Suositun etsintäpelisarjan Mystery Case Filesin seitsemäs osa 13th Skull ilmestyi loppuvuodesta 2010. Se on itsenäinen merirosvotarina, joka sijoittuu Yhdysvaltojen "syvään etelään" Louisianaan. Pelaajan ohjaama agenttihahmo saapuu ränsistyneeseen kartanoon tutkimaan kadonneen miehen tapausta. Vaikuttaa, että perheenisä on tullut kummituksen kaappaamaksi, ja kartanosta löytyy viitteitä kätketystä merirosvoaarteesta. Mutta kaikki ei ole aivan niin kuin aluksi näyttää. 13th Skull tarjoaa toistaiseksi kypsimmän tarinan Mystery Case Files -pelisarjassa. Uutta siinä on mahdollisuus keskustella ihmisnäyttelijöiden esittämien henkilöiden kanssa tiedon hankkimiseksi. Siinä on myös uudentyyppinen etsimistehtävä tavanomaisten, sanalistoihin perustuvien etsimisnäkymien lisäksi: niin sanotut hanttihommat.

13th Skullin on suunnittelut sarjan edellisten osien tapaan Adrian Woods. Hänen kätensä ovat olleet mukana myös grafiikan, äänimaailman ja ohjelmoinnin toteutuksessa. Vastaava pelistudio on yhdysvaltalainen Big Fish Games. Pelasin pelin perusversiota, joka itse asiassa ilmestyi collector's editionin jälkeen vuoden 2011 puolella.

Lahoava talo muttei autio

13th Skull sijoittuu suoalueelle, jolla voi törmätä alligaattoreihin ja suuriin käärmeisiin. Pelin äänimaailma on äänekäs sekä sisä- että ulkotiloissa. Sade ja ukkonen ovat jatkuvaa, ikkunaluukut paukkuvat ja sammakot kurnuttavat. Taustamusiikissa kuuluvat banjo ja huuliharppu paikantavat tapahtumat voimakkaasti Yhdysvaltojen eteläosiin, samoin kuin paikallisten käyttämä puheenparsi. Voodoo ja perinneruoka gumbo tulevat pelaajalle tutuiksi.

Päätapahtumapaikkana toimiva vanha kartano kärsii kosteudesta ja tuntuu olevan hajoamaisillaan. Siihen on kuitenkin muuttanut asumaan perhe: äiti, isä ja yksi tytär. Alussa pelaajalle näytetään kohtaus, jossa isä lukee lapselle iltasatua merirosvosta mutta tuleekin kesken kaiken valkoisen valon pois tempaamaksi. Lapsi kertoo tätä tarinaa eteenpäin, mikä tietysti realistisen aikuisen mielestä olisi vain lapsen tulkintaa traumaattisesta tapahtumasta. 13th Skullissa aikuiset ovat kuitenkin taikauskoisia, ja yksi jos toinenkin ajattelee, että kartanossa piilee jotain todella pahaa.

Pelaajan ohjaama agenttihahmo ryhtyy selvittämään miehen katoamista ja mahdollisia syyllisiä. Se tapahtuu tutkimalla ympäristöjä ja haastattelemalla henkilöitä. Merirosvot osoittautuvat päteväksi johtolangaksi, sillä kartanon on alun perin rakennuttanut merirosvo. Kummitteleeko juuri hän talossa?

Henkilöille puhuminen vuorovaikutteisesti on aivan uusi ominaisuus pelisarjassa. Aiemmin esiintyneet aavemaiset ihmishahmot ovat nyt korvautuneet lihaa ja verta olevilla henkilöillä. Keskustelutilanteissa pelaaja valitsee valmiista aihevaihtoehdoista. Minkään vaihtoehdon valitseminen ei sulje toisia pois eli keskustelut antavat aina saman sisällön. Keskustelun mahdollisuus tuntui kuitenkin erityiseltä ja virkistävältä, ja keskusteluilla on tarinan kannalta oleellinen rooli. Henkilöt antavat tietoa ja vihjeitä – sekä tehtäviä.

Ohjattuna orientoitunut

Pelin henkilöt alentavat agentin apulaisekseen ja vastineeksi tiedon tai avaimen antamisesta haetuttavat hänellä jos mitäkin tavaraa väriliiduista siivoustarvikkeisiin ja voodookaluihin. Kerralla haettavia tavaroita on aina seitsemän, ja ne on sijoitettu hajalleen pitkin pelimaailmaa.

Peli on hyvin ystävällinen (lue: johdatteleva) pitäessään pelaajan tietoisena kulloinkin käsillä olevasta tehtävästä. Pelin käyttöliittymässä tavaraluettelon päälle tulee Objective-paneeli, jossa lukee suorasanaisesti voimassa oleva tehtävä ja sen alapuolella näkyvät vielä puuttuvien tavaroiden kuvat. Näin pelaaja ei päädy haahuilemaan päämäärättömästi. Paneelissa kehotetaan myös menemään tiettyyn paikkaan tai puhumaan tietylle henkilölle, kun se on juonellisesti vuorossa seuraavana.

