Aiemmin tänä vuonna ilmestynyt minikokoinen Amiga 500 -replika vastasi pitkäaikaiseen kaipuuseeni pelata vanhoja Amiga-pelejä. Nykyaikaisilla tietokoneilla toimivia emulaattoreita on toki olemassa, mutta olen kokenut niiden käytön toivottoman vaikeaksi. A500 Mini sen sijaan lupasi plug and playtä. Heinäkuussa sain omani ja nyt parin kuukauden kokemuksen jälkeen rohkenen kertoa oman arvioni ja muutaman vinkin konsolin hankintaa harkitseville. Amiga-pelien esittelyn jätän vielä tuonnemmaksi.

Nintendo, Sega ja Sony olivat julkaisseet miniversioita vanhoista konsoleistaan jo muutamia vuosia aiemmin, kun vuonna 2018 markkinoille ilmestyi minikokoinen kuusnelonen The C64 Mini. Nyt neljä vuotta myöhemmin se sai seuraa Commodore Amigasta. En tiedä, onko teknisesti korrektia puhua mini-Amigasta konsolina, mutta noin käytännössä se on sitä.

Molempien Commodore-konsoleiden tuotannosta vastaa Retro Games Isosta-Britanniasta. Vaikka laitteen nimi viittaa nimenomaan Amiga 500:aan, siinä on tuki myös Amiga 600 -ja Amiga 1200 -peleille. Amiga-nimen puuttuminen tuotteen nimestä juontuu siitä, että Retro Gamesilla ei ole oikeutta käyttää sitä. Amiga-nimi on suojattu tavaramerkillä, jonka omistaa nykyään Cloanto.

Konsoli ratkaisee emulaatio-ongelmat

Kuusnelospelejä pelaan sujuvasti Vice-emulaattorilla, samoin Commodore 16- ja Plus/4-pelejä, ja hieman vähemmän sujuvasti sitten Spectrum- tai Oric-pelejä omilla emulaattoreillaan. Amiga-pelien pelaaminen sen sijaan on ollut tavattoman vaikeaa sen jälkeen, kun luovuin omasta Amiga-laitteistosta. Pelkkä emulaattorin lataaminen ei riitä, vaan tarvitaan ROM-tiedostot ja ROM-avain, jotka eivät ole avoimessa jakelussa. Jos nämä saa haalittua, on edessä asetusten säätäminen, ja minulle se oli totisesti kynnyskysymys – siis toivotonta.

Helpommalla pääsee ostamalla Amiga Forever -ohjelman Windowsille, johon ROM:itkin sisältyvät, ja minulla on sekin, mutta kokemus ei ole ollut ollenkaan tyydyttävä. En ole saanut itse tuotuja pelejä siinä toimimaan, ja se voi olla juuri asetuksista kiinni. Koska A500 Mini lupasi vastata toiveeseen helppoudesta ja avata valtavan Amiga-pelien aarrearkun, tilasin omani.

Lyhyt vastaus siihen, onko A500 Mini täyttänyt odotukset, on kyllä. Aivan plug and play -kokemus se ei ole ollut, ja käyttöliittymässä suunnistaminen on vaatinut opettelua ja kehittyneempien toimintojen käyttöönotto ohjeiden lueskelua, mutta konsoli on viimeinkin tuonut pääsyn laajaan Amiga-pelien kirjastoon. En viittaa tällä konsolin mukana tuleviin 25:een peliin, vaan niihin tuhansiin peleihin, jotka saa ladattua erikseen tai erillisenä pakettina.

Kokoonpano

A500 Minin tuotepaketti sisältää keskusyksikön lisäksi peliohjaimen ja hiiren, HDMI-kaapelin näyttöön tai televisioon liittämiseksi sekä virtajohtona toimivan USB-C-kaapelin. Tämän lisäksi tarvitaan virtalähde. Pienoinen ihmetys ja protesti nousi siitä, miksei virtalähdettä tule paketin mukana, kun se kerran ehdottomasti tarvitaan, mutta tehtävään käy tavallinen puhelimen USB-laturi.

