2011 ilmestynyt etsintä-pulmapeli-seikkailu Dracula: Love Kills on jatko-osa Dracula: Originille vuodelta 2008. Minulle se oli yllättävä ja hauska löydös. Ehkä Halloweenin siivittämänä katseeni kääntyi pelikirjastossani lojuvien kauhupelien puoleen, ja laiskalla mielellä kun olin, ajattelin, että hidden object -peli tarjoaisi kevyttä purtavaa. Luulin, että se olisi vain yksi niistä liukuhihnalla tuotetuista ja pelatuista peleistä, jotka eivät jätä varsinaista muistijälkeä tai herätä sen kummempia ajatuksia. Korkeintaan olisin vain harmistunut vahvistuksesta, miten huonoja eli kaavamaisia ja kliseisiä seikkailupelejä hidden object -pelit ovat. Olin väärässä. Dracula: Love Kills on varsin hurmaava kaikessa kaavamaisuudessaan.

Dracula: Love Killsin on tehnyt Sherlock Holmes -pelisarjastaan tunnettu ukrainalainen pelistudio Frogwares. Olen pelannut muutamia vanhimpia sarjan osia, mutta juuri sarjan uusimmat tuotannot tuntuvat saaneen suurtakin nostetta pelimarkkinoilla. Kehitystä on epäilemättä tapahtunut – Frogwares on astunut hidden object -peleistä kohti toimintaseikkailuja – mutta oma laitteistoni on jo 10 vuotta vanha ja yskii joutuessaan pyörittämään raskaita 3D-animaatioita. Pian näinä päivinä Sherlock Holmes -sarjaan on ilmestymässä uusi osa, Sherlock Holmes Chapter One.

Hidden object -pelien kadoksissa oleva identiteetti

Omaa suhdettani hidden object -peleihin voisi kuvata viha-rakkaussuhteeksi. En mollaa niitä näyttääkseni itse jotenkin katu-uskottavammalta pelaajana. Olen ihan avoimesti nössö. En esimerkiksi pelaa ensimmäisen persoonan 3D-ammuntapelejä lainkaan ja kavahdan ihmisvastustajia. Wikipedian mukaan hidden object -pelejä pelaavat ennen kaikkea naiset ja yli 55-vuotiaat. Minua ei haittaa kuulua samaan joukkoon.

Mollaan hidden object -pelejä siksi, että ne eivät ole puhtaasti omia itsejään. On kaameaa kokea, miten ne yrittävät olla seikkailupelejä ja vajoavat samalla mitä tylsämielisimpään kaavamaisuuteen. Yksittäisessä pelissä voi olla aivan uskomaton määrä lukittuja ovia, lukittuja rasioita, lukittuja arkkuja, lukittuja lipastoja, lukittuja kaappeja ja mitä epärealistisimmilla tavoilla lukossa olevia mekanismeja. Lisäksi tavaraluettelon käyttö painottuu erittäin voimakkaasti palasten, osien keräämiseen – nekin vain jonkin lukon avaamiseksi – eikä itsenäisten esineiden käyttö tarjoa oivalluksia saati suurempia pulmia pelaajalle. Ja ne tarinat, hmm, sanottaisiinko niin, että helmiä on vaikea löytää. Viittaan nyt erityisesti Big Fish Gamesin ja Artifex Mundin kaltaisten toimijoiden laajoihin katalogeihin, joihin kuuluvia pelejä olen pelannut kymmenittäin. Jep, salainen paheeni, josta en ole ylpeä.

Olen nostanut aiemmin Samoojassa esille yhden mieluisan hidden object -pelin: Mystery Case Files: Madame Faten vuodelta 2007. Se ei yritä olla seikkailupeli. Se on pulma- ja hidden object -peli puhtaasti ja silti onnistuu kertomaan tarinan. Sittemmin olen ihastunut sitäkin puhtaampaan, ihan aitoon hidden object -peliin Hidden Folks vuodelta 2017. Siinä ei todellakaan tehdä muuta kuin etsitään kuvasta kohteita. Se tyhjentää mielen mahtavasti, kannattaa tsekata. En halua sanoa, että lajityyppien yhdistäminen olisi väärin. Minä vain kärsin alennustilasta, johon seikkailupeli joutuu, kun sitä ei tehdä lajityyppiä tuntien ja kunnioittaen vaan jätetään kaikki mielikuvitus narikkaan.

Tässä valossa on itse asiassa outoa, että pidin Dracula: Love Killsistä. Vuodelta 2011 olevana pelinä se on nykymuotoisten wannabe-seikkailu-hidden-object-pelien varhaisia malleja. Kyllä, se muistuttaa seikkailupeliä ja siinä on paljon lukkomekaniikkaa. Koin sen kuitenkin alkeelliseksi hyvällä tavalla. Hidden object -näyttöjä oli paljon ja mini-pulmapelit olivat kohtuullisen helppoja. Kaikki oli jotenkin selkeämpää kuin viime vuosien tuotannoissa.

Pidin myös Dracula: Love Killsin grafiikasta. Se ei ole nyky-HD-tasoa, mutta ei mitään suttuistakaan. Siinä on yhdistelty 2D- ja 3D-grafiikkaa muokattuihin valokuviin. Historialliset ympäristöt vetoavat minuun aina. Pelissä liikutaan Transilvanian, Lontoon, Pariisin, Venetsian, New Orleansin ja Panaman välillä, mikä takaa kivaa vaihtelua näkymissä. Peli perustuu Bram Stokerin Draculaan, mutta siinä on omintakeinen juoni.

