2018 ilmestynyt Framed Collection viihdytti minua reilun nelituntisen. Kokoelma sisältää alun perin kosketusnäytöille ilmestyneet Framed (2014) ja Framed 2 (2017). Näiden palkittujen ja pidettyjen pulmapelien uniikki mekaniikka ja audiovisuaalinen tyylikkyys tekivät vaikutuksen, mutta pelikokemus jäi kuitenkin pinnalliseksi. Framed-pelit yhdistävät sarjakuvaa, animaatiota, tasohyppelyä ja pulmapeliä monivaiheiseksi takaa-ajotarinaksi. Omat hahmot tekevät mitä akrobaattisimpia temppuja kekseliäissä kaupunki- ja teollisuusympäristöissä svengaavan jatsin tahtiin. Tyyli tuo mieleen 1960-luvun rikos- ja agenttitarinat.

Framed-pelit on tehnyt Australian Melbournessa majaansa pitävä pelistudio Loveshack, jonka muodostavat neljä kaverusta. He haluavat rikkoa lajityyppien rajoja julistaen uhmakkaasti, että "jos pystyt sanomaan, mitä genreä jokin Loveshack Entertainmentsin peli edustaa, se ei todennäköisesti ole Loveshack Entertainmentsin tekemä". No, Framed ja Framed 2 ovat genrefuusioita, mutta ilmiselvästi pulmapelejä. Uniikkia ei olekaan genre vaan se, millaisia pulmapeli-mukaelmia ne ovat.

Salaperäisen salkun vaiheikas matka

Framedin tarina on yhtä takaa-ajoa. Keskiössä on salaperäinen salkku, jonka sisällöstä ei ole tietoa eikä tule. Epäilemättä se on varastettu, mutta onko kyseessä tavanomaisempi omaisuuden ryöstö vai kenties salaisten asiakirjojen anastus, siitä ei pelin puitteissa saa selkoa. Olisin kuitenkin taipuvainen ajattelemaan, että omat hahmot ovat agentteja.

Pakomatkalla oleva pitkänhuiskea mieshahmo pyrkii välttämään sekä poliiseja, jotka pidättäisivät hänet, että erilaisia ympäristössä olevia ansoja, jotka aiheuttavat tapaturmia. Miestä alkaa varjostaa myös pienikokoinen nainen, joka on yhtä lailla ketterä ja väsymätön kiipeilijä. Enimmäkseen pelaaja ohjaa miestä, mutta välillä myös naista ja lopulta molempia yhtä aikaa. Framedin antagonisti on komisario, jota häntäkin pelaaja pääsee lyhyesti ohjaamaan, mutta päätavoitteena on kuitenkin livahtaa komisarion käsistä.

Epäonnistumiset opettavat onnistumaan

Steamissä peli on saanut enimmäkseen myönteisiä arvioita. Olen kuitenkin ottanut tavaksi lukea nimenomaan kielteisiä arvioita. Nehän paljastavat, miksi en ehkä pitäisi pelistä, ja yhdessä pelin kuvauksen kanssa se on paljon hyödyllisempää kuin kehujen – varsinkin perustelemattomien – lukeminen.

Framed Collectionia on moitittu siitä, että se johtaa yritys-erehdys-pelitapaan eikä tarjoa todellista päättelyä vaativia pulmia. Ymmärrän kritiikin. Oma pelaamiseni oli nimenomaan yritys-erehdystä. Hyvän pulmapelin kai voi odottaa edellyttävän loogista ongelmanratkaisua tai ainakin tapahtuma- tai päättelyketjujen hahmottamista. Herjaan herkästi itseäni tyhmäksi ja laiskaksi, kun sorrun yritys-erehdys-metodiin. Framedia pelatessani kuitenkin tajusin, että vika ei niinkään ollut itsessäni vaan pelissä. Mutta oliko se edes vika? Tulin siihen tulokseen, että se ei ollut vika vaan Framedin uniikin luonteen mukaista. Yritän selittää, miksi.

