Syyskuun lopussa ilmestynyt The Excavation of Hob's Barrow palautti minut vanhojen kunnon point-and-click-seikkailujen pariin. Se on pienen pelistudion Cloak and Dagger Gamesin seitsemäs seikkailupeli, ja sen on kustantanut genren elävä legenda Wadjet Eye Games. Yhteistyö Wadjet Eye Gamesin kanssa on taannut pelille erinomaisen ääninäyttelyn. Pidin pelin henkilöhahmoista myös muuten. Muinaisuskoon ja kansantaruihin perustuva kauhutarina sijoittuu 1800-luvun Pohjois-Englantiin. Nuori arkeologi tulee pikkukylään tutkimaan vanhaa hautakumpua ja saa ristiriitaisen vastaanoton. Mitä kuka kukin on ja kehen voi luottaa? The Excavation of Hob's Barrow ei lankea onnelliseen loppuun, vaan jättää tarinasta haavoittuneen pelaajan yksin hämmentyneiden ajatustensa kanssa.

Cloak and Dagger Games on kolmihenkinen pelistudio, jota he itse kuvaavat kansainväliseksi tiimiksi Isosta-Britanniasta. Pelin pääsuunnittelijana on toiminut Uudesta-Seelannista kotoisin oleva Shaun Aitcheson. En tunne heidän pelejään entuudesta, mutta jostain syystä tunnistin firman hassun logon. Minusta se on lapsenomaisen sympaattinen, pidän siitä. Cloak and Dagger Games ei tee pelejä täyspäiväisesti, mutta ainakin tämä viimeisin luomus voisi antaa olettaa vahvaa ammattimaista panostusta.

The Excavation of Hob's Barrow on tehty Adventure Game Studiolla, ja sikäli kuin tämä työkalu on 1990-luvun alkupuolen eli graafisten seikkailupelien klassisen kulta-ajan jatkaja nykyajassa, se on perinteinen puhdas point-and-click-seikkailupeli tavaraluetteloineen ja pitkine tarinoineen. Sen on kustantanut Wadjet Eye Games, joka on vakiinnuttanut asemansa seikkailupelien julkaisijana 2000-luvulla. Wadjet Eye Games julkaisee sekä talon omia sisäisiä tuotantoja että yhteistyössä toisten pelistudioiden tai tekijöiden kanssa tehtyjä pelejä. Sen perustaja Dave Gilbert on seikkailupelipiireissä tunnettu nimi. Kuulun itsekin Wadjet Eye Gamesin faneihin.

Nummilla elää jotain hyvin synkkää ja pahaa

Pelin päähenkilö Thomasina Bateman on 25-vuotias arkeologi. Thomasinan taustalta löytyy hyvin traaginen tarina hänen isästään, ja pelin kuluessa käy selväksi, että juuri tämä kaivauspaikka syrjäisessä ja sisäänpäin kääntyneessä maalaiskylässä kietoutuu hänen isänsä kohtaloon, ja Thomasina haluaa selvittää sen. Tarina on mysteeri, alussa näennäisesti realistinen mutta lopulta yliluonnollinen. Se käsittelee kysymystä uskosta, myös luottamuksen merkityksessä. Pelin alussa en ymmärtänyt, miksi keskustelunavauksissa kyläläisten kanssa Thomasinalle pystyi valitsemaan epäluuloisen tai salailevan repliikin, mutta lopusta käsin katsottuna se sopi erinomaisesti pelin teemaan.

En sanoisi, että pelin henkilöhahmot ovat syvällisiä, mutta minusta he olivat persoonallisia ja hauskoja. Henkilöt luovat elävän kuvan maaseudulla asuvien erilaisista asenteista ja reaktioista, ja kuten muutenkin peliin, myös henkilöihin pätee huomautus, että kaikki ei ole kuten aluksi vaikuttaa. Jotain hyvin synkkää ja uhkaavaa pesii täällä "Jumalan selän takana", johon junaratakin on vedetty vasta aivan vastikään.

