2009–2012 ilmestynyt Victorian Mysteries -pelitrilogia kulkee hidden object -kestosuosikkisarja Mystery Case Filesin jalanjäljissä. Omintakeisten taustatarinoiden sijaan The Moonstone, Woman in White ja The Yellow Room lainaavat kuitenkin kirjallisuudesta: Wilkie Collinsin ja Gaston Lerouxin uraauurtavista dekkariklassikoista. Kiinnostuin peleistä nimenomaan kirjasovituksina. Hidden object -, pulma- tai seikkailupeleinä niissä ei ole mekaniikaltaan mitään erityistä. Epäröin sanoa niitä mukiinmeneviksi, mutta pelattavia ja helppoja ne ovat kyllä, ja sekä itse pelien että tarinoiden historiallisuus vetosi minuun. Käsittelen tässä blogitekstissä peleistä ensimmäistä ja palaan kahteen muuhun jonkin ajan kuluttua omissa kirjoituksissaan.

Victorian Mysteries on yhdysvaltalaisen Freeze Tag -pelistudion tuotantoa ja pelien pääsuunnittelijana on toiminut Craig Holland. The Moonstone kulkee eri etuliitteellä (Mystery Masterpiece) kuin trilogian kaksi muuta osaa (Victorian Mysteries), mutta ne ovat kuitenkin niputettavissa saman sarjaniemen alle ja näin myös pelien kotisivulla tehdään.

Kirjan mutkat suoriksi

Pelitrilogian ensimmäinen osa The Moonstone perustuu englantilaisen Wilkie Collinsin (1824–1889) samannimiseen kirjeromaaniin, joka ilmestyi 1868 ja on modernin salapoliisikirjallisuuden ensimmäisiä edustajia. Se on suomennettu nimellä Kuun kivi. Tarina kertoo kallisarvoisesta timantista, jonka nuori Rachel saa perinnöksi 18-vuotissyntymäpäivänään mutta joka katoaa saman tien.

Pelissä näkökulma on Scotland Yardin etsivä Cuffin, joka selvittää sekä varkaan että motiivin. Peli ei seuraa tässä kirjan rakennetta ja näkökulmaa, sillä kirjassa aktiivinen toimija on Rachelin rakastettu Franklin ja kertojia on useita. Peli on myös puristettu ajallisesti suppuun, sillä tapaus ratkeaa jo varkautta seuraavana päivänä, kun taas kirjassa tarina sijoittuu yli vuoden ajalle. Lisäksi kirjan useat tapahtumapaikat on rajattu pelissä yhteen, Rachelin kotikartanoon. Syyllinen on sekä kirjassa että pelissä sama, mutta pelissä varkaan suunnitelmallisuutta on yritetty korostaa, mikä itse asiassa saa tarinan uskottavuuden kärsimään.

Epäiltyjen täydentyvät profiilit

Etsivä Cuff pitää epäiltynä kaikkia rikoksen aikaan talossa olleita, mukaan lukien itse timantin omistaja Rachel sekä Franklin Blake, joka on kutsunut etsivän paikalle. Yhteensä epäiltyjä on yhdeksän. Pelissä kerätään todisteita aina neljästä huoneesta per epäilty. Osaksi paikat ovat samoja, ja koko pelissä niitä on yhteensä 18. Huoneista etsitään kohteita sanalistojen mukaan.

Yksi sanalistan kohteista kussakin huoneessa on joko todiste tai todisteen "avain". Pelissä käytetään yksinkertaista tavaraluetteloa, jonka kautta "avaimet" siirretään toiseen huoneeseen, jossa niitä tarvitaan todisteen löytämiseksi, kokoamiseksi, ratkaisemiseksi tai avaamiseksi. Todisteet ovat minipelin kaltaisia, esimerkiksi tekstin kääntämistä tai piilotetun tekstin tuomista esiin. Ne eivät ole varsinaisia pulmatehtäviä vaan yksinkertaisia toiminnallisia tavaraluettelotehtäviä.

Kun kolme todistetta per epäilty on löydetty, Cuff kuulustelee tätä ja epäillyn kansio täydentyy. Osoittautuu, että kaikilla epäillyillä olisi motiivi varastaa timantti. Jos tuntee kirjan juonen, syyllinen on selvä, mutta jos ei tunne, sanoisin, että todisteiden pohjalta kuka tahansa voisi olla syyllinen. Siinä mielessä peli ei oikeastaan toimi. Pelaajan ei ole mahdollista päätellä syyllistä varmuudella. Toki vihjeet ovat olemassa, mutta tarinan juoni on sen verran yllättävä, ettei peli onnistu johdattelemaan pelaajaa oivaltamaan sitä. Sinänsä väärin arvaamisella ei ole väliä: syyttää saa aina uudelleen, kunnes oikea syyllinen löytyy.

