Uskonnollista tematiikkaa kohtaa harvoin peleissä, taikuutta ja eettisiä pohdintoja kyllä. Helmikuun lopulla ilmestynyt Four Last Things lainaa suoraan kristillisestä teologiasta: syntiinlankeemuksesta ja viimeisestä tuomiosta. Erityistä siinä on myös renessanssiajan maalauksista tehty leikegrafiikka. Koin pelin kiehtovaksi ja vastenmieliseksi samaan aikaan, yhtä lailla huvittavaksi kuin arveluttavaksi.

Four Last Thingsin on tehnyt skotlantilainen Joe Richardson, jolle se on toinen kaupallinen pelijulkaisu. Hän vastaa likimain kaikesta itse. Prototyyppi syntyi 2016 seikkailupelijameissa kahden viikon aikana. Se sai huomiota tuomareilta ja suosiota yleisöltä, ja Richardson haki Kickstarter-rahoitusta täyden pelin tekemiseen.

Pakko tehdä syntiä

Pelissä oma narrimainen hahmo hakee paikallisesta kirkosta anteeksiantoa synneilleen. Hän on langennut jokaiseen seitsemään kuolemansyntiin: ylpeyteen, kateuteen, vihaan, laiskuuteen, ahneuteen, ylensyöntiin ja himoon. Säännön mukaan synninpäästöä ei voida hänelle kuitenkaan suoda, koska synnit on tehty muiden seurakuntien alueella. Niinpä ne on uusittava paikallisessa seurakunnassa. Sitten anteeksiantoa voi hakea uudelleen ja samalla saa vanhatkin synnit anteeksi, koska synninpäästö on absoluuttinen, kaiken kattava.

Näin pelaaja pääsee tekemään syntiä luvan kanssa. Yksi synti kerrallaan on löydettävä keino sen toteuttamiseen. Synnin suorittamiseen tähtäävät tehtävät ovat naiiveja ja yksinkertaisia, omalla sukkelalla tavallaan hauskoja. Pelimaailma ei ole laaja ja tästä johtuen ratkaisut olivat helposti löydettävissä ja läpipeluuaika jäi pariin tuntiin.

Ajankuvaa koomisessa valossa

Minulla grafiikka loksautti leuat auki, sen verran erikoinen kokemus se on. Kuuluisien renessanssimaalarien tauluista irti leikatut ja yhdistetyt elementit on animoitu Monty Python (Terry Gilliam) -tyyliin. Taiteessa näkyy yhtä aikaa maallinen ja hengellinen. Taustalla soi valikoima vanhaa klassista musiikkia. Ääninäyttelyä pelissä ei ole, vaikka Kickstarter-kampanjassa sitä lupailtiin.

Vaikka Four Last Things on ilmiselvä satiiri, minulla sydän alkoi lyödä lujemmin astellessani Pyhän Pietarin eteen. Katedraalin hämyssä tunsin aavistuksen kristillistä mystiikkaa. Kirkon antama lupaus on suuri. Kenellä on valta tuomita sielu helvettiin tai taivaaseen? Tässä pelissä teologia näyttäytyy hullutuksena, mutta uskonnon vaikutus ihmisten elämään on 1400–1600-luvuilla ollut suuri.

Loppuarvio

Four Last Things on yksinkertainen point-and-click-seikkailupeli, massasta ylivoimaisen erottuva siitä huolimatta. Rienausta tai ei, minut se onnistui ällistyttämään. Tälle yhteen sunnuntai-iltaan sopivalle pelikokemukselle annan yleisarvioksi 63 pistettä sadasta.

Saatavuus

Four Last Things on saatavilla Windows-tietokoneille, Mac- ja Linux-versioita luvataan tuleviksi. Pelijamien aikana tehty prototyyppi on pelattavissa ilmaiseksi.

Peli tekijöiltä: Joe Richardson