Käyttöoppaassa sanotaan, että 1:n ampeerin laturi riittäisi, mutta oikeasti tarvitaan 2 ampeeria tai enemmän – ainakin firmwaren päivittämiseen tai sen jälkeen. Jos ampeereja on liian vähän, voi tulla odottamattomia ongelmia. Suuremman ampeeriluvun takia jouduin itse varta vasten hankkimaan uuden laturin mini-Amigan käyttöön.

Keskusyksikkö näyttää miniatyyrikokoiselta Amiga 500:lta, suhdeluku on noin 1:4. Kun avasin paketin, pieni koko sai minut naurahtamaan. Keskusyksikkö ja hiiri näyttivät ihan leluilta!

Amiga 500:ssa keskusyksikkö sisältää näppäimistön aivan kuten aiemmatkin Commodoren koneet Amiga 1000:tta lukuunottamatta. A500 Minissä näppäimistö ei kuitenkaan ole toimiva, mitä on kompensoitu virtuaalisella näppäimistöllä. Virtuaalinen näppäimistö on kaikkea muuta kuin kätevä ja epäilen sen käyttökelpoisuutta pelitoimintoihin. Jos siis haluaa käyttää näppäimistöä pelaamiseen, se on parasta liittää konkreettisena. Näppäimistö liitetään koneen USB 2.0 -porttiin, joita on yhteensä kolme.

Jos näppäimistön lisäksi kytkee peliohjaimen ja hiiren, USB-portit ovatkin täynnä, ja se on ongelma, jos haluaa pelata pelejä USB-tikulta tai käyttää joystickia. Tarvitaan siis vielä USB-hubi paikkojen lisäämiseksi.

Minulla oleva Amiga-kokoonpano on seuraavanlainen:

• A500 Mini -keskusyksikkö
• Näyttö
• 2.4:n ampeerin laturi
• USB-hubi
• Peliohjain
• Joystick
• Näppäimistö
• Hiiri
• Kuulokkeet
• USB-muistitikku

Näyttönä minulla on 27:n tuuman LG UltraGear, jonka maksimiresoluutio on 2560 x 1440. Tälle näytölle mini-Amiga on skaalautunut ongelmitta. Mini-Amiga toimii 50:n tai 60:n hertsin virkistystaajudella, ja näyttö on asettunut oikealle tasolle automaattisesti. Samalle näytölle kytketyn tietokoneen käytössä on 120 hertsiä, mutta mitään laitteistosekoilua ei ole ilmennyt.

Paketin mukana tuleva peliohjain toimii ohjaimena myös mini-Amigan käyttöliittymässä eli siinä, missä pelattava peli valitaan, sen asetuksia voi säätää ja tallennuksia tehdä. Ohjain muistuttaa yleisiä konsoliohjaimia, mutta siinä ei ole ohjainsauvaa vaan liikkuminen tapahtuu yksinomaan nuolinapeilla. Peliohjain on vähän pienempää kokoa, mutta en ole pistänyt sitä pahakseni. Se on kevyt ja mahtuu hyvin kämmenten väliin. Ohjainsauvan puuttuminen kyllä harmittaa, koska oletan, että se voisi toimia joystickin vastineena.

Joystickin virkaa minulla ajaa aito joystick, Speedlink Competition Pro, joka toimii myös mini-kuusnelosella ja toki myös moderneilla tietokoneilla, sillä se on USB-liitäntäinen. Joystick on jäykähkö ja äänekäs micro switchien takia, mutta sen sanotaan olevan kestävä ja korjattavaa sorttia. Jotkin pelit vaativat käytännössä joystickia, sillä niiden pelaaminen peliohjaimella ei oikein luonnistu.

Mini-Amigassa voivat toimia myös jotkin kolmannen osapuolen peliohjaimet kuten PlayStation- ja Xbox-ohjaimet, mutta oman testauskokemukseni mukaan tatit eivät toimi. Olen myös kokeillut Hori Fighting Stick Miniä, mutta se ei toiminut lainkaan.

