Marraskuussa 2007 ilmestynyt, Mystery Case Files -pelisarjan neljäs osa Madame Fate oli ensimmäisiä hidden object -pelejä, joita olen pelannut. Se juontaa nyt yli 10 vuoden taakse. Nostin pelin Samoojaan kolme vuotta sitten, mutta lukiessani nyt vanhaa arviotani siitä tunsin tyytymättömyyttä. Esittely on kovin tiivis ja kuvaruutukaappauksiakin on vähänlaisesti. Koska olen ottanut tehtäväkseni käydä läpi Mystery Case Files -pelisarjan yhdeksän ensimmäistä osaa analyyttisemmässä hengessä, palaan Madame Fateen ja yritän tehdä sen monipuolisuudelle enemmän oikeutta. Tämä meedion johtamaan tivoliin sijoittuva etsintä-pulmapeli on audiovisuaalista juhlaa low-fi.

Kuten pelisarjan kolmen ensimmäisen osan takaa, myös Madame Faten takaa löytyy sama pääsuunnittelija Adrian Woods ja Big Fish Gamesin oma sisäinen pelistudio. Olen todistanut sarjan kehitystä – siis sitä, että kehitys on todellista, vaikka pelien rakenne ja mekaniikka ovat hyvin samanlaisia. Ne koostuvat perusmuotoisista, sanalistojen mukaan tutkittavista etsimisnäkymistä ja ajoittaisista pulmatehtävistä. Kaikki pelit on sijoitettu kartalle, jolla olevissa paikoissa pelaaja vierailee useammin kuin kerran. Olen arvioinut Samoojassa aiemmin Mystery Case Files -pelisarjan kolme ensimmäistä osaa: Huntsville, Prime Suspects ja Ravenhurst.

Kun kohtalon kello lyö kaksitoista

Madame Fatessa pelaajan ohjaama agentti saa epätavallisen tehtävän. Tivolin johtajana toimiva meedio, nimihenkilö Madame Fate, väittää nähneensä ennalta oman kuolemansa. Hän epäilee, että murhan takana on joku tivolin työntekijöistä. En tiedä, millä todennäköisyydellä tosielämän FBI ryhtyy tutkimaan selvänäkijän murhaennustuksia, mutta viis siitä; Mystery Case Files -pelisarjan agentti elää omassa paranormaalissa rinnakkaistodellisuudessaan.

Madame Fate palaa sarjan kahden ensimmäisen osan, Huntsvillen ja Prime Suspectsin, henkilögalleria-ajatukseen ja esittelee 15 tivolin eksentristä työntekijää. Henkilöiden kuvaamisen tapa on edelleen liioitteleva ja irvokas, mutta vähemmän humoristinen eikä enää sarjakuvamainen. Nyt ollaan siirrytty tyylillisesti fantasian puolelle. Pidän tästä siirtymästä erittäin paljon. Henkilökuvat ovat kiehtovia ja omalla tavallaan kauniita.

Pelaajan tehtävänä on paljastaa kunkin työntekijän motiivi Madame Faten murhaamiseen. Sarjasta tuttuun tapaan tämä tapahtuu etsimällä kohteita sotkuisista näkymistä ja ratkomalla pulmatehtäviä. Kun pelaaja on löytänyt vaaditun määrän johtolankoja, meedion kristallipallo näyttää epäillyn tilanteen murhan hetkellä tulevaisuudessa. Hyvin pian tapaus saa makaaberin käänteen: näyttää, että kaikki tivolin työntekijät ovat itsekin vaarassa tulla murhatuiksi.

Madame Fate sisältää viittauksia sarjan edelliseen osaan Ravenhurst, ja pelin lopussa ennakoidaan paluu Ravenhurstin kartanoon sarjan seuraavassa osassa.

Uudistuneet etsimisnäkymät

Madame Fatessa etsimisnäkymiä on kahta lajia: perinteisten sanalistojen mukaan tutkittavia sotkuisia paikkoja ja henkilökuvia, joista haetaan kahta esinetyyppiä sen useissa erilaisissa ilmenemismuodoissa. Nautin erityisesti jälkimmäisestä tyypistä, jossa pääsee oikein kunnolla "paukuttelemaan". Viittaan tällä paitsi ääniefekteihin myös uuteen ominaisuuteen, joka palkitsee kolmen kohteen löytämisestä nopeasti peräkkäin. Sekä perinteisissä etsimisnäkymissä että henkilönäkymissä kolmen sanalistalla olevan kohteen klikkaaminen lyhyen ajan sisällä antaa minuutin lisäaikaa etsimiseen. Madame Fatessa on onnistuttu parantamaan pelin responsiivisuutta klikkauksiin, ja nyt pelaajalla on mahdollisuus loistaa.

