Pienen slovakkistudion 2012 ilmestynyt Hero of the Kingdom oli minulle mieluisa löytö. Se on viehättävä ja helppo mutta koukuttava peli, joka sekoittaa tarinavetoiseen seikkailu-roolipeliin etsimistehtäviä. Nimen mukaisesti pelaajan kohtalona on kasvaa vaatimattomasta viljelijän pojasta valtakunnan sankariksi, kun pahikset ensin polttavat hänen kotitalonsa ja kaappaavat hänen isänsä. Vaikka pääjuonena on isän vapauttaminen ja sitten koko valtakunnan pelastaminen, ehtii oma hahmo hyvin harjoittaa metsästäjä-keräilijän elämää ja suorittaa useita pikkutehtäviä tarinan sivujuonteena. Kokonaisuudessaan pelimekaniikka toimi erinomaisesti ja klassinen fantasiamiljöö vetosi lapsekkaaseen mieleeni.

Pelistä vastaava Lonely Troops on kahden veljeksen perustama ja miehittämä studio, joka on vuodesta 2004 alkaen tähän päivään mennessä tehnyt 10 peliä. Hero of the Kingdom aloitti oman pelisarjansa, johon on ilmestynyt myös osat II ja III ja vielä senkin jälkeen kaksi samankaltaista peliä ehkä ikään kuin spin-offeina. Jaroslav Kurčík vastaa ohjelmoinnista ja projektijohtamisesta ja Tomáš Kurčík puolestaan grafiikasta. Käsikirjoittajaa ei mainita erikseen. Hero of the Kingdomissa on käytetty valmista musiikkia ja ääniefektejä, mutta ne on valittu oikein hyvin.

Helppoa, harmitonta ja niin palkitsevaa

Hero of the Kingdomin tarina ei ole mitään omaperäistä eikä vaikuttavaa, ei sillä tavalla kuin niillä yleisesti tarkoitetaan, sanottaisiinko taiteellisessa mielessä. Mutta tarina maailmoineen oli minusta naiivilla tavalla viehättävä. Siinä oleva pahuus ja väkivalta, oli se sitten sotaa tai metsästystä, ei tuntunut pahuudelta eikä väkivallalta, vaan peli oli kuin oma leikin kaltainen miniatyyrimaailmansa. Ruumiita ei jäänyt lojumaan eikä nyljentää tai lihan paloittelua tarvinnut todistaa. Oma hahmo ei voi myöskään haavoittua tai kuolla. Luonnonvarojen riistäminen – sillä meininki oli mekaanisuudessaan todella ylikalastuksen kaltaista – ei tuntunut kyseenalaiselta, ja kultakolikoiden haaliminen tapahtui tietysti vain yhteisen hyvän vuoksi. Ihmisten ja eläinten lisäksi maailmassa asuu ihmisenkaltaisia peikkoja, liskoja ja sammakoita. Taikojakin käytetään. Peli edustaa siis vanhaa kunnon fantasiaa. En sano mitään tästä sarkastisesti, vaan oikeasti pidin Hero of the Kingdomista.

Oleellisin osa peliä on juuri luonnonantimien keruussa. Tarina ikään kuin antaa sille vain kontekstin ja perustelun, mutta tekee sen hyvin. Päätehtävän eli oman isän vapauttamisen ja valtakunnan pelastamisen ohessa on tarjolla fantasiamaailman asukkaiden antamia pienoistehtäviä. Niiden suorittaminen vaatii resurssien keräämistä ja luovuttamista, joskus myös puhdasta rahaa. Ne pitivät minut kiireisenä ja niitä oli mukava suorittaa. Pelihahmo voi myös kehittyä kasvitietäjänä, metsästäjänä ja kalastajana. Harjoituksen lisäksi oppia voi ostaa joltain alan mestarilta. Vähitellen vapautuu yhä uutta saalistettavaa ja kerättävää ja samalla rahasummatkin nousevat suuremmiksi. Tässä mielessä Hero of the Kingdom on roolipeli.

