2020 ilmestynyt The Longing on hidasta suunnittelua ja kärsivällisyyttä vaativa odottelupeli (idle game). Luolan kuningas on vaipunut 400 päivää kestävään uneen, ja palvelija Shade joutuu elelemään itsekseen ilman mitään ilmeistä tarkoitusta. Peli ilmestyi otollisesti juuri koronapandemian aikaan, ja ihmiset löysivät siitä tarttumapintaa omaan elämäntilanteeseensa. Shade elää aivan kuin karanteenissa! Hänellä ei ole pääsyä maan pinnalle, vai onko sittenkin? Pelaajan tehtävänä on tutkia laaja luolasto ja paljastaa sen salaisuudet. Minulla ei ole mitään The Longingia vastaan, mutta ei oikein mitään sen puolestakaan. Se on kuitenkin epäilemättä mieleenpainuva pelikokemus, sillä se on hitaudessaan aivan omaa luokkaansa.

The Longingin ideasta ja melkein koko toteutuksesta vastaa Anselm Pyta. Hänen kolmihenkinen studionsa Studio Seufz perustettiin 2017 Stuttgartissa, ja se tekee pelien lisäksi animaatioita. The Longingin kehitys alkoi 2014 ja kesti kuusi vuotta. Pelin kimmokkeena ei siis ollut pandemia. Sen sijaan Pytan inspiraationa on toiminut Kyffhäuserin legenda ja vierailu Saksan Thüringenissä sijaitsevassa Barbarossa-luolassa. Legenda perustuu Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariin Fredrik I Barbarossaan, jonka kerrotaan nukkuvan luolassa ritareineen, kunnes on tullut aika palauttaa Saksa muinaiseen loistoonsa. Tämä nationalistinen legenda linkittyy universaaliin tarinaperinteeseen vuoren sisällä nukkuvasta kuninkaasta tai sankarista, joka tunnetaan useissa kulttuureissa aina muinaisajoilta asti. Pytan kiinnostus ei kuitenkaan kohdistunut keisariin, vaan tämän palvelijaan, poikaan tai kääpiöön, ja näin syntyi pelaajan ohjaama The Shade.

Hitaasti vaeltaen kohti...

The Longing lepää pitkälti haikean tunnelmansa varassa. Yksinäisyyden tunne läpäisee sen. Aika on kuin pysähtynyt eikä mitään mainittavaa tapahdu, ellei Shade nimenomaisesti käynnistä sitä. Saavuttaakseen yhden mahdollisista lopuista pelaaja voisi vain odottaa 400 päivää kuninkaan heräämistä tekemättä mitään, mutta tuntui luonnolliselta lähteä tutkimaan ympäröivää maailmaa. Pelin päivät todellakin vastaavat reaalimaailman päiviä ja pelin aika kulkee eteenpäin silloinkin, kun se ei ole käynnissä. Ajan kulkua on mahdollista nopeuttaa hieman tietyillä toiminnoilla, mutta sillä ei ole kovin paljon merkitystä.

Shaden kävelytahti on verkkainen eikä juoksu onnistu, vaan Shade tallustaa samaa kiireetöntä tahtiaan aina. Korva herkistyy kuulemaan harvoja, melko herkullisia ääniefektejä – ennen kaikkea Shaden paljaiden jalkojen läpsettä luolan lattiaa vasten. Pelissä on myös musiikkia, ja hiljaisuus toimii äänimaisemana sekin. Hiilenpalasten tippuminen luolaston katosta on erityinen rytmillinen elementti.

Pelaaja voi itse asettaa omat tai oman päämääränsä, ja siinä mielessä The Longing on hiekkalaatikkopelin kaltainen. Välittömästi käsillä oleva tai alussa annettu tehtävä kuitenkin on Shaden kodin kohentaminen viihtyisämmäksi. Hänelle voi vaikka hankkia lisää luettavaa, luolastosta voi kerätä hiiltä tulisijassa poltettavaksi, kodin seinille voi ripustaa Shaden omia piirustuksia ja muita koristeita. Kotia voi myös laajentaa. Nämä kaikki vaativat luolaston tutkimista. Eteneminen kuitenkin pysähtyy ennen pitkää johonkin pulmatehtävään, joka vaatii odottamista: veden tippumista, hämähäkinseitin kudontaa, sienien tai sammalen kasvua. Jokin niistä voi kestää päivän, toinen kaksi viikkoa.

