2017 ilmestynyt Tiny Echo ilmentää hengähdystä tai hengenvetoa, syvää mutta höyhenenkevyttä. Pelaajan ohjaama pikku-Emi saa maan päältä kasan kirjeitä, jotka on tarkoitus jakaa maan alla tai maan rajassa asuville vastaanottajille. Tämä point-and-click-peli on tehty grafiikka edellä, ja sen pelimäisyys on yksinkertaisuudessaan melkein näennäistä. Ehkä sen voisikin määritellä interaktiiviseksi animaatioksi pikemmin kuin peliksi. Tai voisi se olla kävelysimulaattorikin, vaeltelupeli. Tiny Echon maailma on salaperäisen viehättävä, jopa digitaalisena aisteja herättävä. Kesäyö herää eloon näytöllä.

Tiny Echon on tehnyt ruotsalainen pelistudio Might and Delight, joka tunnetaan parhaiten Shelter-selviytymispelisarjasta. Shelter 1:ssä ohjataan mäyräemoa ja Shelter 2:ssa ilvesemoa, ja Shelter 3:kin on tuloillaan. Studion tie ei ole ollut kuopaton. Heidän laajahkoon katalogiinsa sisältyy heikon alustavan suosion takia keskeytetty projekti, henkilökunnan päälukua on täytynyt pienentää, eivätkä Shelter-pelitkään ole saaneet varauksetonta kannatusta pelaajilta. Might and Deligt edustaa taide- ja ekopelejä ja -teoksia. Esimerkiksi Tiny Echossa luonto saa fantastisen ulottuvuuden.

Viestejä maan päältä

Pelin alku tuntuu hieman masentavalta. Siinä harmaansinisellä utuisella kiviaavikolla istuu ihmisenkaltaisia olentoja päät painuksissa. Hahmoilla ei ole erottuvia kasvonpiirteitä, ja he näyttävät kaikki samanlaisilta. He joko surevat, kärsivät tai rukoilevat – tai sitä kaikkea. Heidän ajatuksistaan tai tunteistaan kuitenkin syntyy kirjeitä, jotka putoavat maasta avautuvaan kuiluun. Kuilun pohjalla yksisilmäinen Emi nuokkuu pulpettinsa ääressä, ja pelaajan täytyy herättää hänet. Ilmeisesti Emi on postinkantaja ja virassaan juuri odottamassa postia. Hän pujottaa olkalaukun päänsä yli ja lähtee huokaisten hommiin.

Aina alkutahdeista lähtien pelin tunnelma on haikea ja tahti hidas, niin kiireetön, että syntyy voimattomuuden tunne. Jokainen hiiren klikkaus on kuin ponnistus. En kuitenkaan kokenut peliä synkäksi, ja sain kiinni sen hitaasta tahdista ja havaitsin pulssini rauhoittuvan.

Emin pitää löytää 13 kirjeen vastaanottajat. Maan alla kulkee käytäviä, jotka avautuvat tiloiksi tai poikkeavat maan pinnalle. On kuivaa luolaa ja vehreää kosteikkoa. Näissä ulottuvuuksissa oleskelee erikoisia, kettumaisia, lintumaisia ja sammakkomaisia olentoja. He eivät ole erityisen vastaanottavaisia ja saattavat torjua kirjeen eri syihin vedoten. Tiny Echon pelillisyys syntyy juuri näistä tilanteista; Emin on kumottava olentojen "tekosyyt". Joskus ratkaisu on havaittavissa välittömästi, joskus se löytyy kauempaa. Pelissä ei ole tavaraluetteloa, vaan kaikki tehtävät ratkeavat manipuloimalla ympäristöä tai siinä olevia hahmoja.

Ottaessaan kirjeen vastaan olento ulottaa itsestään varjon, ja tämän seurauksena siirrytään jollekin syvemmälle tai toiselle tasolle, jolla olento on unessa. Kirjeen saapuminen herättää hänet. Palattaessa takaisin Emin reaalitodellisuuteen varjoa ei enää ole ja Emi on istahtanut nukkumaan. Hänet on taas herätettävä. Viittaus uneen on pelissä korostunutta.

Minulta 13 kirjeen toimittaminen vei noin tunnin. Steamissä pelaajat raportoivat lyhyempiä aikoja, mutta minulle maanalainen labyrintti oli hieman haastavakin. Ajattelin, ettei pelin sisäinen kartta olisi pahitteeksi, mutta sellaista ei siis ole. Edestakaisin kävely ei kuitenkaan johtunut pelkästään suunnistusongelmista vaan oli suunniteltua ja väistämätöntä. Kaikki polut eivät niin sanotusti johda kaikkialle, vaan pelimaailmassa on umpikujia, joilta on pakko vain palata takaisin. Tekijät eivät ole optimoineet optimaalisintakaan reittiä.

Tunnelmaa ja tulkintaa

Tiny Echo on vahvasti tunnelman varassa. Se on unenkaltainen tai ainakin öinen. Pelimaailma tuntuu hiljaiselta, vaikka taustalla kuuluu pehmeää (välillä tosin uhkaavaakin) ambient-musiikkia ja siinä on ympäristöääniä ja muita efektejä, ei kuitenkaan puhetta. Peli on rinnastettu Amanitan Samorost-sarjaan. Minusta se ei kuitenkaan kestä vertailua siihen, sillä ensinnäkin Samorostit ovat paljon pelillisempiä. Ne ovat myös paljon täydempiä ja kehittyneempiä pelimaailmoina ja audiovisuaalisesti. Tiny Echo pitää sijoittaa omaan kategoriaansa ja arvioida siinä.

Parhaiden lastenkirjojen ja -elokuvien tapaan Tiny Echo sopii sekä lapsi- että aikuisyleisölle. Vaikka sen voi ottaa vastaan sellaisenaan, sen kummemmin miettimättä, se on vahvasti tulkinnallinen tai ainakin pelaajan omaan tulkintaan nojaava peli. Steamissä olevissa arvosteluissa sen arvellaan kertovan toiveista tai rukouksista. Itse vien tulkinnan pidemmälle. Uskon, että peli kertoo luomistyöstä. Maan päällä nuokkuvat hahmot ovat taiteilijoita tai pelintekijöitä, jotka kokevat luovuutensa ehtyneen. Alitajunta on tavallaan vaipunut uneen ja se on herätettävä, jotta luomistyö voisi jatkua. Pelin luonnonkaltainen ympäristö fantasiaolennoilla höystettynä kertoo heidän inspiraationsa lähteistä.

Loppuarvio

Tiny Echo on pujahdus kesäisten, valoisien öiden kätkettyyn maailmaan, luonnon ja unien tuolle puolen. Sen hidas tempo saa rauhoittumaan. Emin kantamat kolmetoista kirjettä ovat pelin punainen lanka eikä varsinaista tarinaa ole. Katse liikkuu ja lepää luonnonkaltaisissa maisemissa, korva herkistyy kuulemaan hiljaista melodiaa linnunlaulun takana. Luolastossa suunnistaminen oli minulle pelin suurin haaste, varsinaiset tehtävät olivat yksioikoisia. Annan pelikokemukselleni kokonaisarvosanaksi 50 pistettä sadasta.

Saatavuus

Tiny Echo on saatavilla Windowsille, macOS:lle ja Linuxille. Minusta tämä peli olisi omiaan kosketusnäytöillä, mutta mobiiliversioita ei ole.

Peli tekijöiltä: Might and Delight