2010 ilmestynyt 15 Days -seikkailupeli kertoo eettisistä taidevarkaista. Kommuunissa asuva kolmikko murtautuu taidemuseoihin ja vie tilauksesta maalauksia kerätäkseen rahaa hyväntekeväisyyshankkeisiin. Moraalinen kysymyksenasettelu on alusta asti olemassa, ja se syvenee ja mutkistuu pelin edetessä vain lisää. Varmaankin juuri tästä syystä koin pelaajana loppuratkaisunkin epätyydyttäväksi. 15 Days ei ole saanut ylistäviä arvioita niin ilmestymisvuonnaan kuin myöhemminkään. Osa palautteesta on jopa murskaavaa, mutta halusin itse antaa pelille mahdollisuuden enkä kadu sitä.

15 Daysin on tehnyt edesmennyt saksalainen pelistudio House of Tales, jonka muita tunnettuja pelejä ovat Overclocked: A History of Violence (2008) ja The Moment of Silence (2004). Olen pelannut molempia, ja Samoojasta löytyy arvio Overclockedista. Kaikki kolme ovat interaktiivisiin tarinoihin erikoistuneen Martin Ganteföhrin käsialaa. Oleellista tässä on juuri viittaus interaktiivisiin tarinoihin. Pelaajilta tullut negatiivinen palaute koskee osin sitä, että 15 Daysissä pelaajan rooliksi lankeaa usein pelkkä tarinan passiivinen seuraaminen.

Käytin läpipeluuseen noin seitsemän tuntia.

KUVA: Britannian ulkoministeri on surmattu ja Big Benille on tehty jonkinsortin käytännön pila varastamalla pari numeroa. Näiden kahden tapahtuman rinnastaminen ennakoi käännettä omalle varastriolle: varastaminen ei ole enää pelkkää hauskaa leikkiä, vaan he joutuvat pahan välikappaleiksi.

Kolme varasta ja poliisi

Tarinana 15 Days on ihan käypä trilleri. Kerronnallisesti se käyttää useita näkökulmia. Pääasiassa pelaaja ohjaa nuorta taidebandiitti Cathryniä, joka on vakuuttunut trion toiminnan oikeellisuudesta. Hän kipuilee myös isäsuhteensa kanssa. Cathryn tuomitsee isänsä toiminnan, mutta herättää samalla kysymyksen, millä tavoin hän itse on isäänsä parempi. Cathryn on pelin varsinainen toimintasankari, se joka viime kädessä toteuttaa varkaudet, mutta hän myös suunnittelee ne.

Ryhmän toinen jäsen Mike on hyvin itsetietoinen hakkeri-nörtti, joka toimii turvajärjestelmien murtajana ja tiedonhankkijana. Mike kipuilee omahyväisyytensä kanssa, joka saa sietämättömiäkin piirteitä suhteessa toisiin. Pelissä käydään paljon jännitteisiä keskusteluja. Mike osoittautuu kuitenkin hyvin lojaaliksi.

KUVA: Tämän pöydän ääressä suunnitelmat saavat alkunsa. Cathryn, Mike ja Bernard ovat ristiriitainen ja epäsopivakin kolmikko, ellei heidän voi nähdä täydentävän toisiaan.

Ryhmän kolmas jäsen Bernard on belgialainen maahanmuuttaja ja selvästi kahta muuta jäsentä vanhempi. Koulutukseltaan hän on matemaatikko, mutta minulle jäi epäselväksi, mikä Bernardin rooli oikeastaan on, koska johtajana ja koordinaattorina hän ei toiminut. Pelaajan kannalta hänen roolinsa oli pikemminkin epäilysten herättäjä kuin toimija. Bernard kipuilee henkilökohtaisten rahavaikeuksien ja päättyneen avioliittonsa kanssa.

Näiden kolmen lisäksi pelaaja ohjaa ajoittain amerikkalaista poliisi Jackiä. Häntä voi sanoa Cathrynin jälkeen pelin kakkoshahmoksi. Jack ei alun perin tutki taidevarkauksia, vaan Britannian ulkoministerin surmaa. Nämä kuitenkin liittyvät yllättävästi yhteen, ja Jack saa siitä vainun. Jack on kyyninen ja hieman rähjäinen kaveri. Hän saa turpiinsa pelin aikana pariinkin kertaan, niin henkisesti kuin fyysisesti. Pomo hiostaa usein luurin toisessa päässä.

KUVA: Jack viihtyy paljon valvontapakussaan soittamassa pomolleen tai selaamassa sähköpostia ja nettiä. Ulkomaailma kohtelee häntä kaltoin.

Epärealistista 3D-grafiikkaa ja animaatiota

15 Daysissä käytetään elokuvamaista leikkausta ja vaihtelevaa kamerakulmaa. Se tuo dynaamisuutta kerrontaan, mutta se ei peitä näkyvistä 3D-hahmojen puunukkemaisuutta, vaan pikemminkin vain korostaa sitä. Pelaajilta on tullut täyslaidallinen huonoista (lue: olemattomista) kasvonilmeistä ja surkeasta huulisynkasta. Ääninäyttely, ainakin englanninkielinen, sen sijaan on oikein hyvää.

Taustagrafiikat ovat valokuvamaisia ja realistisia, ja pelissä esiintyvät paikat ovat ihan mielenkiintoisia. Mukiinmenevät taustamusiikit vaihtelevat. Tutkittavia, siis katsottavia ja tekstikuvauksen sisältäviä yksittäisiä kohteita ei ole kovin paljon. Tavaraluettelonkin käyttöä voi sanoa vaatimattomaksi. Sitä kyllä on, mutta se ei ole monipuolista eikä kovin haastavaa.