Normikokoiset näppäimistö ja hiiri minulla on omasta takaa, vaikka pieni hiiri tuleekin konsolin mukana. Kuten joystick, ne on kytketty USB-hubiin, joka jakaa ne samalla muiden tietokoneiden käyttöön enkä tarvitse erillisiä ihan vain Amigaa varten.

Kuulokkeet on kytketty näyttöön ja ne ovat samalla muiden näyttöön kytkettyjen tietokoneiden käytettävissä. Ulkoisia kaiuttimia en ole vielä asentanut.

Pelien tuominen muistitikulla

Kylmiltään A500 Minissä on käytettävissä mukana tulevat 25 peliä. Ne eivät vaadi asetusten säätämisiä ja toimivat peliohjaimella pääasiassa hyvin. Nämä pelit ovat myös laillisia, luvalla mukaan liitettyjä:

Alien Breed 3D • Alien Breed: Special Edition 92 • Another World • Arcade Pool • ATR: All Terrain Racing • Battle Chess • Cadaver • California Games • Dragon’s Breath • F-16 Combat Pilot • Kick Off 2 • Paradroid 90 • Pinball Dreams • Project-X: Special Edition 93 • Qwak • Simon the Sorcerer • Speedball 2: Brutal Deluxe • Stunt Car Racer • Super Cars II • The Chaos Engine • The Lost Patrol • The Sentinel • Titus the Fox • Worms: The Director’s Cut • Zool: Ninja Of The ”Nth” Dimension

Mutta minulla oli tietysti mielessäni jotain aivan muita!

Mini-Amigan ulkopuoliset pelit tuodaan laitteelle USB-tikulla. Minulla on käytössä 8:n gigatavun muistitikku ja se riittää ihan hyvin peleille ja pelitallennuksille. Tässä kohtaa käyttö ei ole plug and play -tasoa.

Mini-Amiga tukee pelejä kahdessa formaatissa: WHDLoad ja ADF. Muistitikku on ensinnäkin alustettava muotoon FAT32 MBR (Master Boot Record) ja sen juureen on tallennettava WHDLoad Package. Tämä paketti on ladattavissa ilmaiseksi verkosta ja se mahdollistaa lukemattomat WHDLoad-muodossa olevat pelit, joita niin ikään voi ladata ilmaiseksi verkosta, vaikkei se laillista olisikaan. Yksittäin niitä voi ladata Whdownload-sivustolta ja kokonaisena pakettina esimerkiksi Internet Archivesta.

ADF-tiedostomuodossa olevat pelit edellyttävät A500 Minin firmwaren päivittämistä. Sitä ei voi tehdä itse konsolin kautta, vaan päivitys tallennetaan muistitikulle toisella koneella. Muistitikku sitten liitetään mini-Amigaan ja asetuksista valitaan päivitys. Tämän jälkeen myös ADF-muotoiset pelit käynnistyvät mini-Amigassa.

Firmwaren päivittäminen kannattaa, vaikkei ADF-pelejä pelaisikaan. Se nimittäin mahdollistaa kahden peliohjaimen käytön, esimerkiksi juuri joystickin käytön peliohjaimen ohella ja ylipäänsä kaksinpelit. Päivitys myös mahdollistaa näppäimistön käytön käyttöliittymässä suunnistamiseen.

Minulla oli yllättäviä vaikeuksia alustaa muistitikku MBR-formaattiin. Windows halusi aina alustaa tikun exFAT-formaattiin eikä antanut valita muuta. Lopulta tajusin, että MBR on lyhenne sanoista Master Boot Record ja että Mäkkini Levytyökalu hoitaa homman. En osaa sanoa, miten Windowsilla alustus MBR-formaattiin onnistuu. Se varmaankin vaatii kolmannen osapuolen ohjelmaa. Linuxilla se on ehkä helpompaa, ja siis macOS:n Levytyökalulla se todistettavasti onnistuu.

Käyttöliittymä

Käynnistettäessä A500 Mini tervehtii punaisella näytöllä, jonka keskiöön pomppii klassinen ruudullinen Amiga-pallo. Yksinkertaisen laukaisualustan tyyppinen käyttöliittymä avautuu suht vikkelästi ja miellyttävä ambient-musiikki alkaa soida taustalla. Käyttöliittymä on saatavilla englanniksi, espanjaksi, italiaksi, puolaksi, ranskaksi ja saksaksi.

