Toimintaseikkailu It Came from the Desert vuodelta 1989 tarjoaa paitsi retrokokemuksen Amiga-peleistä myös aikamatkan 1950-luvun tieteiskauhujen maailmaan. Pieneen Lizard Breathin kaupunkiin Kaliforniassa jysähtää radioaktiivinen meteoriitti, joka saa paikalliset muurahaiset mutatoitumaan. Kraatteria tutkimaan tullut geologi, jota pelaaja ohjaa, tunnistaa vaaran, mutta häntä ei oteta todesta. Geologista kehkeytyykin varsinainen toimintasankari, jonka missiona on kerätä todisteita jättiläismuurahaisista ja taistella niitä vastaan. Pelissä on jännä tunnelma ja ainekset kulttiklassikoksi, mutta myös turhan kiire siitä nauttimiseen, sillä se on reaaliaikainen. It Came from the Desertiä voi pelata paitsi aidolla Amigalla ja emulaattoreilla myös nykyaikaisella Windows-koneella, sillä se sisältyy Cinemaware Anthology Collectioniin.

It Came from the Desertin on tehnyt yhdysvaltalainen Cinemaware, joka toimi vuosina 1985–1991 tuottaen muutamia Amiga-klassikoita kuten uraauurtava Defender of the Crown ja lentosimulaattori Wings. Pelit olivat suosittuja, mutta taantuman ja piratismin uhrina Cinemaware ajautui konkurssiin. Myöhemmin "tuotemerkkiä" on elvytetty ja se on siirtynyt omistajalta toiselle. Vanhoista peleistä on ilmestynyt uusia versioita ja vanhoja pelejä on tuotu myös sellaisinaan nykykoneille. Elokuvat inspiroivat monia Cinemawaren peleistä, niin myös It Came from the Desertiä, joka lainaa ilmiselvästi 1954 ilmestyneestä tieteiskauhuelokuvasta Them! (Yön pedot).

It Came from the Desert on nykynäkökulmasta hassu ja tökerö mutta viehättävällä tavalla. Grafiikka ja äänet ovat aikakaudelle erittäin hyvää tasoa, pelin alussa on jopa puhetta. Tämä koskee siis pelin Amiga-versiota, sillä 1991 ilmestynyt MS-DOS-versio on huomattavasti ankeampi. Pelistä on tehty myös konsoliversiot TurboGrafx-16:lle ja Sega Genesikselle, mutta ne ovat niin erilaisia, että käytännössä kyse on eri pelistä. Cinemaware Anthology Collectionissa on sekä Amiga- että MS-DOS-versiot.

Tasapainottelua kolmella tasolla

Kömpelön kuoren alle katsottaessa It Came from the Desert on melko hienostunut. Siinä on useampia tasoja, vaikka peli ratkeaakin olennaisesti toiminnan kautta. Se sai minut ajattelemaan kuusnelospeli Neuromanceria, joka kuusnelosen rajoitukset huomioiden laajenee todella ansioituneesti syvyyssuunnassa. It Came from the Desert ei varsinaisesti laajene millään tasolla, se on vain kerrostunut.

Yhtäältä se on ensimmäisen persoonan näkökulmasta esitetty seikkailupeli, jossa vieraillaan eri paikoissa, soitetaan puhelimella ja jututetaan eri henkilöitä. Tarinan punaisena lankana on todisteiden kerääminen jättiläismuurahaisten olemassaolosta, mutta sivujuonteena siinä hoidetaan tai tuhotaan ihmissuhdetta ja tutustutaan peräkylän asenteisiin ja persoonallisuuksiin.

Toisaalta peli sisältää "kovaa toimintaa". Enimmäkseen se on muurahaisten tappamista tavalla tai toisella, joka kehittyy taktisesta strategiseksi. Yksittäisen muurahaisen ampuminen esitetään ensimmäisen persoonan näkökulmasta, mutta useampien muurahaisten hyökkäys näytetään yläpuolelta. It Came from the Desertissä on myös minipelin kaltaiset sairaalasta karkaaminen, tulipalo, puukkotappelu ja auto-kaksintaistelu, ns. chicken, jossa ajetaan kohti vastakkaisista suunnista ja ensimmäisenä väistänyt häviää.

