Mystery Case Files -pelisarjan kuudes osa Dire Grove ilmestyi vuoden 2009 loppupuolella. Se jatkaa sarjan edellisen osan, Return to Ravenhurstin, jalanjäljissä täysverisenä seikkailupelinä, mutta se ei jatka Ravenhurstin tarua, vaan siinä on oma kelttiläistä mytologiaa mukaileva tarinansa. Dire Grovessa on huomattavan vähän minipelejä, ja tehtävät pyörivät nimenomaan tavaraluettelon ympärillä. Siinä ei ole kummallisia ovilukkomekanismeja, vaikka edelleen onkin kyse avaamisesta, käynnistämisestä ja sisäänpääsystä. Etsimisnäkymiä on paljon, voisi sanoa, että puuttuvien minipelien koko arvosta.

Dire Groven pääsuunnittelijana on toiminut sarjan aiempien osien tapaan Adrian Woods, ja sen toteutuksesta vastaa Big Fish Gamesin sisäinen pelistudio. Return to Ravenhurstin myötä alkuperäinen missioni sarjan yhdeksän ensimmäisen osan pelaamisesta otti iskua. Oletin, että hidden object -pelien siirtymä kehnoiksi seikkailupeleiksi olisi tapahtunut vuoden 2010 tienoilla, mutta se tapahtuikin jo Mystery Case Files -pelisarjan viidennessä osassa vuonna 2008. Nyt minusta tuntuu, että vain todistan yhä syvemmälle metsään menemistä, yhä kauemmas niistä hauskoista hidden-object-pulmapeleistä, joita sarjan neljä ensimmäistä osaa olivat. Tavallaan siis sarja on mielestäni tässä vaiheessa jo pilalla. Samoojasta löytyvät arviot aiemmista sarjan osista: Huntsville, Prime Suspects, Ravenhurst, Madame Fate ja Return to Ravenhurst.

Jäätyvä maailma

Tuoreen historiallisen esinelöydön innoittamana neljä amerikkalaista opiskelijaa matkustaa Englantiin arkeologiselle kaivauspaikalle Dire Groven kylään. Joukkoa vetää tohtorintutkintoa tavoitteleva Alison, joka vaikuttaa vanhaan kelttilegendaan hurahtaneelta. Hän ottaa sen ainakin puolitodesta, ja toiset kolme opiskelijaa tulevat tempaistuiksi mukaan hänen houkutteleminaan. Opiskelijoista ei sittemmin kuulla mitään, he katoavat, ja pelaajan ohjaama agenttihahmo ryhtyy tutkimaan tapausta. Pelissä eletään vuotta 2009.

Oma agenttihahmo löytää opiskelijoiden auton hylättynä tienposkesta ja seuraa heidän jälkiään paikalliselle hotellille. Pittoreski Dire Groven kylä on kuitenkin tyystin autio. Agentti käy kilpajuoksua yhä kiristyvän pakkasen kanssa, mutta pelissä ei ole aikarajoitusta, vaan peliaika on pelkkä high score -tieto. Onnistuin pelaamaan sen läpi alle kuudessa tunnissa, mikä soi yhden saavutuksista, enkä joutunut top 10 -listan ulkopuolelle kuten Return to Ravenhurstissa kävi.

Pelimaailmassa kaikki on jäässä, myös opiskelijat, jotka löytyvät yksitellen. He eivät ole varsinaisesti kuolleita, vaan kuin jossain maagisessa koomassa. Pitkin Dire Groven aluetta on ripoteltuna VHS-kasetteja, joita voi katsella rikostietokoneen avulla. Kaseteille on tallentunut kohtauksia opiskelijoiden edesottamuksista. Keräämällä kaikki kasetit saa pala palalta tietää heidän tarinansa. Tarinan kulku on yliluonnollinen. Agentti selvittää paitsi opiskelijoiden kohtalon myös kovan pakkasen alkujuuren.