Osa kerättävistä resursseista vaatii toisia resursseja, esimerkiksi peuranmetsästys jousta ja nuolia sekä pelihahmon energiaa. Osa resursseista taas on sijoitettu hidden-object-tyylisesti ympäristöön, esimerkiksi sienet, ja vaatii vain tarkkaa silmää. Pelihahmon energiataso edellyttää jatkuvaa ylläpitoa, ja sitä voi nostaa yksinkertaisesti syömällä ja lepäämällä siihen soveltuvissa paikoissa. Resurssien keruu on tarkoituksellista itsessään eli esimerkiksi puuta käytetään maailmassa sellaisenaan, mutta resursseja voi ja täytyy muuttaa myös rahaksi. Kaupankäynti – ostaminen, myyminen ja vaihtokauppa – on tärkeä osa peliä.

Pelissä on myös muita, yksilöllisiä hidden object -tehtäviä kuten karanneiden lampaiden ja kadonneiden henkilöiden etsiminen. Pidin pelin hidden object -puolesta paljonkin. Grafiikka on melko pientä, mutta minulla ei ollut vaikeuksia löytää kätkettyjä kohteita isohkolta näytöltä (27 tuumaa, resoluutio 2560 x 1440). Peli on kestänyt aikaa.

Vaikka pelissä simuloidaan päivän kiertoa, siinä ei kuitenkaan lasketa päiviä eikä siinä ole aikarajoituksia. Pääjuonessa ja sivujuonteissa saa edetä ihan omaa tahtia. Jos peliä olisi haluttu vaikeuttaa, ajan rajoittaminen olisi siihen ilmeinen keino. Kiireettömän pelitavan takia saa kuitenkin mahdollisuuden kerätä vaikka kaikki 38 saavutusta yhden pelin aikana. Läpipeluuni kesti noin viisi tuntia, mutta muutama saavutus jäi keräämättä, koska en tarkoituksella haalinut niitä. Se oikeasti lisää haluani pelata uudelleen. Ei haittaa vaikka tarina on jo "nähty".

Jos jotain valitettavaa täytyy löytää, se on kaupanteon sekavuus. Minulla oli vaikeuksia hahmottaa vaihtokauppaa ja sitä, olinko myymässä vai ostamassa. Pelissä on laajentuva kartta, joka toimii myös pikaoikotienä eri paikkoihin, mutta jäin kaipaamaan tietoa sijaintipaikastani päänäkymässä. Kaipasin myös muisti- tai to-do-listaa, sillä pää- ja pienoistehtävät olivat päällekkäisiä ja minulla oli vähän vaikeuksia muistaa kaikkia. Pelissä on vihjeet, mutta ne ovat irrallisia eivätkä kerro, mihin tehtävään ne liittyvät.

Loppuarvio

Hero of the Kingdom vetosi keräilyviettiini ja toimin innolla kaikkien juoksupoikana ja lypsylehmänä. Maailman pahuus ja häikäilemättömyys näkyi sinisten silmien kautta ja teki omasta missiosta lapsekkaan tärkeän. Tämä peli on päivän pelastaja. Se tarjoaa harmitonta eskapismia aikuiselle, ja vaikeustasoltaan se voi sopia myös lapselle. Kaikki on yksinkertaisen toimivaa. Sain pelimekaniikasta nopeasti kiinni, oppimiskynnystä oli tuskin lainkaan, ja koska omat ominaisuudet, saatavilla olevat resurssit ja tehtävät kehittyivät koko ajan, peli oli kiinnostava ja palkitseva alusta loppuun. Kurčíkin veljekset ovat onnistuneet säätämään vaikeustason alhaalle ilman, että peli olisi tylsä. Annan pelikokemukselleni kokonaisarvosanaksi 72 pistettä sadasta.

Saatavuus

Hero of the Kingdom on saatavilla Windows-, macOS- ja Linux-käyttöjärjestelmille ainakin Steamistä ja GOG.comista. Itse sain koko pelitrilogian polkuhintaan eurolla Fanaticalilta.

Peli tekijöiltä: Lonely Troops