Framedissa pelaajan tehtävänä on järjestellä ruutuja lyhyeksi animoiduksi sarjakuvaksi. Ruuduissa näkyy aluksi vain staattista informaatiota, ja jotta ruudun vaikutuksen todella tietäisi, oma hahmo pitää laittaa juoksemaan ruudun kautta, jolloin animaatiot käynnistyvät. Ruutuihin pitää siis ensin tutustua interaktiviisesti, ennen kuin pystyy aloittamaan päättelyn, mihin järjestykseen ruudut kannattaa laittaa. Tämä jo sinänsä tarkoittaa yritys-erehdystä: pelaaja joutuu todistamaan monta kertaa, kuinka oma hahmo epäonnistuu. Mutta ei tässä kaikki. Ruutujen asettaminen eri tavoilla peräkkäin voi tuottaa odottamattomia tuloksia. Kunkin ruudun animaatio on siis riippuvainen edellisestä ruudusta. Vaikka ruutujen määrä Framedissa on varsin pieni ja paikoin erittäin pieni, järjestysvariaatioita riittää. Oman lisänsä vaihteluun tuo myös myöhemmässä vaiheessa saataville tuleva mahdollisuus kierrättää ruutuja eli käyttää samaa ruutua usemman kerran yksittäisen tapahtumaketjun osana.

Itse onnistuin kokemaan iloa Framedin tarjoamista yllätyksistä sinänsä. Pelin edetessä ruutuihin ilmestyi uudenlaista toiminnallisuutta ja ruutujen erilaiset järjestykset tarjosivat yllätyksiä, joita en osannut aina ennakoida. Tämä ei varmaankaan ilahduta "kovan pulmapelin ystävää", joka haluaa haastaa itseään pitkillä ja nokkelilla loogisilla ajatuskuluilla. Pulmapeleissä vaikeusasteen säätäminen on hankala ja hienovarainen juttu. Minkä tasoiselle pelaajalle peli on suunnattu? Onnistuuko pelin suunnittelija tavoittamaan keskiverron, jos hän on itse edistynyt haka? Toisin päin se lienee tuskin edes mahdollista. Kaikki pelaajat kuitenkin hakevat onnistumisen iloa. Sitä ei synny, jos joutuu lunttaamaan toistuvasti läpipeluuohjeista.

Parkouria jatsin tahtiin

Framed-pelien grafiikka, animaatio ja musiikki muodostavat letkeän ja sulavan kokonaisuuden. Mustat siluettimaiset hahmot värillisten taustojen päällä miellyttivät silmää. Pidin värisävyistä ja niiden harmonisesta runsaudesta ja lempeästä vaihtelusta. Musiikki on 1960-luvun tyylistä fuusiojatsia. Framed 2:ssa se muuttuu elektronisemmaksi ja hieman modernimmaksi. Animaatiot ovat korostuneen hidastettuja, aivan kuin herkuteltaisiin niiden sulavuudella. Se tuo mieleen jopa menneiden aikojen pelit kuten Impossible Mission (1984) ja Prince of Persia (1989), joissa animaation nopeutta hidastaa tahattomasti tekniikka. Minua Framedin matelu ei haitannut lainkaan, se ei ollut liiallista, mutta pelissä voi napauttaa helposti pikakelauksellekin.

Loppuarvio

Framed Collection tarjosi minulle svengaavan ja stressittömän pakomatkan. Suhtauduin lunkisti tehtävään, ja muutamaa mutkikkaampaa tapahtumaketjua lukuun ottamatta en päässyt turhautumaan. Yritys ja erehdys on rakennettu sisään itse peliin, ja epäonnistumiset tarjosivat omanlaistaan animaatioviihdettä. En sano, että hauskaa, koska minusta vakavat onnettomuudet eivät ole hauskoja. Framedia voi suositella uudenlaisena pulmapelikokemuksena ja rauhallisena ajanvietteenä, josta ei kuitenkaan käänteitä puutu. Annan pelikokemukselleni 70 pistettä sadasta.

Saatavuus

Framed Collection on saatavilla Windows-, macOS- ja Linux-tietokoneille sekä Nintendo Switch -pelikonsolille. Ohjaus tapahtuu joko hiirellä tai peliohjaimella. Itse pelasin tietokoneella ja hiirellä, ja vaikka pelit vaikuttavat vahvasti kosketusnäytöille suunnitelluilta ja sopivilta, hiiriohjaus toimi mielestäni moitteetta. Alkuperäiset Framed ja Framed 2 ovat erikseen saatavilla Androidille ja iOS:ille.

Peli tekijöiltä: Joshua BoggsLoveshack Entertainment