It Came from the Desert (1989)
Toimintaseikkailu It Came from the Desert vuodelta 1989 tarjoaa paitsi retrokokemuksen Amiga-peleistä myös aikamatkan 1950-luvun tieteiskauhujen maailmaan. Pieneen Lizard Breathin kaupunkiin Kaliforniassa jysähtää radioaktiivinen meteoriitti, joka saa paikalliset muurahaiset mutatoitumaan. Kraatteria tutkimaan tullut geologi, jota pelaaja ohjaa, tunnistaa vaaran, mutta häntä ei oteta todesta. Geologista kehkeytyykin varsinainen toimintasankari, jonka missiona on kerätä todisteita jättiläismuurahaisista ja taistella niitä vastaan. Pelissä on jännä tunnelma ja ainekset kulttiklassikoksi, mutta myös turhan kiire siitä nauttimiseen, sillä se on reaaliaikainen. It Came from the Desertiä voi pelata paitsi aidolla Amigalla ja emulaattoreilla myös nykyaikaisella Windows-koneella, sillä se sisältyy Cinemaware Anthology Collectioniin.
Déjà Vu: A Nightmare Comes True (1985)
1985 Macintosh-tietokoneelle ilmestynyt Déjà Vu on point-and-click-seikkailujen edelläkävijä. Pelin käyttöliittymä vastaa tietokoneen graafista käyttöjärjestelmää useine erillisine ikkunoineen ja ikoneineen, ja pelissä toimitaan hiirtä klikkailemalla ja raahaamalla ja pudottamalla esineitä. Äkkipäätä se voi kuulostaa kömpelöltä ja tuntua aluksi hieman hämmentävältä, mutta tämä MacVentures-pelisarjan esikoinen toimii yllättävän hyvin ja johdonmukaisesti. Kyse on historiallisesti merkittävästä ja hyvin suunnitellusta pelistä.
Neuromancer (1988)
Neuromancer on William Gibsonin samannimiseen kyberpunk-romaaniin perustuva, 1988 ilmestynyt seikkailupeli, jossa on myös strategisen toimintapelin piirteitä. Se on hyvin hienostunut ja monitasoinen, eikä vain oman aikansa lapsena. Pelasin VICE-emulaattorilla sen Commodore 64:lle ilmestynyttä versiota.
The Detective (1986)
1986 ilmestynyt, Sam Manthorpen suunnittelema The Detective on kelpo graafinen murhamysteeri Commodore 64:lle. Kuten tuon ajan pelit, se on puhdistava, juurille palauttava kokemus – ei siis pelkkä historiallinen kuriositeetti. Näin vanhoissa peleissä seikkailupelin ranka on selvästi näkyvissä. Teknisten rajoitusten vuoksi kaikki on yksinkertaistettua.
Seuraa
Peliarkisto
Mitä, kuka?
Julius Smed, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuukuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.
Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja
Uusimpia lokikirjassa
Top-10
Blogin arvio asteikolla 100
- Valhalla and the Lord of Infinity (94)
- Neuromancer (92)
- Samorost 3 (90)
- The Secret of Monkey Island (88)
- This War of Mine (86)
- Technobabylon (84)
- Shadowrun Hong Kong (84)
- The Sexy Brutale (83)
- The Last Door – Collector's Edition (82)
- Always Sometimes Monsters (81)
Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.
Pelialustana
- Lenovo Legion T5 26AMR5 - AMD Ryzen 5 5600G - NVIDIA GeForce RTX 3060 12 Gt - Windows 11
- Apple Mac Mini M2 Pro - macOS Sequoia
- Retro Games The A500 Mini
- VICE-emulaattorit
- Satunnaisemmin myös muut emulaattorit