2009–2012 ilmestynyt Victorian Mysteries -pelitrilogia kulkee hidden object -kestosuosikkisarja Mystery Case Filesin jalanjäljissä. Omintakeisten taustatarinoiden sijaan The Moonstone, Woman in White ja The Yellow Room lainaavat kuitenkin kirjallisuudesta: Wilkie Collinsin ja Gaston Lerouxin uraauurtavista dekkariklassikoista. Kiinnostuin peleistä nimenomaan kirjasovituksina. Hidden object -, pulma- tai seikkailupeleinä niissä ei ole mekaniikaltaan mitään erityistä. Epäröin sanoa niitä mukiinmeneviksi, mutta pelattavia ja helppoja ne ovat kyllä, ja sekä itse pelien että tarinoiden historiallisuus vetosi minuun. Käsittelen tässä blogitekstissä peleistä ensimmäistä ja palaan kahteen muuhun jonkin ajan kuluttua omissa kirjoituksissaan.

Peli tekijöiltä: Craig HollandFreeze Tag

Niin se aika rientää: kirjoitin Samoojassa sarjaksi kehkeytyneestä The Black Mirror -seikkailupelistä jo seitsemän vuotta sitten. En ole sitä unohtanut, koska jemmasin jossain vaiheessa jatko-osat 2 ja 3 totisena aikeenani pelata ne, mutta kun aloitin Black Mirror 2:n, se ei jotenkin sytyttänyt ja jäi sikseen. Nyt monen vuoden jälkeen palasin siihen uudelleen ja kannustin itseäni katsomaan tarinan loppuun asti – paino sanalla "tarinan". Aivan kuten sarjan ensimmäisessä osassa, tarina on sen vahvin ja mieleenpainuvin elementti. Black Mirror 2 myös petraa edeltäjäänsä nähden audiovisuaalisesti, pelillisesti ja käytettävyydeltään samalla, kun se huolehtii sukulaisuuden säilyttämisestä.

Peli tekijöiltä: Cranberry Production

Mystery Case Files -pelisarjan kuudes osa Dire Grove ilmestyi vuoden 2009 loppupuolella. Se jatkaa sarjan edellisen osan, Return to Ravenhurstin, jalanjäljissä täysverisenä seikkailupelinä, mutta se ei jatka Ravenhurstin tarua, vaan siinä on oma kelttiläistä mytologiaa mukaileva tarinansa. Dire Grovessa on huomattavan vähän minipelejä, ja tehtävät pyörivät nimenomaan tavaraluettelon ympärillä. Siinä ei ole kummallisia ovilukkomekanismeja, vaikka edelleen onkin kyse avaamisesta, käynnistämisestä ja sisäänpääsystä. Etsimisnäkymiä on paljon, voisi sanoa, että puuttuvien minipelien koko arvosta.

Peli tekijöiltä: Adrian WoodsBig Fish Games

Jatkoin Mystery Case Files -pelisarjan läpikäymistä sen viidennellä, 2008 ilmestyneellä osalla Return to Ravenhurst. Peli on tarinallista jatkoa sarjan kolmannelle osalle Ravenhurst. Nyt sarja hyppää kerralla seikkailupelien puolelle. Vapaa vaeltelu kartanon alueella ja tavaraluettelon käyttö yhdistyvät yhtenäiseen tarinan kaareen. Samalla oma pelihahmo nousee keskiöön kaiken kokijaksi. Kun Ravenhurstissa kerättiin puuttuvia sivuja kadonneen naisen päiväkirjaan, nyt niitä kirjoitetaan dynaamisesti oman pelihahmon muistikirjaan. Sarjan huumori korvautuu täysin kauhulla ja stereotyyppiset hahmot psykopatologisilla tapauksilla. Kummittelukaan ei ole enää pelkkien itseään toistavien ääniefektien varassa, vaan aaveet ilmestyvät elävinä hahmoina puhumaan pelaajalle. Näin pelisarja ottaa suuria askeleita eteenpäin, mutta kuinka on sen suunnan laita?

Peli tekijöiltä: Adrian WoodsBig Fish Games

Marraskuussa 2007 ilmestynyt, Mystery Case Files -pelisarjan neljäs osa Madame Fate oli ensimmäisiä hidden object -pelejä, joita olen pelannut. Se juontaa nyt yli 10 vuoden taakse. Nostin pelin Samoojaan kolme vuotta sitten, mutta lukiessani nyt vanhaa arviotani siitä tunsin tyytymättömyyttä. Esittely on kovin tiivis ja kuvaruutukaappauksiakin on vähänlaisesti. Koska olen ottanut tehtäväkseni käydä läpi Mystery Case Files -pelisarjan yhdeksän ensimmäistä osaa analyyttisemmässä hengessä, palaan Madame Fateen ja yritän tehdä sen monipuolisuudelle enemmän oikeutta. Tämä meedion johtamaan tivoliin sijoittuva etsintä-pulmapeli on audiovisuaalista juhlaa low-fi.