Myös etsimisnäkymät ovat armollisia: peli ei rankaise summamutikassa napauttelusta ja tarvittaessa vihjeet näyttävät kohteiden sijainnit. Haastavinta on osua kohteisiin riittävän tarkasti, sillä osumisvarat ovat niukat, "pikselintarkat". Se on tavallaan ristiriitaista, sillä grafiikan resoluutio on matala ja kohteissa on sumuisuutta. 862x768 pikselin taustakuvat olivat minusta kuitenkin ookoo 2560x1140 pikselin näytöllä, ja pienistäkin kohteista sai riittävästi selvää. Poislukien osumisvaikeus vaikeustaso etsimisnäkymissä oli muuten välillä helppo–kohtalainen. Useammat vierailut samoihin paikkoihin helpottivat löytämistä.

Minulla kaiken löytämiseen ja lukemiseen kului noin kolme tuntia.

Tiukalla budjetilla?

Pelin grafiikka on vähän vaihtelevaa eikä hyvällä tavalla. Pidin etsimisnäkymien valokuvamaisista taustakuvista ja käyttöliittymäkin on sopivan historiallinen, mutta henkilökuvat eivät ole niin hienoja. Graafisesti poikkeuksen tekee myös pelin alkuintro, joka on viivapiirrostyyppistä.

Peli on ääninäytelty. Cuffin ja muutaman muun hahmon äänet olivat minusta sopivia, mutta Rachelin ja Franklinin äänet eivät sopineet nuorille henkilöille. Kuulustelunäkymässä, jossa puhe kuuluu, ei ole animaatiota eikä tekstitystä. Tekstityksen puuttuminen tuntui tosiaan puutteelta. Epäillyn lausunto löytyy kuitenkin tekstuaalisena tämän kansiosta.

Pelin taustalla soi Tšaikovskin kaunista klassista musiikkia. Jokaisella epäillyllä oma oma kappaleensa. Musiikki ja grafiikka luovat vaikutelman tiukan budjetin tuotannosta. Pelin ikä yksin ei kelpaa selittämään sitä.

Loppuarvio

2009 ilmestynyt The Moonstone lainaa melko selvästi Mystery Case Filesin kahdesta ensimmäisestä osasta Huntsville ja Prime Suspects, joita olen arvioinut aiemmin Samoojassa. Ne ilmestyivät jo 2005 ja 2006. The Moonstonen ansioksi voi katsoa vakavuuden ja pyrkimyksen aitohistorialliseen tyyliin. Toki myös pohjana oleva dekkari on tasokas.

Omassa pelikokemuksessani perusetsiminen historiallisessa miljöössä jaksoi kantaa. Tavaraluettelon käyttö on yhdistetty sanalistoihin hyvin yksinkertaisella tavalla mutta ihan kivasti. Näin peli ei ajaudu liian kauaksi seikkailupelin puolelle. Yritys pelillistää dekkariklassikko ei ole onnistunut aivan niin hyvin, mutta peli kuitenkin teki minut tietoiseksi pohjana olevasta kirjasta, jota en tuntenut entuudesta. Annan pelikokemukselleni arvosanaksi 52 pistettä sadasta.

Saatavuus

Mystery Masterpiece: The Moonstone on saatavilla Windows- ja macOS-tietokoneille sekä iPadille ja iPhonelle – tosin uudemmilla Apple-alustoilla toimivuus ei ole taattu eikä saatavuuskaan kunnossa. Itse pelasin Windows-versiota Steamin kautta.

Pelitrilogian peleillä on ollut toimivuusongelmia myös Windows 10:ssä ja Windows 11:ssä. Ratkaisin omat käynnistysongelmani asentamalla koneelle Microsoft Visual C++ Redistributable X86:n. Steamin keskusteluissa ehdotellaan ratkaisuksi myös koko näytön optimoinnin poistamista käytöstä exen yhteensopivuusasetuksissa, mutta oman kokemukseni mukaan se ei auttanut. Tuon C++ X86 -kirjaston asentaminen sen sijaan auttoi, ja koko näytön optimointi kannattaa pitää päällä (siis ruksi pois), sillä kuvaruutukaappaukset eivät onnistuneet ilman sitä.

Peli tekijöiltä: Craig HollandFreeze Tag