Peli lainaa vanhasta, voinee sanoa muinaisesta ja monikansallisesta Abraxas-jumalmyytistä ja yhdistää sen paikallisempaan englantilaistarustoon. Tästä on hieman vaikea puhua tekemättä juonipaljastuksia, mutta peli toistaa katolilaisen käsityksen Abraxas-jumaluudesta paholaismaisena. Abraxakseen liittyy eläimiä kuten kukko ja käärmeet, mutta vuohi on käsittääkseni vainoojien lisäämä elementti harhaoppisuuden korostamiseksi eikä sitä esiinny Abraxas-kuvastossa alun perin. Pelin ansioksi on kuitenkin katsottava, että se pisti miettimään asetelmia ja eri henkilöiden rooleja isommassa kuvassa. Mysteerin tuntu on säilynyt lopun ylikin.

Haudalle johtava polku on kiemurainen

Suurin osa kokonaispeliajasta menee siihen, että Thomasina ylipäänsä pääsee aloittamaan kaivaukset hautakummulla. Vastustus kylässä on kovaa ja mutkia matkalla riittää. Tapahtumat kylässä ovat nykyhetkeä, mutta pelissä on myös takautumia, joiden aikana pelaajalle on tarjolla yksinkertaista, vain tarinaa suoraviivaisesti eteenpäin vievää interaktiivisuutta.

Peli on tavaraluettelotehtävien varassa, myös silloin, kun tehtävän suorittaminen vaatii abstraktimman pulman ratkaisemista. Tehtävät olivat minusta loogisia ja kohtuullisen nokkelia, jotkut suoritettiin useammassa kuin yhdessä vaiheessa. Hienostuneimmat tehtävät ovat pelin lopussa. Tavaroiden tunnistaminen ympäristöistä ei ollut vaikeaa – varsinkaan siksi, että välilyöntiä painamalla saa näkyviin kaikki interaktiiviset kohteet. Pelaajalta vaaditaan kuitenkin tarkkaavaisuutta vihjeiden ja pelimaailmassa tapahtuvien muutosten suhteen.

Keskustelut, joissa Thomasinalla on kourallinen repliikkivaihtoehtoja, ovat oleellisia, vaikka kaikki ei liitykään tehtävien suorittamiseen. Yksi Thomasinan päätehtävistä on ottaa selkoa paikallisesta kansantarustosta ja noin yleisesti hänen kuuluu hankkia tietoa kylän eri asukkaista.

The Excavation of Hob's Barrow sai minut miettimään, miksi ne iänikuiset työkalut ja avaimet tavaraluettelossa eivät häirinneet (tuntuneet kliseisiltä) kuten ne häiritsevät hidden object -peleissä. Pohjimmainen ero löytyy luullakseni siitä, että aidossa seikkailupelissä kuten The Excavation of Hob's Barrow tarina ihan oikeasti sanelee, millainen pelimaailma on ja millaisia tehtävät ovat. Hidden object -pelit voivat sisältää ihan mukiinmenevän tarinan, mutta tehtävät ovat uskomattoman keinotekoisia ja laskelmoituja: itsetarkoituksellisia. Niin etsimistehtävät kuin pulmatehtävätkin tekevät niistä seikkailupeleinä myös epärealistisia ja loogisesti ontuvia jopa fantasiagenren sisällä. Upea grafiikka voi hämätä. Hidden object -pelit ovat kuin hienosti paketoitu lahja, joka osoittautuu tusinatavaraksi tai ei edes sellaiseksi. Seikkailupelin tulee olla uniikki, yhden tai muutaman henkilön ikioma visio, joka tehdään "tekemisen pakosta" tai ilosta. No, loppujen lopuksi sen vain tuntee, ja periaatteessa hidden object -pelikin voi onnistua vakuuttamaan.