Paljon etsittävää mutta vähän mietittävää

Sarjan aiemmista osista tutulla rikostietokoneella on Dire Grovessa kahtalainen rooli. Toisaalta se toimii videonauhurina ja toisaalta se auttaa etsimisnäkymissä näyttämällä alueen, jolta jokin sanalistalla jäljellä olevista kohteista löytyy. En kuitenkaan tarvinnut vihjeitä etsimisnäkymissä. Grafiikan tarkkuus on sen verran hyvä, etten kokenut tunnistamisvaikeuksia, ja toisin kuin Return to Ravenhurstissa, myöskään valaistusongelmia ei ollut. Etsimisnäkymät tuntuivat minusta jopa liiankin helpoilta.

Kuten Return to Ravenhurstissa, myös Dire Grovessa kukin etsimisnäkymä antaa jonkin tavaran pelaajan tavaraluetteloon. Ja kuten Return to Ravenhurstissa, uudet etsimisnäkymät ilmestyvät satunnaisiin paikkoihin ja niistä saa satunnaisen tuntuisia tavaroita. Vaikutelmani pelistä kuitenkin oli, että se on Return to Ravenhurstia virtaviivaisempi ja sujuvampi – seikkailupelinä kypsempi. Etsimisnäkymät myös sopivat ympäristöihinsä paremmin. Itse asiassa Dire Grove ei ole seikkailupelinä hullumpikaan, kun vain hyväksyy etsimisnäkymät tavaroiden lähteenä.

Tavaraluettelo keskittyy työkaluihin ja muihin hyvin käytännöllisiin esineisiin, lukuun ottamatta pelin lopussa sana-arvoitusten ratkaisemiseen tarvittavia tavaroita. Lopun sana-arvoitukset ovatkin mielestäni pelin parasta antia sekä pulmapelin että tavaraluettelotehtävien kannalta ajateltuna. Tavaraluettelon käytössä korostui se, että joitain tavaroita piti käyttää ympäristöön hyvin "konkreettisesti". Esimerkiksi vasaralla piti hakata rikottavaa kohdetta monta kertaa eli yksi klikkaus ei riittänyt.

Minipelejä Dire Grovessa ei ole nimeksikään, ja ne jotka siinä ovat, ovat melko yksinkertaisia. Minua se ei haitannut. En kai erityisesti pidä minipeleistä – tai voin pitääkin, jos ne ovat omaperäisiä. Dire Groven minipelit ovat graafisesti tyylikkäitä ja selkeitä. Omaperäisiä ne eivät ole ainakaan uudempien hidden object -pelien valossa. Arviointia häiritsee tosiaan se, että uudemmat hidden object -pelit lainaavat niin raskaasti Mystery Case Files -pelisarjan varhaisista osista. Niiden lanseeraamista minipeleistä on tehty lukemattomia mukaelmia. Joka tapauksessa Dire Grovessa ei ole Ravenhurstin ja Madame Faten kaltaista kuritonta luovuutta. Minipelien vähyyden takia en sanoisi Dire Grovea edes pulmapeliksi. Etsimisnäkymätkin palvelevat niin uskollisesti tavaraluetteloa, että olen taipuvainen näkemään ne osana seikkailupeliä.

Aavemaista tunnelmaa

Pelin fantastis-realistinen grafiikka on korkeatasoista. Dire Grove on sementoinut tämän tyylin normiksi tuleviin hidden object -peleihin. Näin ei tietystikään olisi tarvinnut käydä, ja se on jälleen yksi todiste, miten samankaltaisia hidden object -peleistä on tullut, kopioita toinen tosistaan. Dire Grovessa annan erityisesti arvoa sille, että etsimisnäkymät istuvat niinkin hyvin ympäristöihinsä. Aiemmissa sarjan osissa se ei ollut itsestään selvää.

