2020 ilmestynyt tekstiseikkailu The Curse of Rabenstein kiinnitti huomioni, kun siitä ilmestyi point-and-click-versio Commodore 64:lle pari viikkoa sitten. En kuitenkaan pelannut tuota mainittua kuusnelosversiota, vaan leimisti alkuperäisen pelin modernia selainversiota, joka avautuu vaivattomasti nykykoneella ilman emulaattoria. Peli on saatavilla lukuisille eri alustoille kahdeksan- ja kuusitoistabittisistä Commodoreista Spectrumiin, Atariin, MSX:ään ja DOS:iin, joten sen voi kokea aidohkosti retrona, mutta käytännössä peli on sama myös selaimessa. The Curse of Rabenstein oli minulle kiva ja kevyt pelikokemus. Parseri näyttäytyi ystävällisen yksioikoisena, enkä jäänyt hakkaamaan päätäni seinään missään kohtaa. Peli oli kuin verryttelyä raskaampia parseriotteluita varten. The Curse of Rabenstein tarjoaa alle tunnin pituisen klassisen kauhutarinan.

The Curse of Rabensteinin on kirjoittanut ja ohjelmoinut Stefan Vogt ja tuotannosta vastaa Puddle Soft -kollektiivi, joka haluaa pumpata verta vanhoille tietokoneille ja tarjota menneiden aikojen elämyksiä myös nykypelaajille. The Curse of Rabensteinissa he ovat onnistuneet tekemään helposti lähestyttävän tekstiseikkailupelin, joka on vapaa "klassisista" ongelmista. Se on riittävän pelkistetty ja logiikaltaan suoraviivainen. Stefan Vogtilta ja Puddle Softilta on ilmestynyt 2021 myös toinen tekstiseikkailu, Hibernated 1, joka on aloitus pelisarjalle. Olen aiemmin kokeillut Hibernatedia, mutta minulta loppui sinni ja se jäi kesken. Se oli kyllä ihan mielenkiintoisen oloinen.

The Curse of Rabenstein sijoittuu 1800-luvulle. Pelaajan ohjaama hahmo matkustaa halki synkän Schwarzwaldin metsän, kun kuljettaja pysäyttää vaunut hämmentyneenä: he ovat eksyneet. Vaikka kartalla sitä ei näy, onneksi lähellä on kuitenkin kylä. Eksyneelle ja väsyneelle matkalaiselle majatalon löytäminen on helpotus, mutta tapahtumat ottavat nopeasti huolestuttavan suunnan.

Pelissä on tehtävänä selvittää, mikä kylää riivaa, ja eliminoida se. Tarinan konteksti on kristillinen. Vierailu kylässä tuntuu kohtalonomaiselta: aivan kuin aika olisi odottanut juuri tätä hahmoa ratkaisemaan mysteerin. Pelaajan on kerättävä soveltuvia tavaroita ja ratkottava arvoitusta pieni pulmatehtävä kerrallaan. Parseripelit ovat yleensä siitä armollisia, että vaikka juonessa olisi käsillä kiihkeä ja vaarallinen tilanne, pelaaja saa miettiä rauhassa ja yrittää rajattomasti.

Käskykenttään kirjoitetaan pääsääntöisesti kaksisanaisia käskyjä, esimerkiksi "take key", "use key" tai "give key". Pelissä voi myös puhua henkilöille muodossa "talk to" ja henkilön nimi. Oleellista The Curse of Rabensteinissa on käskyjen "examine" ja "search" ero. Esimerkiksi "examine hay" antaa heinäkasan kuvauksen ja "search hay" taas etsii, onko heinien alla tai seassa jotain. "Inventory" kertoo tavaraluettelon sisällön. Pelissä liikutaan neljän ilmansuunnan mukaan ja portaissa ylös ja alas.

Jos peli sattuu tyssäämään johonkin, siitä on olemassa InvisiClues-tyyliset läpipeluuohjeet. Infocom aikoinaan julkaisi peleihinsä vihjekirjoja, joissa pelin etenemistä koskevan kysymyksen alle oli kirjoitettu vastaus näkymättömällä musteella – tästä nimi InvisiClues. Kirjasen mukana tuli tussi, jonka väri paljasti näkymättömän tekstin. Ajan myötä värin vaikutus haihtui ja vihje meni taas piiloon.

The Curse of Rabensteinin kuvitus on ihan kelvollista ja vaihtelevaa pikseligrafiikkaa. Grafiikan väritys riippuu luonnollisesti pelialustasta, sillä vanhoilla tietokoneilla väripaletit ovat erilaiset ja hyvin rajalliset. Pidin pelin selkeästä esitystavasta ja selainversion särmikkäästä värityksestä. Väritys luo dramaattisen ja poikkeavan vaikutelman kauhupeligenren sisällä, jossa tyyli on yleensä synkkä. Itch.ion pelisivulla on kuvaruutukaappauksia eri alustoilta ja värityserot ovat suuret. Musiikkia tai äänimaisemia The Curse of Rabensteinissa ei ole – paitsi uudessa point-and-click-versiossa kuusneloselle musiikkia luvataan olevan.

Loppuarvio

Tekstiseikkailut ovat ihanan levollisia. Kun ärsykkeitä ei ole paljon – käytännössä on vain sinä ja parseri – voi päästä jopa meditatiiviseen tilaan. Tekstiseikkailun pelaaminen eroaa selvästi kirjallisuuden lukemisesta suunnistamisen ja pulmatehtävien takia: pelaajan päässä syntyy kokemus liikkumisesta vuorovaikutteisessa tilassa. Onneksi The Curse of Rabensteinissa ei lasketa pisteitä eikä siinä voi kuolla. Ohjelmaversioista poiketen selainversiossa ei myöskään lasketa "vuoroja" eli miten monta käskyä pelaaja käyttää. Tarina on lineaarinen ilman vaihtoehtoisia ratkaisuja. Suosittelen. Annan pelikokemukselleni kokonaisarvosanaksi 60 pistettä sadasta.

Saatavuus

The Curse of Rabenstein on saatavilla omavalintaiseen hintaan Commodore 64:lle ja Plus/4:lle, Amstrad CPC:lle, ZX Spectrumille, Commodore Amigalle, Atari ST:lle, MSX:lle, DOS:ille ja nykyaikaisille laitteille selainversiona.

Peli tekijöiltä: Puddle SoftStefan Vogt