Victorian Mysteries -pelisajan toinen, 2010 ilmestynyt osa Woman in White laajentaa sarjaa pelkistä etsimisnäkymistä ja mekaanisista minipeleistä kohti täysveristä seikkailupeliä. Nyt ote on tarinallinen ja tavaraluettelo aidosti monipaikkainen. Myös tämä peli perustuu Wilkie Collinsin samannimiseen kirjaan. Nyt ei etsitä syyllistä varkauteen, vaan paljastetaan valkopukuisen naisen mysteeri kaikessa monipolvisuudessaan. Pelikokemukseni jäi melko valjuksi. Viktoriaaninen miljöö ei herättänyt ihastusta ja etsimisnäkymätkin olivat turhan helppoja. Audiovisuaalisesti sarjan toinen osa on kuitenkin ensimmäistä laadukkaampi.

Woman in Whiten on tehnyt yhdysvaltalainen Freeze Tag -pelistudio, ja sen pääsuunnittelijana on toiminut Craig Holland. Pelin pohjana oleva kirja The Woman in White (suomennettu nimellä Valkopukuinen nainen) ilmestyi 1859, ja se on englantilaisen Wilkie Collinsin tunnetuin teos. Kirja on määritelty sensaatioromaaniksi, mutta sen voi katsoa myös modernin salapoliisikirjallisuuden varhaiseksi edustajaksi. Tarina kommentoi naimisissa olevien naisten asemaa lain edessä sen ajan Britanniassa, ja se on hyvinkin voinut vaikuttaa lain muuttumiseen, sillä kirja oli erittäin suosittu.

Avaimia ja välinäytöksiä

Pelin päähenkilönä ja ainoana kertojana toimii Walter Hartright, joka saa pestin yksityisenä taideopettajana Limmeridgen kartanosta. Kirjassa sen sijaan kertojia on useita, mitä Collins itse perusteli vastaavuudella oikeudenkäyntiin, jossa todistajia on useita. Peli alkaa sillä, kun Walter kohtaa valkopukuisen naisen matkallaan Limmeridgeen. Nainen jää askarruttamaan häntä, ja perillä osoittautuukin, että naisella on jokin yhteys kartanoon. Walter toimii opettajana kartanon kahdelle nuorelle naiselle, Lauralle ja Marianille. Hän rakastuu Lauraan, ja Marianista tulee hänen yhteistyökumppaninsa valkopukuisen naisen mysteerin selvittämisessä.

Peli ja varsinkin tarina etenee rivakkaa tahtia. Tavaraluettelotehtävät ja seikkailupelimäinen eteneminen tapahtuvat ensisijaisesti lukkoja avaamalla. Walterin on haalittava avain aina seuraavan oven avaamiseksi, siis aivan konkreettisten ovien. Lukittuja ovia selitetään sillä, että kartanon isäntä herra Fairlie on tarkka yksityisyydestään.

Poimittavia tavaroita kertyy sekä maisemaympäristöistä että etsimisnäkymistä. Pelin "sorkkarauta" eli monikäyttöinen tavaraluettelon tavara on vasara, jolla Walter sumeilematta rikkoo työnantajansa omaisuutta. Avainten lisäksi Walter kerää myös eräänlaisia todisteita, jotka kertyvät muistikirjaan ja vievät tarinaa eteenpäin.

Tarinan kannalta oleellisia ovat myös Marianin kanssa käydyt keskustelut. Keskustelut ovat dialogimuotoisia, mutta pelaajalle annetut repliikkivaihtoehdot ovat valintoina näennäisiä. Yksi repliikeistä, aina listan viimeinen, vie oikotienä eteenpäin, ja kaksi muuta repliikkiä antavat vain lisätietoa.

Pelin välinäytökset toimivat yhteenvetojen tavoin tarinassa olevista pitemmistä ajanjaksoista. Pelin varsinaiset tapahtumat sijoittuvat kolmeen paikkaan: Limmeridgen ja Blackwaterin kartanoihin sekä mielisairaalaan. Esimerkiksi kirjassa oleellisessa osassa oleva Lontoo ei ole mukana. Mielisairaalakin on tuotu lähelle Blackwaterin kartanoa; sinne johtaa maanalainen käytävä, mikä ei todellakaan tuntunut uskottavalta. Pelissä Walter samoilee mielisairaalassa Marianin kanssa, vaikka kirjassa Marian toimii yksin, ja tarinan loppupuolen yhä oleellisiin koukeroihin pelissä viitataan vain loppunäytöksen kautta.

Pelasin Woman in Whiten läpi noin kahdessa tunnissa, joten se on jopa lyhyempi kuin pelisarjan ensimmäinen osa The Moonstone. Sekä tavaraluettelotehtävät että etsimisnäkymät koin hyvin helpoiksi, eikä se parantanut sitoutumistani peliin. Pelin alussa voi valita kasuaali- tai eksperttimoodin, mutta se vaikuttaa lähinnä vain vihjepöllön ja minipelien ohitusnapin "latautumisnopeuteen". Parhaimmillaan tarina herätti minussa myötätuntoa Mariania kohtaan, mutta se ei ole pelin ansio.

Pelin grafiikka ei tehnyt minuun suurta vaikutusta, vaikka se on huomattavasti yhdenmukaisempaa kuin The Moonstonessa. Pidin enemmän Vel9 Studiosin tekemästä taustamusiikista, joka tuntui peliin varta vasten tehdyltä. Woman in Whiten piano- ja jousimusiikki on enimmäkseen seesteistä, mutta tietyissä kohdin dramaattisempaa tai vahvempaa. Ääninäyttely oli minusta mallikasta. Ajattelin ensin, että puhuvia hahmoja on paljon vähemmän kuin The Moonstonessa, mutta laskettuani pääsin samaan lukumäärään eli kymmeneen.

Loppuarvio

Valitettavasti totean Woman in Whitenkin pelillistämisen olleen vaikeaa. Pikkumaisten tavaraluettelotehtävien hoitaminen ja avainten kaivelu ei tunnu itse tarinan arvoiselta. Vanhan kirjan nostamiselle esiin annan kuitenkin arvoa. Audiovisuaalisesti parempi laatu verrattuna sarjan edelliseen peliin ei sytyttänyt minua. Luulen, että muisto The Moonstonesta tulee säilymään paremmin. Annan pelikokemukselleni 48 pistettä sadasta.

Saatavuus

Victorian Mysteries: Woman in White on saatavilla Windows- ja macOS-tietokoneille, iPadille ja iPhonelle sekä Androidille. En kuitenkaan mene takuuseen saatavuudesta ja toimivuudesta muuten kuin Windowsilla. Ja Windowsillakin voi olla edessä ongelmia. Windows 10:lle ja Windows 11:lle suosittelen asentamaan Microsoft Visual C++ Redistributable X86:n. Jos käytettävissä on Windows 7, kannattaa mieluiten pelata sillä.

Peli tekijöiltä: Craig HollandFreeze Tag