Oman agenttihahmon muistikirja on vanhan ja kuluneen näköinen, mikä on vähän outoa, koska eletään vuotta 2009 ja agentti kirjoittaa siihen livenä tekstiä. Muistikirjassa on tekstin lisäksi piirroksia ja vanhan näköisiä valokuvia, ja sen ympärystää on koristeltu vaihtelevin tavoin. Huomioimatta anakronismia muistikirjan grafiikka on sinänsä hienoa.

Pelin taustamusiikki on mollivoittoista, moderneilla vivahteilla ja kelttilaululla sävytettyä orkesterimusiikkia. Omaa korvaani se miellytti. Ympäristöäänet ja ääniefektit ovat myös hyvätasoisia. Oman hahmon liikkumisesta syntyvät ääniefektit kuten lumen narske ja kenkien kopse loivat peliin dynaamisuuden tuntua, vaikka kaikki näkymät ovatkin staattisia (pientä animaatiota lukuun ottamatta) eikä oman hahmon liikkumista voi nähdä.

Pelin tunnelma on levollinen, vaikka kiristyvällä pakkasella uhkaillaankin. Opiskelijoiden vaiheista kertovat videoklipit ovat ihmisnäyteltyjä ja niissä on paniikin tuntua. Koska kaikki on kuitenkin jo tapahtunut, klipit eivät sysää pelaajaa hälytystilaan vaan herättävät lähinnä huolen opiskelijoiden kohtalosta.

Keräilyversio

Pelasin Dire Groven collector's edition -versiota. Perusversioon verrattuna siinä on pelillistä bonusmateriaalia, saavutukset, muuttuvat kohteet (morphing objects), sisäänrakennettu strategiaopas sekä mediasisältöjen galleria. Dire Grove oli ensimmäinen hidden object -peli, joka ilmestyi perusversion lisäksi myös keräilyversiona. Nykyään kaksoisjulkaisu on etsimispeleissä normi.

En käyttänyt strategiaopasta (läpipeluuohjetta) enkä onnistunut avaamaan pelillistä bonusmateriaalia – se ei nimittäin tule automaattisesti saataville, kun pelin on pelannut läpi, vaan se on pääpeliin sisältyvä tehtävä, jossa voi epäonnistua. Uudemmissa hidden object -peleissä bonusjuonenkulkujen avautumisen ehto on yksinkertaisesti läpipeluu. Bonusmateriaalista kerrotaan, että se sisältäisi vihjeen Ravenhurst-tarun jatkumisesta. Sarjan seuraava, seitsemäs osa ei kuitenkaan liity Ravenhurstiin, vaan sinne palataan vasta kahdeksannessa osassa.

Muuttuvien kohteiden eli morphing objectsien tunnistaminen on minusta mukava lisähaaste hidden object -peleissä, ei välttämättä helppo. Dire Grovessakaan en onnistunut löytämään kaikkia muuttuvia kohteita, vaikka omasta mielestäni tutkin jokaisen näkymän tarkkaan. Kaikkien muuttuvien kohteiden löytäminen on yksi pelin saavutuksista ja näin ollen minulta jäi se saamatta. Vaikka omasta mielestäni en suoriutunut huonostikaan, useat puuttuvat saavutukset osoittavat, etten ollut lähellekään pro.

Keräilyversion sisältämä mediamateriaali käsittää taustakuvia, graafisia luonnoksia ja videoklippejä. Videoklipit paljastavat, että tallenteet opiskelijoiden vaiheista on kuvattu Argentiinassa.

Loppuarvio

Dire Grove on hyvin suunniteltu ja huolellisesti toteutettu. Se tuntuu tasapainoiselta ja hallitulta, virtaviivaiselta hidden object -seikkailupeliltä. Hyvätasoista peliä on tietysti mukava pelata, vaikka haikailenkin sarjan aiempien osien omalaatuisuuden perään. Annan pelikokemukselleni pisteitä 67/100.

Saatavuus

Dire Grove on saatavilla Windowsille, macOS:lle, iOS:lle ja Nintendo 3DS:lle. Siitä on olemassa sekä perus- että keräilyversio.

Peli tekijöiltä: Adrian WoodsBig Fish Games