13th Skullissa on myös perinteisiä etsimisnäkymiä, jotka on merkitty animoiduilla valopalloilla ympäristöön. Etsimisnäkymistä haetaan aina sanalistojen perusteella. Yksi sanalistalla olevista kohteista siirtyy pelaajaan tavaraluetteloon, kun kaikki kohteet on löydetty. Tavaraluettelossa olevia esineitä käytetään pelimaailmassa seikkailupelimäiseen tapaan.

Tavaraluettelotehtävät, joihin myös henkilöiden juoksupoikana toimiminen kuuluu, ovat vaihtelevia. Ne eivät ole mitenkään erityisen mielikuvituksekkaita, mutta eivät minusta tylsiäkään. Ne yhdistyvät mukavasti pulmapeleihin, joita 13th Skullissa on maltillisesti. Jotkin pulmien ratkaisut ovat monivaiheisia ja vaativat ympäristön tutkimista tarkkaan. Onneksi pelaajan käytössä on muistikirja, johon oleelliset asiat, myös vihjeet, tallentuvat. Tästä huolimatta tarvitsin parissa kohtaa ulkoistettuja kynää ja paperia muistiinpanojen tekemiseen. Nämä monivaiheiset tehtävät olivat mielestäni pulmien parasta antia. Lukitut ovet, rasiat ynnä muut suljetut kohteet eivät lyöneet silmille, vaikka toki niitä pelistä löytyy.

Apua ja avun puutetta

13th Skullissa on kartta, mutta se ei ole kunnollinen kartta pelialueesta. Pelaajan täytyy oppia suunnistamaan itsenäisesti. Kartta ei siis täytä nykypelaajan oletusta, mutta se on kuitenkin pelin hienoin elementti. Siinä yhdistyvät etsimistehtävä, tavaraluettelotehtävä ja pulmatehtävä aarrekarttamaisessa merkityksessä.

Pelisarjasta tuttu rikostietokone on poissa, ja sen tilalla on abstraktimpi vihjejärjestelmä. Etsimisnäkymissä vihjeen pyytäminen näyttää jonkin sanalistalla vielä jäljellä olevan kohteen sijainnin. Pulmatehtävissä vihjeen pyytäminen avaa oman pikkuikkunan, jossa vihje esitetään kolmivaiheisena, askel kerrallaan paljastuvana ohjeena. Ikkunassa on myös Skip-nappi, johon voi turvautua pulmatehtävän osoittautuessa liian vaikeaksi tai rasittavaksi.

Pelaajan tehtävää vaikeuttaa se, että kaikkien pulmatehtävien ratkaisut eivät ole kopioitavissa aivan suoraan läpipeluuohjeista. Joidenkin pulmatehtävien ratkaisut nimittäin arvotaan pelikohtaisesti. En tiedä, miksi suunnittelija on tehnyt tällaisen ratkaisun. Tahallinen vaikeuttaminen tuntuu hyvin vanhanaikaiselta kasuaalipelissä, jossa ei kilpailla ketään, ei edes aikaa vastaan. Mutta juuri nämä pulmatehtävät olivat mielestäni tehtävien parhaimmistoa.

Loppuarvio

13th Skullin läpipeluu vei minulta 9,5 tuntia. En tiedä, onko se paljon. Mielenkiintoni tarinaa kohtaan kyllä säilyi, eikä se itse asiassa edes tuntunut pitkältä. Oma tuntemukseni pelistä on hyvin neutraali. Kokemus ei ollut huono, mutta ei se mitään suuria tunteitakaan herättänyt.

Aivan kuten sarjan edellinen osa Dire Grove, 13th Skull on tasapainoinen ja hallittu kokonaisuus. Se etenee vakaasti, pelaajaa kädestä kiinni pitäen, mutta sallien tehtävien suorittamisen hieman eri järjestyksissä. Se ei siis ole 100 %:sen lineaarinen vaan kevyesti haarautuva.

Pelin valokuva- ja videopohjainen grafiikka on minusta ihan mukiinmenevää, ja etsimisnäkymät sopivat ympäristöihinsä. Valaistus on synkähkö mutta ei vähävärinen, enkä kokenut erottamisvaikeuksia. Muistikirja on sarjan aiemmista osista tutulla tavalla hieno. Objective-paneelin tuleminen Inventory-paneelin päälle ja niiden keskinäinen vaihtelu tuntui minusta hämmentävältä; se ei ole ihan paras ratkaisu käyttöliittymässä.

Minulla ei ole mitään 13th Skullia vastaan. Se tarjoaa kasuaalia peliviihdettä useammaksi tunniksi. Jos etsimistehtävät miellyttävät ja elävät ihmisnäyttelijät kiinnostavat, voin suositella sitä. Minusta ei kuitenkaan tunnu, että jos olisin jättänyt tämän pelin väliin, olisin menettänyt jotain. Annan pelikokemukselleni kokonaisarvosanaksi 64 pistettä sadasta.

Saatavuus

13th Skull on saatavilla käyttöjärjestelmille Windows, macOS ja iOS. Siitä on sekä perus- että keräilyversio.

Peli tekijöiltä: Adrian WoodsBig Fish Games