Pelisarjassa uusi ominaisuus ovat myös muotoaan muuttavat erikoiskohteet, englanniksi morphing objects. Niitä ei kerrota sanalistalla, vaan ne pitää tunnistaa näkymistä muuttuvuutensa perusteella. Käytännössä se tarkoittaa, että kohde vaihtuu toiseksi reaaliajassa. Vaihtumista ei tarvitse todistaa omin silmin vaan riittää, että huomaa jonkin muuttuneen ja klikkaa sitä. Yksi muuttuva kohde sisältää kaksi kohdetta, joiden kesken se vuorottelee. Juuri Madame Fate lanseerasi muuttuvat kohteet hidden object -peleihin, ja näkyäänhän ne ovat peleissä ihan vakiokalustoa. Kaikkien morphing objectsien löytäminen on lisähaaste pelaajalle. Niiden bongaaminen vaatii viipyilevää katsetta, hätäisesti silmäilemällä niitä ei huomaa.

Madame Faten paikkanäkymät voivat laajentua syvyyssuuntaan. Yksi paikkanäkymä siis sisältää tavallaan kaksi. Pelaaja ikään kuin sukeltaa tutkimaan jotain paikkanäkymän alueista tarkemmin ja saa eteensä uuden sanalistan. Sekä peruspaikkanäkymät että syventävät paikkanäkymät voivat sisältää morphing objectseja.

Uutta paikkanäkymissä ovat lisäksi raahaustehtävät, joissa yhdistetään kaksi tai kolme kohdetta yhden sanalistakohdan suorittamiseksi. Esimerkiksi tulitikku raahataan askin raapaisupinnalle tikun sytyttämiseksi ja sitten palava tulitikku viedään tuikun päälle, mikä täyttää sanalistakohdan "lighted candle". Tämä muistuttaa seikkailupelien tavaraluettelotehtäviä.

Sanapelit ja uniikit pulmatehtävät

Pulmapelit ovat edelleen pelin keskeistä mekaniikkaa eikä niitä voi varauksetta kutsua minipeleiksi. Aletaan kuitenkin olla lähellä sitä. Pulmapelejä on sijoitettu kahteen eri tilanteeseen: henkilönäkymissä kuvan avaavana tehtävänä ja lukujen lopussa olevan kristallipallon näyn avaavana tehtävänä.

Henkilönäkymien pulmatehtävät ovat sanapelejä, joita on viittä eri lajia: kirjain kerrallaan täydentyviä pitkiä sanoja, kirjaimet sekaisin olevia sanoja (yhteisen teeman mukainen lista), ristiin menevät kaksi pitkää sanaa kirjaimet sekaisin (toistensa vastakohtia), lyhyitä kolmikirjaimisia risteäviä sanoja (neliömuodostelmassa) ja nelikirjaimisia sanoja, jotka muodostetaan seitsemästä tarjolla olevasta kirjaimesta. Minulle sanapulmien ratkaiseminen tuottaa erityistä mielihyvää, ja Madame Faten ääniefektit ja grafiikka vielä vahvistavat sitä.

Sanapelit eivät ole erityisen vaikeita, mutta vaativat toki kohtuullista englannin kielen sanaston ja sananmuodostuksen periaatteiden tuntemusta. Koin kolmikirjaimisista risteävistä sanoista koostuvan laatikon vaikeimmaksi, ja ratkaisin sen pari kertaa ihan vahingossa. Sanapelit voi ohittaa käyttämällä puhelinta, mutta kannattaa ensin kokeilla tilanteen nollaamista. Peli nimittäin arpoo käytetyt sanat uudelleen, jos sanapelistä poistuu kesken ja palaa siihen myöhemmin takaisin. Minusta vaikutti, että nollausniksi vaatii jonkin toisen tehtävän ottamista välissä, mutta ainakin se toimii, jos pelin sulkee ja käynnistää uudelleen.

Kristallipallon pulmatehtävät ovat joka kerta erilaisia. Ne ovat loogista päättelyä vaativia interaktiivisia kuva-arvoituksia. Madame Faten kristallipallo-pulmat ovat erilaisia kuin Ravenhurstin ihmeelliset mekaaniset lukkoviritelmät, vaikka rinnastuvatkin niihin. Madame Faten pulmat ovat selkeämpiä sekä visuaalisesti että mekaanisesti.

