The Detective

The Detective

1986 ilmestynyt, Sam Manthorpen suunnittelema The Detective on kelpo graafinen murhamysteeri Commodore 64:lle. Kuten tuon ajan pelit, se on puhdistava, juurille palauttava kokemus – ei siis pelkkä historiallinen kuriositeetti. Näin vanhoissa peleissä seikkailupelin ranka on selvästi näkyvissä. Teknisten rajoitusten vuoksi kaikki on yksinkertaistettua.

Pelaamisen sietämätön vaikeus

80-luvun lopulla seikkailupeli-genre ei kuitenkaan enää ollut mikään muotoaan hakeva raakile: perussetti – tietyt elementit ja käytännöt – oli jo vakiintunut. Tekstiseikkailujen perintö jalostui graafisissa seikkailuissa tietyksi kaavamaisuudeksi, josta "turhat" kiemurat olivat poissa. Epäilemättä se teki seikkailupeleistä myös helpompia pelaajalle.

The Detective: library

Kirjastohuoneessa professorin kanssa. Oikealla pelin toiminnot: avaaminen, katsominen, tauko, tavaraluettelo, tavaran käyttäminen, syyttäminen, juttelu. Ei aivan näppärää, mutta pelattavaa.

Mutta helppoja ensimmäiset graafiset seikkailut eivät olleet! 80-luvun peleille on tyypillistä tavaton vaikeus, ja aikana ennen nykyistä internetiä läpipeluuohjeet eivät olleet nurkan takana. The Detective on yksi niistä peleistä, jotka ovat jääneet vaivaamaan minua läpi pelaamattomina. Nyt yli 20 vuotta myöhemmin etsin suosiolla käsiini ohjeet heti alkuun ja seuraten niitä viimeinkin pidätin murhaajan.

Murhatutkijan taskut pullollaan tavaraa

The Detectivessä pelaaja ohjaa Scotland Yardin komisario Snidea, joka on tullut tutkimaan varakkaan kartanonomistajan kuolemaa. Talossa on Sniden lisäksi kaikkiaan yhdeksän muuta henkilöä, joista pelin kuluessa eliminoituu kolme. Peli kulkee reaaliajassa, ja Snidella on aamupäivä aikaa selvittää murhaaja. Onnistuakseen on vältyttävä kuolemalta myös itse.

The Detective: asking

Toisia hahmoja voi jututtaa, mutta enimmäkseen se on hedelmätöntä. Kaikki välttelevät komisarion kysymyksiä. Kuvassa takan edessä puhuteltavana kalju tohtori. Harvat puheet vierivät näytön jakavan sini-violetin palkin päällä oikealta vasemmalle. Sinänsä hieno typografinen ratkaisu.

Snidellä on tavaraluettelo ja tavarat ovat tässä pelissä keskeisiä: ennen kuin ketään voi syyttää, Sniden on kerättävä kymmenen konkreettista todistetta. Todisteisiin kuuluu murhavälineiden lisäksi muun muassa testamentti ja medaljonki. Todisteiden tunnistaminen on enimmäkseen helppoa, sillä ne on merkitty e-kirjaimella. Mutta eivät kaikki. Snide on myös itse tappolistalla ja murhaajan aie on tehtävä tyhjäksi siirtelemällä esineitä. Tavaraluettelossa on paikkoja vain kuusi, joten tavaroiden mukana kanniskelussa on käytettävä harkintaa. Asiaa helpottaa jonkin verran se, että jotkin esineet voivat pitää sisällään toisia esineitä.

The Detective: carrying

Raskauttavaa aineistoa tavaraluettelossa. Snide omassa, kartanolle tyypillisessä makuuhuoneessaan.

Koskettavan kömpelö

Intromusiikin lisäksi muuta musiikkia pelissä ei ole ja ympäristöäänet ja efektit ovat muutenkin vähissä. Tunnelmaa tässä pelissä olen siitä huolimatta kokenut. Ehkä aina seuraavan murhan ennakoiminen luo tarpeeksi jännitettä. Grafiikassa on paljon toistoa: hyvin samantyyppisiä makuuhuoneita ja tilaelementtejä. Värejä on rajoitetusti. Nykyajan pelien rajoituksettomuutta pitää jo itsestään selvänä, ja tällainen vanha peli palauttaa kaikin puolin perusasioiden äärelle. Lisäksi offline-kokemus välittyy rauhoittavana jopa emulaattorin kautta.

The Detective: Cynthia

Tätä näkyä, pianon alle murskautunutta majurin tytärtä, ei voi olla hätkähtämättä, varsinkin kun dramaattinen kuolinsävel rikkoo pelissä muuten vallitsevan hiljaisuuden.

The Detectivessä on asioita, joita voi pitää virheinä tai puutteina suunnittelussa. Se ei ole kaikilta osin aivan looginen. Itse tarinakaan ei ole kaikkein nerokkaimmasta päästä, mutta minuun tämä peli henkilöineen teki aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen. Nyt pelin kömpelyyttä katsoo hieman kuin lapsen liikkeitä: hienosäätö puuttuu, mutta sille voi menettää sydämensä.

Loppuarvio

Kaipuu sai täyttymyksensä ja samalla minulle paljastui, mitä tämä peli pelejään oikein on: se on ihan kiva. Huomioiden (parhaani mukaan) sen aikaiset laitteistosta johtuvat rajoitukset, kuten myös nuoruuttaan vielä elävän seikkailupeli-genren, annan The Detectivelle yleisarvioksi 67 pistettä sadasta.

Saatavuus

The Detectiveä voi pelata paitsi aidolla kuusnelosella, myös nykyaikaiselle käyttöjärjestelmälle tehdyllä emulaattorilla, esimerkiksi ilmaisella VICE-emulaattorilla. Itse peli löytyy ladattavana verkosta esimerkiksi täältä ja täältä. Laillisuudesta en tiedä, mutta "muinaisten" pelien tekijät eivät pahemmin oikeuksiensa perään huutele. Ja ne läpipeluuohjeet.

 Seuraa
  
 Peliarkisto
Mitä, kuka?

Julius Smed, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuukuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.

Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja

 Uusimpia lokikirjassa
Top-10

Blogin arvio asteikolla 100

  1. Valhalla and the Lord of Infinity (94)
  2. Neuromancer (92)
  3. Samorost 3 (90)
  4. This War of Mine (86)
  5. Technobabylon (84)
  6. Shadowrun Hong Kong (84)
  7. The Last Door – Collector's Edition (82)
  8. Always Sometimes Monsters (81)
  9. The Dream Machine (81)
  10. Gabriel Knight: Sins of the Fathers – 20th Anniversary Edition (80)

KAIKKI PELIT

Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.

Suositeltu pelimusiikki


Seuraavana pelijonossa
  • Apocalipsis: Wormwood Edition
  • Detention
  • Minit
  • Procession to Cavalry
  • Rusty Lake Hotel
  • Odottamattomia jonon ohittajia

Odotan valmistumista:

  • Code 7
  • Foxtail
  • Void & Meddler