KUVA: Pariisin katakombi tarjoaa labyrinttimäisen suunnistustehtävän.

Mitä varkauksien suunnitteluun ja toteutukseen tulee, ei olla kovin nerokkailla eikä toisaalta ihan realistisillakaan urilla. Kaikki tuntui sujuvan liian helposti, eikä hiiviskelystä ja piileskelystä ollut tietoakaan. Animaatiosta päätellen porukka tutki ennakkoon rikospaikkoja aivan avoimesti, mikä todellisuudessa olisi herättänyt taatusti epäilyksiä!

Tarina eteni kuitenkin sujuvasti, ja varkaudet helpoksi tekevät sattumat tuntuivat puhtaasti tarinan kannalta uskottavammiltakin. Loppujen lopuksi korkean tason varkailla ja agenteilla käynee todellisuudessakin "tuuri": toisin sanoen he säveltävät olosuhteiden ja tilanteiden mukaan, ja jo pelkästään norkoilemalla he voivat saada yllättävän paljon selville.

KUVA: Pelissä on muutama kartta, jotka toimivat kätevinä pikasiirtyminä joissain kohdissa peliä. Yleensä liikkuminen ei ole vapaata.

Pelaaja/draaman katsoja

Pelaajan tehtävänä on sekä toteuttaa (varastrio) että pyrkiä selvittämään rikoksia (poliisi). Eri näkökulmat eivät tarjoa vain useita, ristiriitaisiakin samastumiskohteita pelaajalle, vaan se tekee myös henkilöiden kohtaamisista jännittäviä. Jackin ja varkaiden yhteenottoa suorastaan pelkäsi. Varaskolmikon keskinäiset ristiriidat purkautuvat, ja 15 Daysissä on paljon tiukkaa sanailua. Tunsin, kuinka diplomatia ja huumori eivät voineet täysin peittää, saati ratkaista ongelmia.

15 Daysissä on paljon tekeillä, mutta pelaajalla ei ole tavallaan siihen osaa eikä arpaa. Näkökulmat vaihtelivat, mutta tarina oli erittäin lineaarinen. Esimerkiksi kun pitkien passiivisten välianimaatioiden jälkeen pallo heitettiin pelaajalle, ainut mitä saattoi tehdä, oli hahmon vieminen pois näyttämöltä – yhdellä klikkauksella. Mielestäni tämä kuvaa 15 Daysin ongelmaa pelinä hyvin. Tuntuu siltä, kuin olisi muutettu lineaarinen tarina vuorovaikutteiseksi sen sijaan, että olisi suunniteltu vuorovaikutteinen tarina.

KUVA: Diktaattorin pöydässä. Ns. välianimaatiot muodostavat suuren osan koko pelistä. Niissä pelaajan tehtävänä on vain kuunnella/lukea ja seurata tapahtumien kulkua. Keskusteluja käydään paljon.

Pelillisesti 15 Days ei oikein tunnu edes point-and-click-seikkailulta. Tuntuu oikeammalta kuvata sitä interaktiiviseksi animaatioelokuvaksi. Siinä ei ole sinänsä mitään vikaa, jos pelaajan odotukset eivät vain ole jotain muuta.

Loppuarvio

Tarinana 15 Days on kypsä trilleri, joka antaa ajateltavaa. Kukaan, edes julma diktaattori, ei ole moraalisesti mustavalkoinen; jokainen hahmo pelissä kulkee harmaan eri sävyissä. Pelillisesti 15 Days ei tee vaikutusta: se on ratkaisuiltaan liian keskiverto ja helppo.

KUVA: Robert on maalari, joka vastaa taideteosten kopioinnista. Cathryn vie varastetun maalauksen tilalle väärennetyn. Pelissä kaikki tuntuvat haastavan Cathrynin etiikkaa, jonka mukaan rikkailta varastaminen ja köyhille antaminen on ok, tai varoittavan häntä.

Graafisesti peli keikkuu jossain hyvän ja huonon välillä. Jäin aina kummallisesti tuijottamaan henkilöiden ilmeettömiä silmiä ja kasvoja, mutta taustagrafiikat antoivat onneksi enemmän katsottavaa. Tarinan elokuvamainen leikkaus ei ole vain tarinallinen vaan myös graafinen ratkaisu, mutta vaikutelma on vanhanaikainen – ainakin nyt, kun pelin ilmestymisestä on kulunut melkein kymmenen vuotta. Ääninäyttely on sen sijaan hyvää, eikä musiikeissa ollut minusta mitään vikaa.

Annan yleisarvioksi pelikokemukselleni 57 pistettä sadasta.

Saatavuus

15 Days on saatavilla Windows-tietokoneille ainakin GOG.comista ja Steamistä.

Kärsin jonkin verran pelin kaatumisista. Kaatumista on raportoitu monissa Steam-arviossa, eikä ongelmaa ole korjattu. Itse hankin pelin GOG.comista, joten kaatuminen koskee myös sen jakelemaa versiota. Kaatumisten takia kannattaa tallentaa pelitilannetta usein. Pääsin kaatumisen aiheuttavista kohdista uudella yrittämällä läpi muuten, mutta kaksi kertaa jouduin ohittamaan kohtauksen kokonaan esc-näppäimellä. Sen takia minulla jäi tarinaan pari aukkoa.

Peli tekijöiltä: House of TalesMartin Ganteföhr