sainclair löytää toistuvasti viestejä, joissa heidän henkeään uhataan, jos he eivät väisty. Rouletabille ei tietenkään ole luovuttamassa vaan haluaa paljastaa totuuden.

Tarinassa Rouletabillen kilpailija ja antagonisti on kuuluisa poliisietsivä Frédéric Larsan, joka tutkii samaa rikostapausta. Pyysin ChatGPT:ltä yhteenvetoa kirjan juonesta, ja se kertoi Larsanin olevan hypnotisoija ja esitti siihen liittyvän juonenkäänteen, jossa Mathilde hypnoosissa väittää hyökkääjän olevan oma isänsä. Kun huomautin, että eikö Larsan ole etsivä, ChatGPT pahoitteli satuiluaan ja vahvisti hänen tosiaankin olevan etsivä. Selvisi myös, että Mathilde kyllä hypnotisoitiin, mutta hän ei syyttänyt isäänsä.

Pelin alue käsittää 8 paikkaa Sainte-Genevievessä ja linnan läheisyydessä. Kussakin paikassa on kaksi tai useampia tiloja sekä sisällä että ulkona. Kirjassa esiintyy salaisia käytäviä ja maanalaisia tunneleita, joita pelissä ei ole. Se on aika iso puute, koska Rouletabille paljastaa, että hyökkääjä on käyttänyt salareittejä liikkuakseen huomaamattomasti ja päästäkseen pakoon. Pelissä ei myöskään puida tapausta oikeudessa, vaan Larsan ja Rouletabille kertovat omat teoriansa paikan päällä Glandierin linnan mailla.

Pelaaja liikkuu ympäristöissä seikkailupelien tapaan keräten tavaraa ja käyttäen sitä. Samalla hän ottaa valokuvia todisteista ja tapahtumapaikoilta; myös sivusta kuunteleminen kuuluu hänen kykyihinsä. Sainclairin muistikirja muistuttaa sarjan edellisen pelin, Woman in Whiten muistikirjaa. Siinä on tarinallisten otteiden lisäksi henkilökuvat ja kerätyt todisteet.

The Yellow Roomissa on kaksi karttatyyppiä: paikkakunta ja kiinteistö. Paikkakuntakartta näyttää 8 pääpaikkaa, ja kiinteistökartta taas näyttää tilat, jotka sisältyvät kuhunkin pääpaikkaan. Kiinteistökartat näyttävät avuliaasti myös etsimisnäkymien ja todisteiden sijainnin sekä sen, onko ne hoidettu. Paikkakuntakartta ei toimi pikaoikoteinä, kuten uudemmissa hidden object -peleissä, vaan paikan nimen napauttaminen avaa siihen kuuluvan kiinteistökartan.

Pelissä on yksityiskohtaisia etsimisnäkymiä, ja esineitä kuten kirjeen palasia on myös kätketty ympäristönäkymiin. Etsimisnäkymistä saa palkkioksi tavaraa. Etsimisnäkymät tuntuivat minusta aika peruskauralta. Ei niissä mitään vikaa ollut. Minipelit ovat erilaisia lukkomekanismeja ja kirjepalapelejä. Minipelit eivät tarjonneet suurta haastetta, mutta minusta ne vaihtelivat aika mukavasti ja pidin muutamista.

Pelissä voi valita casual- tai expert-moodin. Casualissa etsimisnäkymien vihjekello latautuu nopeammin ja minipelien ohitusmahdollisuus tulee saataville nopeammin. Lisäksi etsimisnäkymät on korostettu tähtituikkeella ympäristössä.

Käytin läpipeluuseen vajaan kolmituntisen. Näin ollen kaikki trilogian pelit ovat lyhykäisiä.

Modernin kynnyksellä

Grafiikka on kypsempää kuin Woman in Whitessa. Välianimaatioissa on jopa aidosti liikettä, esimerkiksi henkilöiden suut liikkuvat näiden puhuessa. Välianimaatiot ovat kuitenkin hieman sumeita. Kokonaisvaikutelma on silti varsin moderni, eikä peli jää kauheasti jälkeen uudemmista hidden object -peleistä.

Hahmot ovat ääninäyteltyjä. He puhuvat englantia ranskalaisaksentilla. Minulla ei ollut mitään ääniä vastaan. Jäin kaipaamaan Mathilden haastattelua/kuulustelua, mutta hän oli koko pelin ajan vuoteen omana.

Pelissä on äänimaisemia, mutta en kiinnittänyt niihin juuri mitään huomiota. Ehkä äänimaisemat ovat pelin tekijöille menetetty mahdollisuus.

Musiikki oli vaikuttavaa ja nautin siitä. Se on Pjotr Tšaikovskilta. Vaihtelusta ei kuitenkaan voi puhua. Etsimisnäkymien taustalla soi aina sama sävellys, ja paikkakohtaisia sävelmiä havaitsin vain kaksi. Minusta se on harmi, sillä Tšaikovskilta löytyisi varmasti lisää sopivaa musiikkia. Mutta koska pidin musiikista niin paljon, sen toistuminen ei oikeastaan haitannut. Se tuntui pelissä yllättävän modernilta.

Loppuarvio

Kuten sarjan aiemmat osat, The Yellow Roomkaan ei tavoita alkuperäiskirjan kompleksisuutta. Rajausta on tehty sekä tapahtumapaikkojen että juonen suhteen. Peli ei mielestäni paljasta hyökkääjän motiiveja kokonaisuudessaan, sillä professori Stangersonin vallankumouksellinen optiikan alan tutkimus ei nouse merkittävään osaan. Pelin perusteella en tajuaisi sitä osaksi motiivia lainkaan. Pääpiirteissään linnan tapahtumat kuitenkin piirtyivät esiin ja henkilöihin liittyvät koukerot välittyivät. Koin olevani kärryillä, vaikka räpsinkin pelkkiä valokuvia Rouletabillen tehdessä varsinaisen salapoliisintyön.

Victorian Mysteries -pelitrilogiassa tapahtuu selvästi kehitystä, mutta se osoitti jälleen, etten pidä hidden object -pelien kehityssuunnasta. Siksi vanhassa on vara parempi. Annan pelikokemukselleni The Yellow Roomista kokonaisarvosanaksi 50 pistettä sadasta. Se on kaksi pistettä vähemmän kuin trilogian ensimmäiselle, The Moonstonelle. Trilogia lepää vahvasti kirjojen päällä, mutta tuntuu, että salapoliisiotteen löytäminen peleihin on jäänyt kokeilun asteelle. Pelaajaa ei todella osallisteta rikoksen ratkaisuun, vaan hän jää aina sivustakatsojaksi.

Saatavuus

Victorian Mysteries: The Yellow Room on saatavilla Windows- ja macOS-tietokoneille sekä iPadille ja iPhonelle. Voin vahvistaa toimivuuden vain Windowsilla. Koska Freeze Tag ei enää päivitä edes pelin Steam-versiota, se, kuten sarjan kaksi muutakin peliä, ovat vaarassa päätyä pelaajien tavoittamattomiin. Jos pelillä on käynnistysongelmia Windows 10:llä tai Windows 11:llä, Microsoft Visual C++ Redistributable X86:n asentaminen voi auttaa. Pelin kotisivu näyttää ohjaavan Big Fish Gamesin verkkokauppaan, ja Big Fish Gamesin kautta on ainakin mahdollista kokeilla pelejä ilmaiseksi ja näin testata toimivuutta.

Peli tekijöiltä: Craig HollandFreeze Tag