Sairaalasta karkaaminen, jossa perspektiivi on yläpuolelta, oli minusta hauska mutta vaikea, enkä ole toistaiseksi onnistunut siinä. Tulipalo voi syttyä ainakin kotona. Geologin joutuminen puukkotappeluun ja kaahaushaasteen hyväksyminen tuntuivat minusta hahmoon sopimattomilta. Miksi hän provosoituisi paikallisen nuorison takia? Oletin geologin sentään olevan hieman kypsemmässä iässä. Puukon hän oli valmis vetämään esiin myös erään isomman sivujuonen yhteydessä, mutta siinä vaihtoehtona oli pakeneminenkin.

It Came from the Desert ajoittuu kesäkuun alkupuolelle, ja geologilla on 15 päivää aikaa pelastaa Lizard Breath ja ehkä koko maailma. Ajankulku on pelin kolmas kerrostuma, joka vaatii pelaajalta jatkuvaa huomiota. Yksi reaalimaailman sekunti vastaa pelissä yhtä minuuttia. Eri paikoilla kuten virastot, yritykset ja maatilat on aukioloaikansa, eikä peliä pysty käytännössä edistämään ympäri vuorokauden. Geologin on myös parasta nukkua öisin, sillä jos hänelle ei suo riittävästi unta, kasvaa onnettomuuksien riski. Minulla yhden yön unet jäivät kahteen tuntiin ja sen seurauksena suistuin ulos tieltä.

Ajankulku ei kannusta haahuiluun ja pelimaailmaan vapaaseen tutustumiseen. Tietysti voi jonkin päivänsä ja pelikertansa uhrata sellaiselle, mutta aika on kortilla ja tuhlailu voi tuhota mahdollisuudet erilaisiin juonenkäänteisiin ja todisteiden keräämiseen. On parasta vain seurata jokaista vihjettä vierailla eri paikoissa. Kaikesta ei kuitenkaan anneta vihjettä eikä kaikkea voi aavistaa, joten on vain opittava ja optimoitava reittinsä vähitellen. Jatkuvasti tikittävä aika luo kiireen tuntua, joka sinänsä sopii pelin aiheeseen vääjäämättömästi lähestyvästä katastrofista.

Geologin hätää korostaa myös se, että joutuessaan sairaalaan hän haluaa karata sieltä – tai siis pelaaja luultavasti haluaa, koska sairaalassa makaaminen maksaa aikaa. Sairaalaan geologi joutuu epäonnistuessaan toimintakohtauksissa kuten muurahaisten eliminoinnissa tai hävitessään puukkotappelun. It Came from the Desertissä ei voi kuolla, ei edes lopussa, mikä suo kaivattua lohtua maailmanlopun tunnelmiin.

Amiga oli edistyksellinen multimediakone

Amiga-musiikki ei ole kuusnelosmusiikin veroista, mutta se onkin tuotettu aivan toisella tavalla. Kuusnelosta voisi sanoa omaksi soittimekseen, kun taas Amigassa käytetään muilla soittimilla tuotettuja sampleja. Samplet eli äänitallenteet voivat olla mitä tahansa, esimerkiksi akustisista soittimista tai syntetisaattoreista peräisin, eikä Amigassa ole varsinaisesti omaa soundiaan. Harha omasta ysärisoundista voi syntyä siitä, että musiikin tekemiseen käytettiin samaa Soundtracker-ohjelmaa, johon oli saatavilla tietty setti sampleja. Alun perin Amiga-musiikki oli nelikanavaista ja erilaisia sampleja oli korkeintaan 15, mutta rajoitusta saattoi kiertää tekemällä yksittäisestä samplesta moniäänisen. Peleissä musiikin laatua ja määrää kuitenkin rajoitti yksinkertaisesti se, että kaikki piti saada mahtumaan esimerkiksi yhdelle disketille.

It Came from the Desertin vahvuus on tunnelma, ja se syntyy oleellisesti taustalla soivasta musiikista. Tunnusmusiikin lisäksi siinä on paikkakohtaisia sävelmiä. Kolmelle disketille mahtuvassa It Came from the Desertissä on yllättävänkin monipuolinen musiikkitarjonta. Se kuulostaa vähän ja joskus vähän enemmänkin tukkoiselta ja alkuintrossa oleva puhe on suorastaan epäselvää, mutta heikohko laatu tuo musiikkiin miellyttävääkin pehmeyttä. Ja tottahan toki Amiga-musiikki kuulostaa paljon paremmalta kuin DOS-PC:n tuuttailu!

