Kasibittisille tietokoneille tehdään uusia pelejä. Totta se on: on olemassa tekijöitä, jotka ottavat vastaan haasteen luoda jotain nykynäkökulmasta arkaaiselle alustalle, eivätkä he tee sitä pelkästään nostalgiasyistä. 2015 ensi-ilmestymisen kokenut Caren and the Tangled Tentacles on esimerkki nykykoodarien taidoista. Vanhasta Commodore 64:stä saa irti ihmeitä. Uudet pelit ovat mielenkiintoinen yhdistelmä modernia suunnittelua ja erittäin ankaria teknisiä rajoituksia.

Commodore 64:lle ei 1980-luvulla tehty tai ehditty tehdä graafisia seikkailupelejä paljoakaan. Siirtyminen tekstiseikkailupeleistä graafisiin tapahtui jotenkin varkain ja siirtyi samalla muille koneille. Seikkailupelit ovat usein laajoja ja grafiikka syö resursseja. Neuromancer, joka komeilee tämän blogin top 10:ssä mitä luultavimmin pysyvästi, käsittää 4 lerppua, eikä pelaamista voi sanoa ihan sujuvaksi jatkuvan latailun takia. Toisaalta kaksi vuotta sitä varhaisempi Detective pärjää kertalatauksella yhdeltä kasetilta.

Pelasin Caren and the Tangled Tentaclesin versiota 1.1. Sille on mitä ilmeisimmin tulossa jatkoa, ainakin peli loppuu cliffhangeriin tai ehkä paremminkin kysymykseen. Jotain bugisuutta pelissä vielä on, mutta ei mitään, mikä olisi kaatanut oman pelaamiseni.

Caren keittiössään. Uuni toimii ja televisiolla voi pelata ping pongia, kunhan ensin löytää pelikasetin.

Pelin nimihenkilö Caren on yksin asuva nainen, joka työskentelee kemistinä tiedekeskuksessa. Se sijaitsee mukavasti ihan naapurissa. Horisontaalinen pelimaailma ei ole suuren suuri, mutta se laajenee viemäreihin. Caren löytää ruumiin biologien akvaariosta ja alkaa omin päin selvittää tapausta. Miksei hän soita poliisille tai kerro kenellekään löydöksestään? No, sehän tietysti pilaisi koko mysteerin!

Caren and the Tangled Tentacles on saanut inspiraatiota peliklassikko Maniac Mansionista ja sen jatko-osasta Day of the Tentacle. Se tuntuu kuitenkin, sanoisimmeko paljon kypsemmältä ja vähemmän humoristiselta. Minun on tunnustettava, etten ole pelannut kumpaakaan mainituista. Niiden huumori ja tyyli ei vetoa minuun. Day of the Tentaclestahan on muuten tehty vastikään remake.

Caren and the Tangled Tentacles on sympaattinen ja siinä on jotain, mikä nappasi minut mukaansa. En oikein osaa sanoa, mitä se "jokin" on. Kenties se henki, joka pelin takaa huokuu tekijöistä, sekä taidokkuus, millä se on tehty. Tekijät ovat luoneet aivan oman seikkailupelimoottorin ja sitä varten uuden skriptikielen. Itse tunnistan hienoudet kuitenkin enemmänkin elämyspohjalta kuin teknisesti.

Laboratoriossa on toiminnallisuutta. Carenin ajatukset sekä kaikki puheet tulevat pienissä paloissa ylhäällä näkyvään puhekuplaan. Alas tavaraluetteloon on jo kertynyt mukavasti tavaraa. Käytettävä esine valitaan joystickilla.

Commodore 64:ssä on käytettävissä ainoastaan 16 eri väriä, eikä niiden kirkkautta voi muuttaa, joten pelin grafiikkaa voi sanoa hyvin onnistuneeksi. Vaikutelma on harmoninen ja yksityiskohtainen. Ympäristössä on myös kivoja animaatioita. Peli toimi sujuvasti ja nopeasti. Musiikki tuo hyvän lisän kokonaisuuteen, ja ääniefektit tekivät minuun vaikutuksen myös.

Käyttöliittymä osoittautui pienellä totuttelulla intuitiiviseksi. Peli vaatii joystickia, näppäimistöltä sitä ei voi pelata.

Tietokonehuoneessa tepastelee tohtori. Erottuu huonosti, mutta osoitin on tietokoneen päällä vasemmalla. Firen painaminen sytyttää alhaalla oleviin toimintoikoneihin "valoja" sen mukaan, mitä voi tehdä, ja samalla kun pitää pohjassa fireä, voi valita toiminnon joystickilla. Tässä tietokonetta voi katsoa tai käyttää tai siihen voi syöttää jonkin esineen.

Pelasin alusta loppuun ehkä vajaan tunteroisen. Pitkä peli nykyisellään ei ole. Tilanteen tallentaminen toimi, vaikka en ensin oivaltanut, miten sitä pitäisi käyttää. Pelin sisäinen tallentaminen tapahtuu pitämällä pohjassa funktionäppäintä 5 eräänlaisen käänteisen kolmiportaisen lähtölaskennan ajan. Sama metodi pätee tilanteen lataamiseen. Emulaattorin snapshot-tallennus sen sijaan aiheutti peliin bugin, jonka seurauksena kaikki ulospääsyt käsillä olevasta tilasta lakkasivat toimimasta.

Loppuarvio

Caren and the Tangled Tentaclesin arkisen kuoren alle kätkeytyy jotain ihmeellistä, joka kosketti oldschool-pelaajan sydäntä. Se on helppo eikä turhauta nykypelaajaa. Toivottavasti se saa jatkoa. Tarina jäi piinallisesti kesken.

Vaikka Caren and the Tangled Tentacles 1.1:tä voi pitää ehjänä ensimmäisenä episodina, pelinä se on vielä keskeneräinen. Joka tapauksessa minua ilahduttaa nähdä uusia seikkailupelejä vanhoilla laitteilla, ja annan lempeän tunteen saattelemana Caren and the Tangled Tentaclesille 74 pistettä sadasta.

Saatavuus

Pelin versio 1.1 on ladattavissa ilmaiseksi. Sitä voi pelata esimerkiksi ilmaisella VICE-emulaattorilla.

Peli tekijöiltä: Martin WendtPriorArt