En itse tyytynyt kuitenkaan odottamaan kuninkaan heräämistä omassa mukavassa kodissani, vaan ajattelin, että luolaston ulkopuolelle olisi mahdollista päästä. Näin pelaamisesta tuli ulospääsyn etsimistä. Pytan tarkoituksena on ollut rakentaa peliin tarinakulku. En ole aivan varma sen onnistumisesta, siis tarinan välittymisestä itselleni. Luolastosta löytyi kaikenlaista, mutta kaikki se tuntui irralliselta. En myöskään löytänyt ulospääsyä, vaikka pääsinkin aivan maan pinnan tuntumaan ja näin se yläpuolelle.

Kodin sisustamisen ja odottamisen tai ulospääsyn etsimisen lisäksi pelaaja voi keskittyä haalimaan Steam-saavutuksia. Ne kaikki vaativat samaa eli luolaston tutkimista. En ole itse kunnostautunut Steam-saavutusten keruussa. Olen kerännyt vain harvojen pelien kaikki saavutukset, ja vain harvoin se on vaatinut suurta omistautumista. The Longing tuntuu vaativan sitä. Tästä pelistä täytyy olla innostunut, vaikka sen tunnelma laahaakin.

Graafisesti The Longing on yhtä monotoninen ja vaihteleva kuin äänimaailmakin. Hämärät, lähes muuttumattomat luolanpätkät tuntuivat joskus liian pitkiltä – puhumattakaan minuuttien vaelluksesta pilkkopimeässä, mutta ennen kuin varsinaisesti aloin pyrkiä maan pinnalle, koin pelin palkitsevan uuden löytämisellä melko hyvin: löysin tien kirjastoon, temppeliin ja kaivokseen, keksin sienten kasvattamisen, sain kerättyä eri mineraaleja ym. Yksittäinen pelisessioni kesti aina noin tunnin, ja se päättyi odotteluun.

Tämän pelin tapauksessa on ihan okei unohtaa se pariksi päiväksi tai useaksi viikoksikin. Olen itse 23 tuntia aktiivista peliaikaa kellotettuani valmis vain odottamaan pelin ulkopuolella ne 400 päivää loppuun ja luopumaan ulospääsyn etsimisestä. Tiedän kyllä, että pelissä on useampia erilaisia loppuja. Seikkailupelinä The Longing ei ole vaikea. Peli antaa riittävästi vihjeitä pulmatehtäviin. Se on kuitenkin haastava raskassoutuisuudessaan.

Loppuarvio

Temaattisesti The Longing tuntuu elämän vertauskuvalta. Jokin meissä, kuningas, on nukahtanut, ja vaellamme tai toistamme rutiineja päämäärättömästi. Olemme itsemme vankeja. Tietoisuutemme on pelkkä varjo-olento, joka ei tunne valoa. Mutta pelissä Shaden silmät ovat kuin kaksi lamppua, ja se antaa toivoa. Voimme nähdä oman "luolamme" ja kohdata pimeyden. Psykologinen tai filosofinen The Longing ei varsinaisesti mielestäni ole. Se on seesteinen ja melankolinen kokemus, mieleen heijastuva elävä kuva. Minun makuuni se ehkä vain oli liian synkkä. Tarjottiinhan siinä itsemurhankin mahdollisuutta. Annan pelikokemukselleni kokonaisarvosanaksi 60 pistettä sadasta.

Saatavuus

The Longing on saatavilla Windows-, macOS- ja Linux-tietokoneille sekä Nintendo Switch -pelikonsolille.

Peli tekijöiltä: Anselm PytaStudio Seufz