Toukokuun lopussa 2021 ilmestynyt Strangeland lupaa fantastista psykologista kauhua. Se on Primordia-seikkailupelistä tunnetun Wormwood Studiosin kauan odotettu uutuus, jonka on tuottanut Wadjet Eye Games. Fanien odotukset ovat varmaan olleet aika korkealla, ja minullakin on suotuisa muistikuva Primordiasta. Olen myös vanha Wadjet Eye Gamesin ystävä. En voi kuitenkaan hehkuttaa Strangelandia varauksettomasti. Peli toi minulla vahvasti mieleen 1990-luvun lopulla ilmestyneen Sanitariumin, enkä voinut olla vertaamatta niitä toisiinsa Strangelandin tappioksi.

Strangelandin on käsikirjoittanut amerikkalainen Mark Yohalem. Pelin mukana tulevalla kommenttiraidalla hän kertoo Strangelandin olevan omaelämäkerrallinen tai ainakin perustuvan hänen itse kokemiinsa ja läheisesti tuntemiinsa asioihin. Kommenttiraita sisältää myös australialaisen graafikon ja kreikkalaisen ohjelmoijan huomioita ja voi kokonaisuudessaan olla kiinnostava erityisesti itse pelejä tekeville. Nämä kolme henkilöä muodostavat Wormwood Studios -pelistudion ytimen. Mielenkiintoista ja ehkä rohkaisevaa on, että tekijät sijoittuvat eri puolille maailmaa. Ei siis tarvita suurta paikallista pelitaloa kelvollisen seikkailupelin tekemiseksi. Strangeland on tehty Adventure Game Studiolla, joka on edelleen pätevä alusta point-and-click-seikkailuille.

Mysteeri jota on vaikea tunnistaa mysteeriksi ja joka pysyy mysteerinä kuin mitään mysteeriä ei olisi ollutkaan

Strangelandissa pelaaja ohjaa outoon maailmaan joutunutta nimetöntä muukalaista. Miehen yllä oleva pakkopaita tuntuu viittaavan aika suoraan mielenterveysongelmaan tai ainakin vertauskuvallisesti johonkin ahdistavaan, toimintakyvyttömäksi tekevään tilanteeseen. Pelin ympäristö on fantastinen, unenkaltainen todellisuus, jossa ihmisen, koneen ja eläimen rajat sekoittuvat. Inhimilliset koneet tuntuvat toistavan Primordian tematiikkaa. Siinä mielessä molemmat ovat jonkinlaisia tulevaisuuden dystopioita, mutta Strangeland osoittautuu yhden ihmisen sisäiseksi matkaksi.

Kaikki alkaa siitä, kun muukalainen kävelee sisään huvipuistoon ja todistaa sairaala-asuisen naisen hyppäämistä kaivoon. Muukalaisella tuntuu olevan halu pelastaa nainen, mutta kuka tämä oikein on? Pelissä naisen identiteettiä ei selitetä, eikä selitetä muukalaisenkaan, ja heidän välisensä yhteys on suuri kysymysmerkki. Yrittäessään pelastaa naista muukalainen vaikuttaakin pelastavan itseään. Hän on takertunut oman mielensä verkkoihin, ja suuri tuntematon pimeys väijyy häntä hämähäkin tavoin.

Uskon, että jotkut pelaajat voivat kokea voimakkaankin tunnevaikutuksen kyetessään samastumaan tilanteeseen. Itse en kuitenkaan sitä kokenut, vaan minua vaivasi todella paljon se, että esitetty mysteeri oli niin heikko. Minut vain heitettiin alussa tähän kummalliseen huvipuistoon, enkä saanut oikein mistään otetta. Tehtävien suorittaminen kyllä sujui, mutta tuntui kuin mitään selkeää tavoitetta ei olisi ollut. Mitä ihmettä olin oikein tekemässä, mihin pyrin?