Huippuluokan ääninäyttelyä ja low resolution -grafiikkaa

The Excavation of Hob's Barrowissa ääninäyttely loistaa. Jokaisella hahmolla on oma persoonallinen äänensä ja ylinäyttelemiseltä vältytään. Minusta oli mukava kuulla Pohjois-Englannin murretta. Se ei kuitenkaan ollut voimakasta ja puheesta sai hyvin selvää. Tutuksi tulivat "lass" (tyttö) ja "ta-ra" (näkemiin). Myös lontoolaisella Thomasinalla on oma sanastonsa kuten huudahdukset "hogwash" (hölynpölyä) ja "capital" (mahtavaa).

Pelissä on paikkakohtaisia äänimaisemia ja ääniefektejä. Ne on ilmeisesti kerätty ilmaisäänipankista, mutta hyvin ne istuivat joka tapauksessa. Varsinaista taustamusiikkia ei ole tai on vain parissa kohtaa. Pelille on kuitenkin tehty oma tunnus- ja loppumusiikki, samoin omatekoista oli kiertelevän muusikon minikonsertti pubissa ja ehkäpä yksi kansansävelmältä kuulostava viuluriffikin. Jos ajattelee tarinan sijoittumista 1800-luvulle, alku- ja loppukappaleet sekä pubimusiikki ovat tyylillisesti anakronistisia.

Grafiikka oli minusta mukiinmenevää ja paikoin kaunistakin. Pidin erityisesti henkilöhahmoista. Sade ja sumu määrittelevät oleellisesti pelin maisemaa ja tunnelmaa, ollaanhan nummilla. Pikseligrafiikka on varsin karkeaa, pikselit ovat hyvin suuria ja yksityiskohdat puuroutuvat. Se on siinä ja siinä, onko se liian karkeaa. Tavaraluettelon tavaroissa epätarkkuus vaivasi minua eniten. Pelasin itse 27-tuumaisella, 2560 x 1440 pikseliä tarkalla näytöllä eli 2K-näytöllä.

Pelin animaatioissa on selvästi säästetty, sillä jonkin pitkällisemmän ja mutkikkaamman animaation sijasta pelaajalle näytetään musta ruutu, jonka aikana Thomasinan ääni kertoo tapahtumista menneessä aikamuodossa. Kikka maisemoituu kuitenkin hyvin kerronnan keinona. Thomasinan jälkikäteinen perspektiivi ennakoi ikävää tapahtumien kulkua, mikä tavallaan tekee säröjä pelaajalle rakennettuun idylliin ja luo jännitettä.

Loppuarvio

The Excavation of Hob's Barrow oli minulle leppoisa pelikokemus, joka muistutti vanhan tutun tapaamista: Minä tiedän, kuinka tätä pelataan ja mistä on kyse! Sympaattisen kuoren alle kätkeytyy kuitenkin surullinen ja raakakin tarina, ja otan selvästi melko vakavasti siinä olevan uskonnollisen ja psykologisen asetelman. Peli ikään kuin kutsui sisään ja teki olon kotoisaksi, mutta jättikin lopulta ulos kylmään. Juuri tämä petollisuus tekee siitä puhuttelevan kauhutarinan. Annan pelikokemukselleni kokonaisarvosanaksi 71 pistettä sadasta.

Saatavuus

The Excavation of Hob's Barrow on saatavilla Windowsille, macOS:lle ja Linuxille. Itse pelasin vuorotellen Windowsilla ja Mäkillä GOG Galaxyn pilvitallennusta hyödyntäen. Liekö sitten siksi kohtasin virheen. Odottamatta manuaaliset tallennukseni korruptoituivat eikä niitä saanut auki kummallakaan systeemillä. Varoituksen sana siis manuaalisista tallennuksista. Automaattinen pelitilanteen tallennus toimi kuitenkin luotettavasti. Ehkä bugi korjataan vielä jossain päivityksessä.

Peli tekijöiltä: Cloak and Dagger GamesShaun AitchesonWadjet Eye Games