Koska kristallipallon pulmatehtäviin ei ole varsinaisia ohjeita, täytyy säännöt päätellä kokeilemalla. Välillä pulmatehtävät ovat suoraviivaisia ja varsin helppoja, välillä vaatimus oikea-aikaisuudesta voi tuottaa vaikeuksia, joskus pulmat koostuvat useista vaiheista ja vievät enemmän aikaa. Nautin myös kristallipallon pulmatehtävien ääniefekteistä ja hieman montypythonmaisista paperinukkeanimaatioista.

Audiovisuaalisesti vahva miljöö kantaa

Pidän paljon Madame Faten tivoliteemasta. Tivolin työntekijäkaarti, meedio mukaan lukien, on ihanan moninainen. Tällaisen etsintä-pulmapelin puitteissa ei ole mahdollista tehdä syvällisiä henkilökuvia, mutta Madame Fatessa on ainakin silmänruokaa. Grafiikassa on myös animaatiota, jonka veroista aiemmissa sarjan osissa ei ole.

Taustamusiikki ja äänimaisemat sopivat huvipuistoteemaan. Niissä on jännä etäinen kaiku, hieman unenomainen tai aavemainen. Jaksoin kuunnella sitä kyllästymättä tuntikausia, vaikka se ei juuri varioi. Ääniefektit ovat tehokkaita, ja mielestäni niissä on onnistuttu erityisen hyvin.

Meedio harrastaa makaabereja sanaleikkejä, joita hän lausuu espanjahtavalla aksentillaan ja hieman karmivasti nauraen. Hän kommentoi myös pelaajan toimia tai toimimattomuutta muun äänimaiseman ja taustamusiikin päälle. Puhe tuntuu suureltakin kehitysaskeleelta pelisarjassa.

Levollinen peli jossa kello tikittää

Pelaajan käytettävissä on rajallisesti aikaa kutakin lukua eli kutakin tutkittavaa henkilöä kohden. Pelin alussa voi valita, haluaako sen pelata tiukemmalla vai löysemmällä aikataululla, etsijämoodissa vai rennossa moodissa. Valitsin etsijämoodin "vanhana konkarina", eikä minulla ollut vaikeuksia pysyä aikataulussa – paitsi ihan lopussa, jossa epäonnistuin useita kertoja viimeisen pulmatehtävän ratkaisussa. Niin muistan käyneen aina aikaisemminkin.

Etsijämoodissa aikaa on käytettävissä lähtökohtaisesti 35 minuuttia per luku. Siihen lasketaan mukaan sekä etsimisnäkymät että pulmatehtävät. Käytettävissä oleva aika voi kuitenkin lisääntyä, jos tekee aiemmin kuvattuja sarjalöytöjä. Minulla Madamen Faten tämänkertainen läpipeluu kesti 9 tuntia. Se ei ollut mikään läpihuutojuttu, mikä kertoo Madamen Faten hyvästä uudelleenpelattavuudesta.

Etsimisnäkymissä on käytettävissä viisi vihjettä per luku. Vihje näyttää ylimalkaisesti alueen, jolta voi löytää jonkin sanalistalla jäljellä olevista kohteista. Pulmatehtävissä ei ole sanallisia ohjeita, vaan säännöt on keksittävä itse päättelemällä ja kokeilemalla. Niihin ei ole myöskään vihjeitä, mutta ne voi ohittaa käyttämällä puhelinta – paitsi ihan viimeistä pulmatehtävää ei voi ohittaa. Sitä voi kuitenkin yrittää ratkaista loputtomasti uudelleen.

Madame Fateen on myynnissä erillinen strategiaopas.

Loppuarvio

En näe tarvetta muuttaa kolme vuotta sitten antamaani arvosanaa Madame Fatelle, joka oli 70 pistettä sadasta. Pidän sitä yhä vaikuttavana ja ehjänä kokonaisuutena, puhtaana etsintä-pulmapelinä, joka ei yritä olla seikkailupeli. Se tuottaa mekaanista, toistoon perustuvaa nautintoa kiehtovassa tivolimiljöössä. Bravo.

Saatavuus

Mystery Case Files: Madame Fate on saatavilla Windowsille, macOS:lle, Androidille ja iOS:ille.

Peli tekijöiltä: Adrian WoodsBig Fish Games