Mitä grafiikkaan tulee, pelissä käytetyssä paletissa vaikuttaisi olevan 16 väriä. Se ei tietenkään ole paljon verrattuna nykyisiin miljooniin, mutta Amiga tarkoitti silti isoa askelta eteenpäin kasibittisistä tietokoneista. Kaikki Amigat pystyvät näyttämään grafiikkakuvia, joissa on käytetty joko 2:ta, 4:ää, 8:aa, 16:tta, 32:ta tai 64:ää väriä, erikoismoodissa jopa 4096:tta. Amigassa värimaailmaa laajensi sekin, että paletti ei ollut laitteiston sanelema, vaan graafikko saattoi valita siihen mieleisensä värit. Ajan myötä laitteiston päivitykset lisäsivät näytöllä näkyvien värien määrää ja myöhemmin ominaisuuksia opittiin myös hyödyntämään paremmin. It Came from the Desertin grafiikkaa voisi sanoa tyyliltään naivistiseksi. Vaikka se on pikseligrafiikkaa, muodot ovat tylppiä. Minusta Amiga-grafiikalle tunnusomaista on tietty pehmeys, kontrastit eivät ole suuria.

Ohjattavuus = vaikeustaso

Ohjattavuus pelissä ei ole mahtava. Lukuun ottamatta toimintakohtauksia minusta hiiriohjaus sopisi siihen: kartalle ja dialogi- ja valintalaatikoihin. Koko peli on kuitenkin ajateltu pelattavaksi joystickilla. Syy siihen, miksi päädyin pelaamaan Cinemaware Anthology Collectioniin sisältyvää peliä enkä mini-Amigallani, on juuri ohjaus, koska antologiassa on mahdollisuus käyttää paitsi joystickia myös mitä tahansa peliohjainta tai näppäimistöä. Pelasin Playstation-tyylisellä ohjaimella, jossa on herkkäliikkeiset tatit, mutta myös näppäinohjaus oli minusta ok.

Käytin kolmisen tuntia It Came from the Desertin läpipeluuseen. Se ei tarkoita keskeytymätöntä yhtenäistä peluuta, saati onnellista loppua. Tallennuskeinottelun avulla korjasin virheeni ja pääsin ratkaisuyrityksessä varsin pitkälle, mutta pelin toimintakohtausten saavutettua joukkosodan mittakaavan kaaduin. Pelissä on vain yksi tallennuspaikka (The A500 Mini laajentaa ne neljään). It Came from the Desert ei ole pitkä, optimoitu läpipeluu kestänee tunnin, mutta se vaatii suurella todennäköisyydellä useampia pelikertoja, joiden myötä onnistumisen kaava selviää. Sanoisin, että It Came from the Desert ei ole vaikea, vaikka siinä on merkkejä vanhojen pelien säälimättömyydestä. Ohjaustapa ja sopeutuminen siihen ratkaisee paljon. Vinkkejä toimintakohtauksiin kannattaa vilkaista, vaikka ei haluaisikaan läpipeluuohjeita: manuaali, vihjeet.

Loppuarvio

It Came from the Desert on elämys. Nykypelaajaa sen kömpelyys voi sekä viehättää että turhauttaa. Minusta se on edelleen jotain erityistä ja sillä on paikkansa pelihistorian kaanonissa. Se onnistuu luomaan vaikutelman monitasoisuudesta, tietynasteisesta kompleksisuudestakin, ja polveilevasta juonesta. En pitänyt pelin tiukasta aikataulusta. Toimintakohtaukset ovat nykymittapuilla karkean yksinkertaisia, mutta alun kangertelujen jälkeen opin jopa pitämään niistä. Annan pelikokemukselleni kokonaisarvosanaksi 80 pistettä sadasta.

Saatavuus

It Came from the Desert on saatavilla Amiga-tietokoneille ja -emulaattoreille, The A500 Mini -konsolille, MS-DOS:ille sekä Windowsille osana Cinemaware Anthology Collectionia. It Came from the Desertiin on saatavilla myös laajennus Antheads, jossa palataan Lizard Breathiin mutta hieman eri teemaan ja eri rooliin. Myös se sisältyy Cinemawaren antologiaan.

Peli tekijöiltä: CinemawareDavid Riordan