Vallan huumaa ja veren voimaa

Pelin edeltäjässä Dracula: Originissa pelaaja ohjaa tohtori Van Helsingiä, mutta nyt näkökulma on itse kreivi Draculan. Hän on suurenmoisen itsetietoinen hahmo. Kreivin luottopalvelija, kyttyräselkäinen ja rujo Igor seuraa isäntäänsä kaikkialle ja toimii samalla vihjeiden antajana. Paitsi ulkonäöltään myös mieleltään Igor on karkea. Hänen hampaissaan on erityisesti tohtori Van Helsingin, jolta hän vääntäisi niskat nurin heti kreivin niin salliessa. Dracula: Love Killsissä kreivi ja tohtori toimivat kuitenkin yhteistyössä, omasta mielestään pakon edessä.

Vampyyrikuningatar on ottamassa valtaansa koko ihmisten asuttaman maailman, eikä se sovi niin Van Helsingille kuin kreivillekään. Kreivi tietysti haluaa olla itse tuo valtias. Nujertaakseen vampyyrikuningattaren hänen on löydettävä esi-isiensä ympäri maailmaa hajallaan olevat ruumiit ja otettava käyttöön maaginen tikari, jolla hän voisi tappaa itsensäkin. Tämän ohessa etsitään myös kreivin rakastettua Minaa, joka on kadonnut. Myös tarve löytää Mina on kreiville ja tohtorille yhteistä.

Pelin henkilöhahmot lyövät yli, ja henkilödynamiikka on korostunutta. Ääninäyttely aksentteineen ansaitsee erityismaininnan. Henkilöhahmojensa takia Dracula: Love Killsissä on kulttipelin potentiaalia. Taustamusiikki on klassistyyppistä ja sopii historialliseen fantasiamaailmaan. Välillä se on seesteistä ja välillä mahtipontista.

En voinut välttyä tulkinnalta, että keskenään viholliset miehet lyöttäytyvät yhteen kukistaakseen uhkaavan naisvallan. Sitä vampyyrikuningatar naispuolisine avustajineen tuntui luonnostaan edustavan. Oli jotenkin perverssiä imeä näiden avustajanaisten verta, sillä vampyyrikuningatar ei itse ollut muuttanut heitä vielä vampyyreiksi.

Vampyyriaihe on minusta aina potentiaalisesti syvällinen. Tämä pelikin sai minut ajattelemaan valtaa, sitä miksi jotkut sitä janoavat. Se tuntui olevan tavoiteltava asia sinänsä, itseisarvo. Valtaa ei tarvitse perustella millään muulla kuin vallalla. Eikä toinen valta tai toisen valta ole välttämättä toista parempi. Kreivi kuten kuningatarkin tunsivat kyltymätöntä vallanhimoa. Se oli kuin päihde. Riippuvuusteemaa vahvisti vielä se, että kreivi Dracula tarvitsi jatkuvasti lisää verta voidakseen toimia pelissä täysivoimaisesti kaikkia paranormaaleja kykyjään hyödyntäen. Tohtori Van Helsingin inhimillinen parahtelu moraalisesti oikeasta oli kuin hyttysen ininää. Minä purin kaikkia ihmisiä tuosta vain. Collector's Editionin sisältämässä lisäpelissä myös Minasta kuoriutuu vallanhimoinen nainen, mutta turvallisesti kreivin, siis miehen, tahdon alaisena.

Loppuarvio

Dracula: Love Kills Collector's Edition sisältää sekä historiallista silmänruokaa että outoa mannaa korville. Henkilöhahmot ja yliampuva ääninäyttely huvittivat minua suuresti, mutta ei niin, että ne olisivat olleet naurettavia. Ne olivat riemastuttavia ja mielestäni oikeassa tyylilajissa tarinaa ajatellen.

Pelillisesti Dracula: Love Kills tarjoaa runsaasti etsittävää, sekä varsinaisista hidden object -näkymistä että muutenkin ympäristöistä. Mini-pulmapelejä on myös kohtuullisen paljon ja ne ovat vaihtelevia. Uudempia hidden object -pelejä pelanneena minipelit olivat tuttua kauraa ikään kuin alkeismuodossaan. Käytin pääpelin pelaamiseen seitsemisen tuntia ja lisäpeliin vajaan tunnin. Pelissä voi valita helpon ja vaikean pelimuodon väliltä. Pelissä kerätään myös vampyyriteeman mukaisia saavutuksia. Collector's Edition sisältää strategiaoppaan, jossa on vaihe vaiheelta -ohjeet. Steam-versio pelistä on käsittääkseni juuri Collector's Edition, vaikka pelin nimestä se on pudotettu pois.

Pidin Dracula: Love Killsin selkeydestä, tietystä rehtiydestä, jossa ei yritetä olla monimutkaisia vaan luotetaan perusasioihin. Samastuminen kreivi Draculaan tarjosi ensi käden kokemuksen vallanhimosta, ja tulkinnallisesti tarina on "huolestuttavalla tavalla" sukupuolittunut. Annan pelikokemukselleni pisteitä 69/100.

Saatavuus

Dracula: Love Kills Collector's Edition on saatavilla Windows-tietokoneille.

Peli tekijöiltä: Frogwares