Sanitariumin saappaisiin jää tilaa

Viittaukset Sanitariumiin olivat hyvin ilmeisiä. Mutta Sanitariumissa mysteeri oli vahva ja selkeästi esitetty, ja lopulta mysteeri selvisi. Olen esitellyt Sanitariumin aiemmin Samoojassa. Strangeland on tavallaan liian sisäinen ja siitä puuttuu ulkoista konkretiaa. Sanitariumin pelimaailma oli minusta myös mielikuvituksekkaampi ja vaikuttavampi. Iso osatekijä tässä on grafiikka. Vaikka Strangelandin grafiikka on hyvätasoista pikseligrafiikkaa ja maalauksellisia lähikuvia, se on kovin synkkää, ja minusta tekijöiden luovuus ei yllä Sanitariumin tekijöiden tasolle.

On sinänsä mielenkiintoista, että koin Sanitariumin kuitenkin hieman epäkypsäksi. Ehkä se on ehta 1990-luvun tuote, eikä tekijöiden iällä ole vaikutelman kanssa tekemistä, mutta Strangeland on sen sijaan kypsässä iässä olevan suunnittelijan tekemä ja sentään 2020-luvun tuote. No, ehkä tästä voi päätellä, että Sanitarium on ysäriklassikko mutta Strangelandista ei tule kaksariklassikkoa.

Kirjasivistys oli vain hälyä korvissani mutta monet minät puhuttelivat

Strangelandissa aiheen käsittelytapakaan ei vedonnut minuun. Lukemattomat viittaukset kirjallisuuden klassikoihin ja mytologiaan tuntuivat merkityksettömiltä ja saivat pelin jopa tuntumaan jonkinlaiselta pelaajan sivistyneisyyden testaamiselta. Ok, jos joku pelaaja tykkää tällaisesta "tunnista sitaatti" -haasteesta, mutta minulle kaikki oli kuin sekavan mielen horinoita. Strangelandissa on kyllä kohtalaisen mielenkiintoinen ote tehtäviin, mutta koska en tajunnut kaiken tarkoitusta, niiden suorittamisesta tuli pikemminkin pakonomaista kuin nautinnollista.

Idea, että puhuessaan huvipuiston monille hahmoille muukalainen itse asiassa puhuu itsensä kanssa, oman olemuksensa eri puolien kanssa, on kieltämättä kiinnostava. Pelissä nähdään tästä monenlaisia ilmennyksiä, sekä yksilöllistä kuvastoa että kollektiivisempaa mytologiaa. Ehkä Strangelandin voisi sanoa edustavan jopa jungilaista psykologiaa. Siitä irtosi omalla tavallaan hauskojakin tehtäviä. Vaikutuin erityisesti kolikolla toimivasta oraakkelin päästä, korpeista ja herjaavasta vihjepuhelimesta, joka on erittäin onnistunut sovellus pelin sisäisestä läpipeluuohjeesta.

Strangeland on ääninäytelty ja siinä on tuttuja ääniä Wadjet Eye Gamesin aiemmista julkaisuista. Päähenkilön ääni oli mielestäni liian kypsän kuuloinen muukalaiselle, joka grafiikan perusteella on noin kolmikymppinen. Muuten äänet tuntuivat osuvammilta. Musiikki oli minusta ok, mutta se ei ollut erityisen vaikuttavaa eikä lainkaan mieleenpainuvaa.

Loppuarvio

Strangeland oli minulle liian verbaalinen ja siteeraava. En kokenut pelimaailmaa painostavaksi tai ahdistavaksi, mutta muukalaisen kohtaama negatiivisuus oli väsyttävää. Eniten minua vaivasi heikko mysteeri. Mielestäni mysteerin olisi pitänyt olla pelin punainen lanka ja kiehtoa ja kantaa pelaajaa loppuun asti. Kaivoon hypännyt nainen kuitenkin pakeni edeltä viimeiseen asti, ja pelaajana minulle jätettiin liikaa itse kasaan kursittavaksi. Annan pelikokemukselleni 62 pistettä sadasta.

Saatavuus

Strangeland on saatavilla Windows-tietokoneille.

Peli tekijöiltä: Mark YohalemWormwood Studios