Peli tekijöiltä: Adrian WoodsBig Fish Games

Jatkoin tutustumista Mystery Case Files -etsintäpelisarjaan edeten sen kolmanteen, joulukuussa 2006 ilmestyneeseen osaan Ravenhurst. Pelisarjan sisällä Ravenhurst muodostaa oman viisiosaisen minisarjansa. Sen maailma on siis osoittautunut hedelmälliseksi sekä tarinallisesti että taloudellisesti. Mystery Case Files -pelisarjan fanien keskuudessa Ravenhurstilla on erityinen kaiku. Minutkin se voitti puolelleen, eikä aiemmin Prime Suspectia pelatessani kokema väsymys vaivannut lainkaan. Sarjan kahdesta ensimmäisestä pelistä Ravenhurstin erottaa vahva tarinallisuus, joka kokoaa pelin mekaaniset palaset yhteen ja tekee siitä mieleenpainuvan – tässä todistetaan siis hidden object -pelien siirtymää seikkailupelien puolelle. Epäilen myös Ravenhurstin aloittaneen epähuomiossa hidden object -pelien pakkomielteen lukkoihin!

Peli tekijöiltä: Adrian WoodsBig Fish Games

Jatkan viime postauksen avaamalla uralla Mystery Case Files -pelisarjan varhaisen osan parissa. Prime Suspects seurasi kaupallisesti menestyksekästä Huntsvilleä jo alle puolen vuoden kuluttua 2006. Se muistuttaa edeltäjäänsä hyvin paljon, mutta jonkinasteista kehitystä on tapahtunut. Prime Suspects on pitkäkestoisempi, minipelin kaltainen rikostietokone on alkanut suoltaa kolmea erilaista pulmatehtävää ja etsimiseen on tullut uusi haastava taskulamppu/röntgenlaitevariaatio. Minut peli onnistui väsyttämään, mutta ei leipäännyttämään kuitenkaan, ja se saattoi johtua vain siitä, että en pitänyt riittävää taukoa Huntsvillen jälkeen.

Peli tekijöiltä: Adrian WoodsBig Fish Games

Viime postauksessa yllyin purkamaan tuntojani hidden object -pelien evoluutiosta, siis siitä, miten ne ovat menneet aivan väärään suuntaan. Päätinkin palata juurille tarkistaakseni, miltä ne vanhat etsintäpelit oikein tuntuivat ja mikä niissä oli hyvää. Olen aiemmin arvioinut Samoojassa Mystery Case Files -pelisarjan neljännen osan, Madame Fate, joka on minulle henkilökohtainen kulttiklassikko. Madame Fate ilmestyi vuonna 2007. Mutta mitä oli ennen sitä? Sarjan ensimmäistä, 2005 ilmestynyttä osaa sanotaan jopa tämän peligenren alullepanijaksi. En ota kantaa siihen, alkoiko kaikki todella Huntsvillestä, mutta Mystery Case Files -pelisarja on joka tapauksessa hyvä kohde tutkittaessa hidden object -pelien kehitystä, sillä siihen on ilmestynyt uusi osa vähintään joka vuosi, viimeksi loppuvuodesta 2021. Sarjassa on tällä hetkellä kaikkiaan 23 osaa.

Peli tekijöiltä: Adrian WoodsBig Fish Games

Viime vuoteni jäi aika laihaksi seikkailupelien osalta. Aloitan tämän vuodenkin, en seikkailupelillä, vaan etsintä- eli hidden object -pelillä, suositun Mystery Case Files -pelisarjan neljännellä osalla vuodelta 2007. Löysin Madame Faten vuosia sitten ja aina siitä asti se on ollut minulle eräänlainen kulttiklassikko. Se ei yritä olla seikkailupeli, kuten etsintäpelit nykyisin tapaavat (huonosti) olla. Se on kiehtovalla tavalla kaavamainen, "puhdas" etsintä- ja pulmapeli, jossa vanhojen aikojen grafiikkaa ja äänimaailmaa on yhdistelty mielikuvituksellisiksi kollaaseiksi.

Peli tekijöiltä: Adrian WoodsBig Fish Games

Oric-tietokoneille tehty seikkailupeli Space 1999 perustuu samannimiseen TV-sarjaan 1970-luvulta. Suomessa sarja tunnetaan nimellä Avaruusasema Alfa. Oricit ovat kasibittisiä kotitietokoneita 1980-luvulta. Ne eivät olleet suosittuja Suomessa (liekö edes myynnissä), sillä täällä mentiin Commodoren tahtiin. Nykykoneille on saatavilla Oric-emulaattoriohjelmia, joilla kuka tahansa pääsee helposti retrokokemuksen makuun. Peli Space 1999 ei kuitenkaan ole peräisin 1980-luvulta, vaan se ilmestyi 2008. Kun näin pelin demovideon ensimmäistä kertaa, jouduin hurmioon. Isometrinen 3D-grafiikka teki vaikutuksen ja pelin ilme oli muutenkin sympaattinen. Se huokui sekä kunnianhimoa että rakkautta. Nyt nostettiin vanha Oric uudelle tasolle.

Peli tekijöiltä: Chema