Mini-Amigan sisällä hyrrää H6 ARM -prosessori (maks. 2 Ghz) ja näyttökortti on mallia ARM Mali-T720 MP2 (maks. 650 MHz), RAM-muistia on 512 megatavua ja käyttöliittymä ja mukana tulevat pelit on tallennettu flash-muistille kokoa 256 megatavua. Tallennustila laajenee muistitikulla, jonka maksimikoko lienee 128 gigatavua. Tämä kokonaisuus takaa Amigalle nopean toimivuuden. Käyttöliittymä on rakennettu Linuxin ja Amiberry 3.3:n pohjalle, ja emulaatiosta vastaa UAE.

A500 Minin käyttöliittymässä suunnistetaan konsoleiden tapaan peliohjaimella. Firmwaren päivitys tuo kuitenkin vaihtoehdoksi myös näppäimistön. Mitä nappia painetaan milloinkin, vaatii tietysti vähän opettelua, mutta sujunee tottuneilta konsolipelaajilta helpommin kuin minulta. Mini-Amigassa on myös erityisiä nappiyhdistelmiä – paina pohjaan ensin tämä ja sitten paina tätä –, jotka vaativat toistoa syöpyäkseen lihasmuistiin.

Konsolin mukana tulevien 25:n pelin käynnistäminen on melko suoraviivaista. Haluttu peli valitaan karusellista nuolinapeilla ja painetaan A. Jos pelin ohjaustavaksi haluaa vaihtaa joystickin, painetaan pelin käynnistyttyä pohjaan Home ja sitten X. Joissain peleissä oletusohjaustapa on hiiri ja näppäimistöäkin tarvitaan. Jos pelissä on käytössä enemmän nappeja kuin peliohjain tarjoaa, ohjaimen kakkosnappisetin saa käyttöön napilla R – tätä en ole toistaiseksi tarvinnut.

A500 Minissä pelitilanteen voi jäädyttää tai tallentaa. Jäädyttäminen vain keskeyttää pelin ja sitä voi jatkaa, kunhan ei käynnistä jotain toista peliä tai sammuta laitetta. Varsinainen tallennus sen sijaan kestää toisen pelin käynnistämisen ja laitteen sammuttamisen. Pelitilanteen tallentaminen ja tallennuksen lataaminen vaati minulta opettelua ajatuksen kanssa, mutta ei se mitenkään mutkikasta ole. Pelitallennukset mahdollistavat "huijaamisen" peleissä, joissa ei itsessään ole tallennustoimintoa. Käytinkin melkein hetimmiten mahdollisuutta erään pelin läpipeluuseen.

Muistitikulla olevien pelien käynnistäminen ei ole yhtä suoraviivaista kuin konsolin mukana tulevien pelien, sillä niitä ei saa yksittäisinä karuselliin. Tikkupelit ovat pidemmän selaamisen ja useamman napinpainalluksen takana. Ne myös käynnistetään hieman eri tavalla. Tikkupelinkin voi laittaa tauolle ja pelitilanteen voi tallentaa. Tallennukset menevät tikulle.

Mini-Amigan asetuksia ei välttämättä tarvitse rukata. Se toimii tietyillä asetuksilla out of the box. Muistitikulta ladattavat pelit saattavat vaatia pelikohtaisten asetusten muuttamista, mutta oman tähänastisen kokemukseni mukaan eivät tai se on muuten turhaa. Emulaattorin kanssa taistelleesta tuntuu ylelliseltä, ettei tarvitse säätää mitään. Ohjaustavan kanssa olen kuitenkin päätynyt vääntämään, koska en haluaisi käyttää peliohjainta kaikkeen.

Saatavuus

A500 Miniä on saatavilla suomalaisista verkkokaupoista ja tavarataloista. Omani tilasin Verkkokauppa.comista ja jouduin odottamaan sitä kuukauden päivät.

Peli tekijöiltä: Retro Games