2012 ilmestynyt Shadow Lake on viimeinen Adrian Woodsin ja Big Fish Gamesin sisäisen pelistudion toteuttama Mystery Case Files -pelisarjan osa. Sen jälkeen sarjaa ovat jatkaneet muut pelistudiot, vaikka brändi on yhä Big Fish Gamesin ja se julkaisee sitä. Aloitin Shadow Laken pelaamiseen melko lailla suoraan Escape from Ravenhurstin jälkeen, ja ensireaktioni oli, että se on ruma ja ankeahko. Tyylillisesti Shadow Lake on realistinen ja rakenteeltaan varsin yksinkertainen. Fantastisen Escape from Ravenhurstin jälkeen se ikään kuin palautti maan pinnalle, vaikka tarina onkin yliluonnollinen meedioineen ja kirottuine sarvineen. Minusta tuntuu kuin pelisuunnittelija Adrian Woodsista olisi lypsetty viimeiset pisarat ja sitten pujottauduttu aidan välistä. Ihan siisti peli kuitenkin on, hyvin kasuaali, eikä pelikokemukseni mitenkään surkea ollut.

Kirottu maanjäristys

Tällä kertaa oma agenttihahmo hurauttaa motellin parkkipaikalle prätkällä jossain Yhdysvaltojen Mainessa. Peli ajoittuu ehkä 1990-luvulle päätellen lähinnä lankapuhelimesta ja kömpelöstä radiopuhelimesta. Siinä parodioidaan TV:n kummitusrealityä – tai en minä tiedä parodioidaanko, sillä kaiken voi kyllä ottaa vakavastikin. Joka tapauksessa Bitterfordin pikkukaupunki on autioitunut maanjäristyksen jälkeen, ja filmiryhmä Ghost Patrol on saanut vihiä oudoista tapahtumista siellä. Oma agenttihahmo ryhtyy yhteistyöhön Ghost Patrolin värväämän meedion kanssa. Meedio Cassandra on selvänäköinen ja harjoittaa automaattipiirtämistä (vertaa automaattikirjoitus).

Shadow Lakessa liikutaan kartalla, jossa on kaikkiaan 8 lokaatiota, esimerkiksi koulu ja vankila. Kaikkialla kummittelee. Kussakin lokaatiossa on kourallinen tiloja kuten piha, keittiö, toimisto jne. Nyt pelisarja viimeinkin sai kaipaamani kartan, joka toimii myös oikotienä! Kartta täydentyy pikkuhiljaa pelaajan löytäessä tai avatessa uusia osoitteita. Maanjäristyksen tuhot ja autioituminen antavat grafiikalle verukkeen olla rähjäistä ja sotkuista.

Meedion komennuksessa

Meedio ohjaa agenttia radiopuhelimen välityksellä. Hän kertoo paikat, joihin kannattaa mennä, ja antaa pelaajalle sanalistat, joiden mukaan kohteita etsitään. Sanalistat siis tekevät paluun pääetsimistapana pelisarjassa oltuaan Escape from Ravenhurstista poissa. Uutta etsimisessä on se, että yksittäiseltä listalta haettavat kohteet sijoittuvat useampien tilojen/huoneiden alueelle ja vielä tilojen sisällä zoomattaviin yksityiskohtiin, erilaisiin "nurkkauksiin". Kun kohteet on löydetty, meedio kutsuu agentin takaisin motellille.

Motellilla meedio antaa automaattipiirtämisensä tulokset agentille kuvafragmentteina. Kuvafragmentit ovat toisinto Escape from Ravenhurstin ovilätkistä. Kukin fragmentti on sovitettava peligrafiikan päälle paikassa, joka vastaa fragmentissa olevaa kuvaa. Fragmentti voi sisältää tavaraluetteloon ja etsimiseen liittyvän pulmatehtävän, jossa pelaajan pitää lavastaa ympäristö vastaamaan kuvafragmenttia. "Aktivoidut" fragmentit palautetaan meediolle, joka vajoaa sen seurauksena transsiin.

