Downfall Redux

Downfall Redux

Viikko sitten ilmestynyt Downfall Redux on paranneltu versio Harvester Gamesin ensimmäisestä pelistä. Se kurottelee kohti studion menestyksekkään kakkosjulkaisun The Cat Ladyn tasoa, kuitenkaan siihen yltämättä. En ole kauhupelien ystävä ja veren ylenpalttinen, itsetarkoituksellinen esiintyminen ei minua kiehdo, mutta peli, jossa liikutaan eri tajunnantiloissa, kiinnostaa kyllä. Myös rumuuden estetiikkaa noudattava grafiikka riitti pelaamisen porkkanaksi.

Olen kirjoittanut aiemmin The Cat Ladystä ja se näyttää itse asiassa sinnittelevän yhä blogin top-10:ssä. Kissanaisen ilmestymisen jälkeen pelin suunnitellut Michalski on palannut kotiseudulleen Puolaan ja pystynyt panostamaan pelintekoon nyt täysipäiväisesti. Downfall Redux on selvästi kehittynyt verrattuna alkuperäiseen. Valtavirralle Michalski ei kuitenkaan ole antanut periksi, vaan uusi versiokin on raakaa indietä.

Downfall Redux: Sophie's mirror room

Downfallissa on selvä psykologinen tematiikka. Joen tehtävänä on pelastaa sairas vaimonsa ja se tapahtuu tuhoamalla vääristyneitä muistoja, jotka ovat peilistä vastaan katsovia hirviöitä.

Löytynyt (sairas) mieli

Olen kokeillut alkuperäistä Downfallia aiemmin, mutta lopetin sen lyhyeen, kun kissa olisi pitänyt puukottaa auki ilman, että näin siihen mitään syytä. Muutenkin kaikki tuntui irralliselta enkä tunnistanut kokonaismissiota. No, uudessa versiossa kissan avaamisen syy kävi minulle selväksi ja annetaanpa siinä mahdollisuus jopa "lavastaa" se onnettomuudeksi.

Uudessa versiossa on myös kaivattua pohjustusta ja selkeästi ilmaistu kokonaismissio. Kun tiesi päähenkilöiden taustoja, oli heihin paljon helpompi samastua. Realismin ja loogisuuden rooli tällaisessa mielenterveysongelmia kuvaavassa pelissä on tietysti kimurantti juttu. Joka tapauksessa pidin uutta versiota onnistuneena, ja sinänsä ehkä järjettömät tehtävät olivat ratkaistavissa päättelyn kautta.

Downfall Redux: intro

Uuden version alkuun on lisätty takautuma-intro. Tämä intro ratkaisi kohdallani kaiken: kun tiesin, mitä menneisyydessä oli tapahtunut ja näin henkilöt nuorena ennen varsinaista sairastumista, he säilyivät minulle inhimillisinä pelin loppuun asti.

Matka sairaan mielen sisällä

The Cat Ladystä tuttu naapuri on Downfallissa pääosassa. Tai alkuperäinen ilmestymisjärjestys huomioiden, pitäisikö sanoa toisin päin? Joen ja Ivyn avioliitto on ajautunut karille Ivyn vakavan syömishäiriön takia, eikä Joenkaan mielessä kaikki ole ihan kohdallaan. Joe kaavailee, että loma voisi korjata liittoa, ja pariskunta kirjautuu sisään hotelliin. Merkit ovat kuitenkin huonot heti alkuunsa. Hotelli on ränsistynyt, outo ja aution tuntuinen.

Todenmukaisempaa olisi kuitenkin sanoa, että koko peli tapahtuu Joen mielen sisällä. Myös toiset henkilöt asuvat siellä. Paikat muuttuvat ja vaihtavat niin sanotusti järjestystä, ja tehtävät ovat arkijärjellä ajateltuna absurdeja tai kauhistuttavia. Oma logiikkansa kaikessa kuitenkin on, eivätkä tehtävät ole vaikeita ja niitä suoritetaan yksi kerrallaan. Peliä pelataan näppäimistöltä, ja minusta tämä toimi hyvin.

Downfall Redux: cigarette machine

Niitä selkeimpiä tehtäviä: automaattiin syötetään rahaa, jotta siitä saisi jotain ulos. Joen seuraan tarttunut näennäisen bimbo nainen osoittautuu pelin ylivoimaisesti positiivisimmaksi hahmoksi – oikeastaan ainoaksi sellaiseksi.

Vaikka pelaaminen on yksinkertaista, sisältö ja yllättävät siirtymät riittivät minulle kiinnostavaan pelikokemukseen. En tiedä, ymmärränkö pelin pelattuani paremmin mitään mielenhäiriöitä, mutta yhdessä grafiikan kanssa pelikokemus on varmasti sieltä mieleenpainuvimmasta päästä. Downfall Redux rikkoo paikkaan, aikaan, henkilöihin ja logiikkaan liittyviä yleisiä odotuksia, mutta kuitenkin niin, että peli pysyy yhtenäisenä.

Grafiikka on vaihtelevaa sekatekniikkaa ja muistuttaa The Cat Ladyä. Se on enimmäkseen mustavalkoista, ja ajoittainen värillisyys toimii erityisenä tehokeinona. Musiikki liikkuu vaihtoehtoisen rockin ja elektronisen musiikin maisemissa. Ääninäyttely oli minusta ihan ok. Kuriositeettina mainittakoon, että Ivyn äänen takana on suomalainen parturikampaaja. Teknisesti äänimaailma ei ole huippuunsa hiottua. Karkeus ja tietty hiomattomuus kuvaa tätä peliä kokonaisuudessaan.

Loppuarvio

Koska en ole pelannut alkuperäistä Downfallia loppuun, en voi varsinaisesti verrata uutta versiota siihen. Mutta jotain olennaista varmasti kertoo se, että tämän uuden version ylipäänsä halusin pelata loppuun. Downfall Redux on matka sairaan mielen sisällä, eikä sitä voi sanoa miellyttäväksi. Minulle tarina kuitenkin perusteli itsensä.

Seikkailupelin johdonmukaisuutta tavallisesti koskevat säännöt tulivat onnistuneesti rikotuiksi, ja annan Downfall Reduxille yleisarvioksi 62 pistettä sadasta.

Saatavuus

Downfall Redux on saatavilla Windows-tietokoneille. Julkaisijan sivuilta on saatavilla demo.

 Seuraa
  
 Blogiarkisto
Mitä, kuka?

Julius S, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuu(suuri)kuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se, joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.

Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja

Top-10

(blogin arvio asteikolla 100)

  1. Valhalla and the Lord of Infinity (94)
  2. Neuromancer (92)
  3. Samorost 3 (90)
  4. This War of Mine (86)
  5. Technobabylon (84)
  6. Shadowrun Hong Kong (84)
  7. The Last Door – Collector's Edition (82)
  8. Always Sometimes Monsters (81)
  9. The Dream Machine (81)
  10. Gabriel Knight: Sins of the Fathers – 20th Anniversary Edition (80)

KAIKKI PELIT

Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.

Suositeltu pelimusiikki