Loom (1990)
Loom on LucasArtsin vuonna 1990 julkaisema seikkailupeli. Se on hyvin yksinkertainen, mutta mekaniikaltaan varsin mielenkiintoinen. Seikkailupeleille tyypillinen tavaraluettelokeskeinen tehtävänratkaisu on siinä viety aivan omalle tasolleen: päähahmolla voi olla mukanaan vain yksi ainokainen esine, mutta se on sitäkin monipuolisempi. Kyseessä on taikatyökalu, jonka avulla loitsitaan sävelten avulla.
Loom sijoittuu tunnelmaltaan hieman pahaenteiseen fantasiamaailmaan. Pelin estetiikan taustalta löytyy vaikutteena Disneyn elokuva Prinsessa Ruusunen vuodelta 1959. Pelin musiikki on sovitusta Tšaikovskin Joutsenlammesta.
Pelin grafiikkaa kauneimmillaan
Loomin on suunnitellut vuonna 1956 syntynyt Brian Moriarty, jolle se oli ensimmäinen graafinen seikkailupeli. Sitä ennen hän oli suunnitellut tekstiseikkailupelejä muun muassa Infocomille. Vielä Loomin aikoihin elokuvaohjaaja ja -tuottaja George Lucasin perustama LucasArts (silloin Lucasfilm Games) oli melko pieni pelistudio. Loomille kaavailtiin kahta jatko-osaa, mutta niitä ei koskaan tehty. Se ei johtunut siitä, etteikö Loom olisi menestynyt kaupallisesti, vaan pikemminkin resurssien vähyydestä.
Konkreettista pohjustusta
Pelin taustatarina toimii omanlaisensa myytti maailmankausista. Pelin alkaessa "kolmas varjo" on pyyhkimässä maailman yli. Aikoinaan levykkeillä ja CD-ROM-muodossa ilmestyneen pelin mukana tuli äänikasetti, joka sisälsi peliä edeltäviä tapahtuneita valottavan puolituntisen kuunnelman.
Lisäksi pakettiin kuului Book of Patterns -vihko. Siinä on tyhjiä nuottiviivastoja loitsujen kirjoittamiseksi muistiin sekä kutakin loitsua taustoittavaa tietoa. Itse hankin Loomin ladattavana versiona, jonka mukana ei tullut kuunnelmaa, mutta vihko tuli PDF-muodossa.
Onneton kutojapoika
Pelaaja ohjaa Bobbin-nimistä 17-vuotiasta kutojapoikaa. Maailmaa asuttavat erilaiset ammattikillat, ja kutojat on niistä yksi. Kutojien taidot ovat nousseet korkealle, lähes aineettomalle tasolle. He kykenevät muokkaamaan maailmaa pelkästään valon ja äänen avulla. Tämä on herättänyt pelkoa toisissa. Kutojien kilta onkin joutunut toisten kiltojen hylkimäksi ja se asuu eristyksissä omalla saarellaan.
Kutojien epäaineellistuminen on kuitenkin johtanut myös kyvyttömyyteen lisääntyä, eikä lapsia enää synny luonnollisella tavalla. Väki on käynyt vähiin ja kutojien kilta on kuolemassa sukupuuttoon. Lapsia voitaisiin kutoa kangaspuilla, mutta kutojien vanhimmat pitävät sitä vaarallisena uskoen, että se kutsuisi maailmaan Kaaoksen.
Kiellosta huolimatta eräs nainen pujottaa Suuriin Kangaspuihin yhden harmaan langan, josta Bobbin saa alkunsa. Kun vanhimmat saavat tietää teosta, he tuomitsevat Bobbinin äidin joutsenen muotoon karkottaen hänet. Bobbinin annetaan kuitenkin elää 17-vuotiaaksi asti, ja pelin alkaessa on tullut juuri se päivä, kun vanhimmat päättävät Bobbinin kohtalosta.
Yllättäen Bobbinin joutsenhahmoinen äiti ilmestyy tilaisuuteen, ja käy niin, että Bobbin jää ainoana kutojana ihmismäiseen hahmoon toisten paetessa joutsenina toiselle tasolle. Bobbin haluaisi seurata heitä, ja hän päättääkin lähteä etsimään joutsenia saaren ulkopuolelta. Hän kysyy vastaantulevilta, ovatko he nähneet joutsenia, mutta haku on toivoton, sillä joutsenet eivät ole tässä maailmassa.
