Jesse Makkosen 2015 ilmestynyt kauhuseikkailu Distraint sai jatkoa marraskuussa 2018. Distraint 2 jatkaa siitä, mihin ensimmäisessä osassa jäätiin: pohjalta. Tällä kertaa ulosmittaaja Price kuitenkin ponnistaa ylös ja lähtee etsimään Toivoa. Hän kohtaa ahneuden, syyllisyyden, pelon ja tuskan ja kuuntelee viimein Järjen ääntä. Distraint 2 tuntui minusta Distraint 1:tä kypsemmältä sekä pelillisesti, grafiikaltaan että kauhuelementeiltään. Myös tarina on vähemmän naiivi ja realistisempi; unenkaltaisuus on kuitenkin edelleen vahvaa. Distraint 2:ssa point-and-click-pelin seesteisyys yhdistyy pahaenteiseen tunnelmaan onnistuneella tavalla.

Jesse Makkonen on yhden miehen suomalainen pelistudio. Ennen Distraint-kaksikkoa häneltä on ilmestynyt peli Silence of the Sleep, ja tällä hetkellä on tekeillä Heal. Makkonen vastaa käsikirjoituksesta, pelisuunnittelusta, grafiikasta, äänistä ja musiikista sekä koodauksesta itse yksin. Distraint 1, josta olen kirjoittanut Samoojassa aiemmin, osoittautui yllättäväksi kansainväliseksi menestykseksi. Distraint 2 jatkaa samalla tiellä ja on saanut pelaajilta todella hyvät arvostelut.

KUVA: Järki ottaa pelissä vanhan vaeltajamiehen hahmon, jolla on valtava reppu selässä ja tunnusomainen ääni. Järki toimii Pricen aika ajoin ilmestyvänä oppaana.

Distraint 1:ssä herra Price jäi kuilun, lue itsemurhan partaalle. Distrain 2:ssa tapahtuu käänne. Alkaa kivulias tie parannukseen ja parantumiseen. Tarina vie läpi Pricen muistojen ja pelkojen aina lapsuuteen asti. Mikä on saanut hänet tavoittelemaan menestystä omantunnon äänestä piittaamatta? Työ kiinteistöyrityksen tehokkaana ja tunteettomana ulosmittaajana jää taakse, kun Price sukeltaa syvälle omaan psyykeeseensä.

Audiovisuaalisesti tunnelma on painajaisunien kaltainen. Ympäristö vääristyy ja muuntuu eksyttävästi, pelaajankin näköä sumentaa, eikä voi tietää, mitä edestä löytyy. Niin sanottu psykologinen immersio oli minulla korkealla. Siihen ei tarvittu virtuaalilaseja tai edes 3D-grafiikkaa, vaan Distraint 2:n kaksiulotteinen ja horisontaalinen maailma teki tempun. Koin aitoa stressiä pelätessäni Pelkoa, joka saattoi tulla pimeydestä koska vain ajamaan Pricea takaa.

KUVA: Samannäköinen kaappi esiintyy eri puolilla pelimaailmaa, ja siihen voi piiloutua. Vaikka uhkaa ei olisi ollut käsillä, tarkistin varmuuden vuoksi kaapin toimivuuden ja painoin mieleen, missä se oli.

Pelillisesti Distraint 2 on yksinkertainen ja helppo. Tehtäviä oli tuskin lainkaan päällekkäin, ja mukana kannettavia tavaroita minulla ei tainnut olla koskaan kahta enempää. Tavaraluettelotehtävien lisäksi Distraint 2:ssa on niin kutsuttuja minipelejä, jotka ovat toisintoja klassisista ja jo kliseisistä pulmapeleistä, mutta niissä on ihan jännä visuaalinen tvisti. Varsinaisia virheitä pelissä ei voi tehdä, mutta kiinni saattaa jäädä. Läpipeluu kesti minulla noin kolme tuntia. Kovin pitkästä pelistä ei siis ole kyse, mutta aiheen käsittelytavan huomioiden minusta se oli juuri sopivan mittainen.

KUVA: Tavaraluettelotehtävät olivat aika suoraviivaisia, mutta filmikela käsitti parivaiheisen valmistelun.

Tarina on lineaarinen, ja pelaajaa viedään loppua kohti vääjäämättömään tapaan. Tapahtumien suhteen saa kuitenkin olla varpaillaan, sillä koskaan ei voi tietää, mikä oven takana tai pimeydessä vaanii. Kerronta etenee vaeltelun ja nuukahtamisten kautta. Huoneet, tai paremminkin käytävät, on nimetty eri teemojen mukaan. Abstrakti ja konkreettinen sekoittuvat kuten unissa ja hallusinaatioissa.

Distraint 2:ta voi pelata useammilla eri kielillä, myös suomeksi. Minulla suomen kieli toi mieleen 1980-luvun tökeröt tekstiseikkailut, mutta pelissä on vakavuutta ja vetovoimaa, joka ehdottomasti voitti puolelleen. En tiedä, onko se englanniksi parempi, mutta englanninkielisten nimien takia suomenkielinen versio tuntui käännökseltä. Minusta on kuitenkin sinänsä ilahduttavaa, että seikkailupelejä ilmestyy myös suomeksi.

KUVA: Ahneus piinaa Pricea. Pelissä Price tekee henkisen erämaavaelluksen, jossa häntä koetellaan vanhoilla kiusauksilla ja heikkouksilla.

Distraint 2 saattaa rohkealla ja helpottavalla tavalla Distraint 1:ssä aloitetun tien loppuun. Mielestäni Makkonen on kehittynyt pelinteon eri osa-alueilla, ja tällä kertaa riittävän hienovaraisesti tehty psykologinen kauhu tehosi minuun. Suosittelen Distraint 2:ta karheutta kavahtamattomille. Minulla on jonkinlainen heikkous naivismiin peleissä, vai pitäisikö sanoa, että osaan arvostaa sitä. Annan pelikokemukselleni 64 pistettä sadasta.

Saatavuus

Distraint 2 on saatavilla Windows- ja Android-käyttöjärjestelmille.

Peli tekijöiltä: Jesse Makkonen