En tiedä, onko tämä kovin mukava perinne, mutta viime vuoden tapaan paljastan Samoojan reputtaneet pelit eli pelit, jotka olisivat sopineet blogin haarukkaan, mutta joihin petyin pahasti. Vuodelle 2016 tunnistan niitä kuusi: Californium, Punch Club, K Station, Read Only Memories, The Fall ja The Rivers of Alice. Seuraavassa lyhyt selonteko, mikä sai pelikokemukset omalla kohdallani floppaamaan.

Californium

Pelin tarjoama LSD-trippi ei laajentanut tajuntaa.

Californiumin kuvaus puhutteli: kirjailija on jumissa paitsi kirjoittamisen, myös itse todellisuuden kanssa, joka muuttelee muotoaan. Pelin inspiraationa on ollut tieteiskirjailija Philip K. Dick, joka käytti huumeita ja kärsi näyistä. Grafiikka ja maailman avautuminen kummallisilla tavoilla välittivät ideaa, mutta minusta tuntui, kuin olisin vain kärsinyt pelin bugeista. En edelleenkään tiedä, olivatko "toimintahäiriöt" tarkoituksellisia vai tahattomia. Pelin maailma tuntui autiolta ja hämmentävältä huonolla tavalla. Oman huoneiston tutkimisesta vapauduttuani en päässyt levykauppaa pidemmälle enkä kerta kaikkiaan tajunnut, mitä olisi oikein pitänyt tehdä, jos mitään.

Punch Club

En haluaisi pitää tätä reputtaneena.

Punch Club vetosi roolipelaajaan minussa. Pikseligrafiikka teki nyrkkeilystäkin sympaattista, ja kohtaloaan työn ja tuskan kautta toteuttava oma hahmo oli samastuttava. Mutta pitemmän päälle – ja tarkoitan yli 10 tunnin peliaikaa – rutiinit alkoivat jäytämään, ja mikä pahinta, jäin jumiin. Jouduin tilanteeseen, jossa ei voinut enää kehittyä ja edistää kohtaloa. Kunto junnasi paikallaan tai meni alaspäin, ja samasta syystä vaikeiksi käyneitä vastustajia ei voinut voittaa ja rahantulokin tyrehtyi. Noidankehä oli valmis. Ei tällainen jumi olisi saanut olla mahdollista!

K Station

Uuh ja voih, olenko ihan tyhmä?

Oldschool-henkeen toteutettu peli, jossa käytetään tekstiparseria, oli tietysti tukeni arvoinen. Oldschool-henkeen myös tekstiparserin käyttö kärsi menneen maailman ongelmista, mutta en usko, että jäin jumiin väärän käskymuotoilun takia. Luullakseni olin aivan oikeilla jäljillä, mutta koska K Stationille ei löydy läpipeluuohjeita (!), tyssäsi minun avaruusasemavierailuni lyhyeen. Kasvihuoneen päätteen kanssa olisi pitänyt pelata shakkia, ja kohtalokseni luultavasti koitui shakin termistön ja sääntöjen huono tuntemus.

Read Only Memories

Värikästä ja queeriä, mutta ei haasteesta tietoakaan.

Visual novel ja sekkailupeli menevät Read Only Memoriesissa iloisesti sekaisin, eikä siinä mitään, mutta pelausintoni kerta kaikkiaan lopahti. Mitään pelillistä vaikeutta ei ole ja juoni on erittäin lineaarinen. Seikkailupelimäisyys on pelkällä käyttöliittymän tasolla. Visual novelinakaan se ei jaksanut pitää yllä kiinnostusta. Pelasin kyllä aika pitkälle, mutta tarina ei vain vetänyt ja avustajarobotin verbaalisuus ärsytti. Tuntuu, että on ihan sama, kuinka kaikki päättyy.

The Fall

Kuin syvin kaamos olisi koittanut.

Tällaista en halua pelata mihinkään vuodenaikaan. The Fall on yksinkertaisesti pimeä. Koko peli oli taskulampulla sohimista tuskin tunnistettavassa maailmassa. Kauhua en tuntenut enkä jännitystä, ja mysteerin tuntu oli sekin pimeän peitossa. Mieli kärsii ja kavahtaa.

The Rivers of Alice

Harmillista, enkä tiedä oikein mitä ajatella.

The Rivers of Alice voisi olla kaunis ja koskettava, mutta olin aivan jumissa tehtävien kanssa. Yritin kyllä, mutta en saanut kiinni logiikasta. Turhautuminen sai käsinpiirretyn grafiikankin näyttämään pelkistetyltä ja lattealta.

Peli tekijöiltä: DarjeelingDelirium StudiosLazy Bear GamesMaya GamesMidBossOver The Moon