Kutomisen vaikeus
Bobbinin ongelma on se, että hän ei osaa loitsua juuri lainkaan. Vanhimmat ovat estäneet häntä oppimasta, mutta Bobbinista huolta pitänyt kätilö on kuitenkin salaa opettanut hänelle alkeita. Pelaajan on nyt alettava keräämään uusia kutomisloitsuja ympäristöstä. Loitsut ovat aina nelisävelisiä ja niitä käytetään osoittamalla loitsun kohdetta pitkällä värttinäkepillä. Tämä keppi on ainut pelissä mukana kannettava esine ja periaatteessa kaikki tehtävät/ongelmat ratkotaan sen avulla.
Tässä poimitaan pullosta tyhjennys-loitsu.
Loomissa on valittavissa kolme vaikeustasoa. Itse pelasin helpoimmalla ja totta puhuen peli oli silti minulle liian vaikea. Jostain syystä en kyennyt omaksumaan pelin vaatimaa päättelytapaa. Se on vähän noloa siksi, että alussa leimasin pelin lastenpeliksi ja pidin sitä yliyksinkertaisena. Loitsujen kerääminen ympäristöstä ei ole vaikeaa: ne vain pitää kirjoittaa ylös heti kun ne kuulee (käyttäen paperia ja kynää konkreettisesti). Mutta sen keksiminen, mitä mikäkin loitsu oikeasti tekee, on toinen juttu. Joitain loitsuja voi soittaa jopa nurinpäin ja aikaansaada käänteisen vaikutuksen – tämän oivaltaminenkaan ei ollut minulle itsestään selvää.
Helpoimmalla vaikeustasolla peli näyttää nuottiviivaston ja sävelet kirjaimina (c, d, e, f jne.). Loitsut loitsitaan klikkaamalla nuottiviivastolla oikeankorkuisia säveliä. Vaikeammilla tasoilla pitää osata toimia pelkän korvakuulon perusteella ja "soittaa" loitsu klikkaamalla sauvan eri kohtia.
Aukaisu-loitsua käytetään munaan. Taustalla Suuret Kangaspuut.
Loppuarvio
Yhden esineen mekaniikka ja omanlaistaan päättelyä vaativat pulmatilanteet tekevät Loomista erikoislaatuisen. Epäilemättä se kuuluu seikkailupelien helmiä keräilevien kokoelmiin. Koska kuitenkin olin pelissä niin huono, epäilen, ettei se sittenkään ole erikoislaatuisuudessaan kovin onnistunut.
Pelin metatason tarina on fantastinen sepitelmä, mutta se ei puhutellut minua. Mietin jälkeenpäin sen johdonmukaisuutta ja merkitystä, mutta jäin melko lailla tyhjin käsin varsinkin pelin loppuratkaisun takia. Jatko-osahan piti olla luvassa, mutta en tiedä, olisiko sekään pystynyt perustelemaan kaikkea. No, pitääkö fantasiaa ottaa näin vakavasti? Mielestäni kyllä.
Ottaen huomioon pelin iän annan Loomille yleisarvioksi 70 pistettä sadasta.
Saatavuus
Loom on saatavilla nykyaikaisille käyttöjärjestelmille (Windows, Mac OS X, Linux) ainakin GOG.comista ja Steamistä.
Seuraa
Peliarkisto
Mitä, kuka?
Julius Smed, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuukuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.
Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja
Uusimpia lokikirjassa
Top-10
Blogin arvio asteikolla 100
- Valhalla and the Lord of Infinity (94)
- Neuromancer (92)
- Samorost 3 (90)
- The Secret of Monkey Island (88)
- This War of Mine (86)
- Technobabylon (84)
- Shadowrun Hong Kong (84)
- The Sexy Brutale (83)
- The Last Door – Collector's Edition (82)
- Always Sometimes Monsters (81)
Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.
Pelialustana
- Lenovo Legion T5 26AMR5 - AMD Ryzen 5 5600G - NVIDIA GeForce RTX 3060 12 Gt - Windows 11
- Apple Mac Mini M2 Pro - macOS Sequoia
- Retro Games The A500 Mini
- VICE-emulaattorit
- Satunnaisemmin myös muut emulaattorit