Meedion selvänäköinen visio esitetään palapelinä. Palapelin palat ovat holtittomasti leijuvia neliöitä, jotka pelaajan pitää sovittaa yhteen. Palapelit käyvät pelin kuluessa asteittain vaikeammiksi, mutta koin itse asiassa tulevani nopeammaksi ratkomaan niitä. Palapelin kuva-aihe on liikkuva videopätkä. Kun kuva on koottu, käynnistyy välinäytös menneisyyden tapahtumista. Palapeli palapeliltä menneisyyden tapahtumat selkenevät agentille ja meediolle. Palapelin jälkeen alkaa taas samanlainen kierros: sanalista, kuvafragmentit ja palapeli.

Realismia luovuuden kustannuksella

Minipelejä Shadow Lakessa ei ole nimeksikään, mikä niihin jo tottuneelle sarjan pelaajalle oli pienoinen pettymys. Minipelit eivät myöskään ole erityisen kekseliäitä. Shadow Lake on vaikutelmaltaan hyvin riisuttu. Tämä on kyllä linjassa realismin kanssa, sillä mitä muuta Charles Dalimarin ihmeelliset vempeleet sarjan edellisissä osissa olivat kuin epärealistisia? Shadow Lake sai minut kuitenkin pelaamaan vakavalla naamalla, enkä huokaissut ihastuksesta missään kohtaa.

Tavaraluettelon käyttö keskittyy realistisiin käytännön ongelmiin. Tavaraluettelossa olevia esineitä ovat esimerkiksi rautakanki, ruuvimeisseli ja pimeänäkökamera – ei siis mitään ilahduttavaa. Pimeänäkökamerasta tosin seuraa omanlaistaan grafiikkaa ja siten vaihtelua. Tikapuut osoittautuivat tarpeellisiksi monessa paikkaa, ja jouduin toistuvasti palaamaan edelliselle käyttöpaikalle hakeakseni ne. Erityinen tavaraluettelon käyttötyyppi liittyy kuvafragmentteihin, joita varten ympäristöä pitää lavastaa.

Loppuarvio

Meedion lieassa oleminen oli helppoa ja itseään toistavaa – ei varsinaisesti inspiroivaa, eikä peli tarjonnut rakenteellisesti lainkaan yllätyksiä. En kuitenkaan kokenut peliä tylsäksi, se vain oli hyvin kevyt ja helppo. Tarinakin oli hieman köykäistä sorttia, joskin loppuhuipennus teki minuun vaikutuksen camp-henkisyydellään. Läpipeluuni kesti vain neljä ja puoli tuntia, mikä oli juuri sopivasti näin paljon itseään toistavalle pelille.

Pelin edetessä kävin myös suopeammaksi grafiikkaa kohtaan, vaikka alku olikin pettymys. En tiedä, mitä pelistudiossa on oikein ajateltu – jotain irtiottoa varmaan. Musiikki, äänimaisemat ja -efektit olivat vaisut. Peli on ihmisnäytelty ihan tasokkaasti, ei yli eikä ali. Meedio ja Ghost Patrolin rokahtava juontaja tuntuivat jopa mieleenpainuvilta. Videoaineiston määrä ylittää sarjan aiemmat osat, näyttelyä on selvästi enemmän.

Tavallaan Shadow Lake palaa Mystery Case Files -pelisarjan juurille yksinkertaisilla sanalistoillaan, toistuvalla palapelillään ja kartalle sijoittumisellaan. Selkeys on peliominaisuus, josta ei mielestäni voi moittia. Toistuvuuskaan ei haittaa, jos pelimekaniikka oikeasti toimii ja palkitsee pelaajaa. Annan pelikokemukselleni 61 pistettä sadasta.

Saatavuus

Shadow Lake on saatavilla perus- ja keräilyversiona. Pelasin itse perusversiota. Erotuksena siihen keräilyversiossa on muun muassa sisäänrakennettu strategiaopas ja muuttuvat kohteet. Peli on saatavilla alustoille Windows, macOS ja iOS.

Peli tekijöiltä: Adrian WoodsBig Fish Games