Helmikuussa 2016 julkaistu The ABC Murders -peliversio Agatha Christien vuonna 1936 ilmestyneestä kirjasta oli mukavaa pikkupulmallista viihdettä. Modernin selkeälinjainen grafiikka, ääninäyttely ja (vanhan)ajanmukainen musiikki loivat laadukkaat puitteet seikkailulle, joka kenties täyttää monen Hercule Poirot -fanin unelman: pääsyn käyttämään itse noita kuuluisia harmaita aivosoluja.

The ABC Murdersin tuotannosta vastaa ranskalainen Artefacts Studio. Sen on kustantanut Microïds, joka on kehittänyt ja julkaissut useita isonkin pelaajamassan tavoittaneita pelejä. Seikkailupeleistä mainittakoon pelisarja Syberia, jonka kaksi tähän mennessä ilmestynyttä osaa tekivät minuun peleissä todella harvinaisen, voimakkaan tunnevaikutuksen, sekä Still Life.

Poirot on saapumassa ensimmäiselle murhapaikalle. Edempänä vasemmalla näkyy Hastings ja kauempana kellertävässä puvussa Japp. Oikeassa alanurkassa näkyvien ikoneiden takaa avautuvat tehtävälista, muistikirja sekä ajatustoiminta, jossa tehdään johtopäätökset. Peli kertoo auliisti, mitä seuraavaksi kuuluu tehdä, eikä epäonnistuminen ole mahdollista. Pelissä on myös tavaraluettelo, mutta sen käyttö on kevyttä ja vain satunnaista.

Sovitus sekä kirjasta että TV-sarjasta

Peli mukailee 1989–2013 tehtyä TV-sarjaa. Poirotin, Hastingsin ja Jappin pelihahmojen äänenä eivät ole samat näyttelijät, eivätkä he näytä samalta, mutta ovat kuitenkin tutun oloisia ja minusta oikeastaan aivan kuin lähempänä alkuperäisen kirjan hahmoja. Ehkäpä elävät näyttelijät ovat liian persoonallisia? Pelin tietty kankeus ja pelkistyneisyys toivat esiin olennaisen – Poirotin metodit – eikä huomio kiinnittynyt epäolennaiseen niin ihmisissä kuin ympäristössäkään.

Yllätyin positiivisesti, kuinka hyvä pelisovitus oikeastaan on. Suhtauduin siihen nimittäin ennakkoon varsin skeptisesti ajatellen, että tässä vain ratsastetaan nimellä eikä suinkaan pelisuunnittelulla. The ABC Murders on "kepeän intelligentti", rauhallinen muttei tylsä.

Faktat, mon ami, faktat ennen kaikkea!

Pelaaja ohjaa itse Hercule Poirotia, joka ryhtyy tutkimaan niin sanottuja aikataulumurhia. Murhaaja ilmoittaa kirjeellä aina seuraavasta murhasta, jotka tapahtuvat aakkosjärjestyksessä aloittaen A:lla alkavalla paikkakunnalla asuvasta A-alkuisen nimen haltijasta. Murhat osoittavat sekä kaavamaisuutta että sattumanvaraisuutta, ja Poirot-tarinoille tyypilliseen tapaan syyllinen selviää vasta aivan loppumetreillä.

Pohjan rikosselvitykselle muodostaa murhapaikkojen tutkiminen. Poirot, siis pelaaja, tekee havaintoja, joista muodostuu käsitys tapahtumista sekä kuolleen persoonasta. Samalla kuvaan astuu asianosaisia, joilla kaikilla voi nähdä jonkinlaisen motiivin murhaan. Asianosaisia haastatellaan, ja edelleen näistä keskusteluista ja henkilöiden olemuksesta tehdyistä havainnoista muodostuu tiedon palasia. Tiedot kerääntyvät muistikirjaan.

Poirot tutkii uhria. Vasemmalla näkyy, kuinka monta johtolankaa näkymästä pitäisi tunnistaa, tässä seitsemän.

Ympäristössä on "toiminnallisia" kolmiulotteisia pulmatehtäviä, kuten miten jonkin erikoisen rasian saa auki tai levysoittimen toimimaan. En erityisesti pitänyt niistä, mutta ilman niitä peli olisi varmaankin ollut liian helppo.

Pulmatehtävänä on kassakoneen aukaisu. Kassakone on kolmiulotteinen, pyöriteltävä kohde, jonka eri puolilla on tutkittavaa.

Harmaiden aivosolujen käyttö on esitetty yksinkertaisilla miellekartoilla, joiden täyttäminen on pelaajan tehtävä. Miellekartoilla tehdään faktojen pohjalta johtopäätöksiä, jotka lopulta huipentuvat murhaajan ja motiivin paljastamiseen.

Sopiva lausunto tai fakta raahataan tyhjälle paikalle, ja tietyt faktat johtavat tiettyyn, oikeaan johtopäätökseen.

Juttua selvittäessä tulee samalla keränneeksi erinäisiä, sinänsä pelin ulkopuolisia pystejä saavutuksista ja egopisteitä tunnustukseksi poirotmaisesta käytöksestä.

Loppuarvio

Poirotin päättelyketjun kokoaminen ja murhien askel askeleelta rekonstruointi sai olon tuntumaan etsivältä. Poirotin syytös perustuu hieman köykäisille, kuin tekaistuille todisteille, mutta ehkäpä se ei ole niin kauhean kaukana 30-luvun rikostutkinnasta. Kun murhaajan vain saa tunnustamaan tekonsa, se riittää.

Rekonstruktioiden tekeminen on toteutettu kivaan elokuvalliseen tyyliin.

Käytin pelaamiseen vajaan kymmentuntisen. Pelin rakenne etenemisen ja tarinan merkityksessä on selkeä. Keskiössä on todellakin Poirotin järjestelmällinen ja sinänsä yksinkertainen lähestymistapa rikostutkintaan. Ylipäänsä koko toteutuksen läpäisevä selkeys vaikutti jotenkin rauhoittavasti ja toi tyydytystä samalla tavoin kuin nätisti paketoitu monikulmio.

Annan The ABC Murdersin parissa viettämilleni tyylikkäille nuuskintatuokioille yleisarvosanaksi 70 pistettä sadasta.

Saatavuus

The ABC Murders on saatavilla Windows- ja macOS-tietokoneille sekä PS4- ja Xbox One -konsoleille.

Peli tekijöiltä: Artefacts Studio