Ensimmäisen maailmansodan Länsirintamalle sijoittuva Valiant Hearts: The Great War katsoo sotaa neljän eri henkilön ja koiran näkökulmasta. Se ei ole sotapeli, vaan sodasta kertova peli. Pulma- ja hiiviskelytehtävien ja enemmän väistelyyn kuin hyökkäämiseen perustuvien toimintajaksojen lomassa seurataan tarinaa siitä, kuinka sota lyö rikki perheitä mutta myös näyttää keskinäisen kiintymyksen voiman.

Peli ilmestyi kesäkuussa 2014 ja se on saatavilla monille alustoille. Sen on suunnitellut Julien Chevalier, ja kehitystyöstä vastaa Ubisoftin Montpellierin osasto. Resursseja tähän sotaseikkailuun on selvästi laitettu paljon ja se näkyy korkeana laatuna. Mutta kyse ei ole mistään liukuhihnalla tuotetusta, varmaksi spekuloidusta massapelistä. Tekijöiden tunnesitoumuksen voi aistia, ja osansa on sillä, että heidän omat iso-isoisänsä ovat olleet rintamalla.

Tämä näkymä antaa kuvan realismin, fiktion ja graafisen sommittelun suhteesta pelissä.

Itse koin pelin surullisena ja aloitin pelisessioni huokaisten. Surumielinen musiikki vielä vahvisti tunnelmaa. Mutta itse peli on vaihteleva ja sarjakuvatyyliin toteutettu grafiikka etäännytti sopivasti, jotta olo ei olisi käynyt liian raskaaksi. Valiant Hearts: The Great War antaa mielestäni hyvän idean sodan todellisuudesta, mutta ei niinkään käsitystä siitä. Se antaa ajateltavaa, vaikka sodan raaimmat ja vastenmielisimmät puolet jäävätkin näkemättä. Peli ei ole varsinaisesti psykologinen.

Tehtävät ja toiminta

Henkilöt ovat fiktiivisiä ja monet tehtävät epärealistisia, mutta sinänsä historiallinen kehys on kohdallaan. Dokumentaarisuutta tuovat pelissä kerättävät esineet ja valikoidut faktatiedot. Näillä esineillä ei ole merkitystä itse pelin kannalta, vaan ne antavat vain tietoa sota-ajasta. Pelin sisäistä tavaraluetteloa ei varsinaisesti ole: ohjattavalla hahmolla voi olla mukanaan kerralla vain yksi esine ja koiralla yksi. Tämä ei tuntunut puutteellisuudelta, vaan pelimekaniikka toimi hyvin.

Pelin edetessä ilmestyy vapaaehtoiseksi luettavaksi sodanaikaisia faktatietoja. Keräilyesineet on sijoitettu samaan käyttöliittymään, ja niidenkin tarkoitus on valaista olosuhteita.

Tehtävät ovat vaihtelevia, ja kun ohjattavia hahmojakin on neljä plus koira, ei peli tuntunut koskaan yksitoikkoiselta. Sinänsä suunnittelu on kuitenkin selkeää, eikä hahmoilla ole montaakaan kykyä, joita pelimaailmassa voi hyödyntää. Valiant Hearts: The Great War on helposti lähestyttävä ja ystävällinen pelaajalle. Se ei ole vaikea, mutta itse jouduin kyllä yrittämään useita kertoja joissain toiminnallisissa kohtauksissa. Lähinnä vaikeus tuli rytmistä, jolla manööverit täytyisi tehdä. Jos oma hahmo kuolee, saa aina uuden mahdollisuuden. Pelin sisään on rakennettu myös vihjejärjestelmä.

Ylhäältä putoavan pommin varjo näkyy tiellä. Autotehtävät olivat mielestäni hauskoja, mutta muuten pommitukset loivat stressin tuntua ja konkretisoivat akuuttia hengenvaaraa, jossa sotilaat ovat olleet. Varjon perusteella tämä on menoa, mutta yrittää saa aina uudelleen.

Toimintakohdissa väistellään ylhäältä tippuvia pommeja, ajetaan takaa-ajettuna autolla, leikataan piikkilanka-aikaa, heitellään kranaatteja ja muita esineitä, kaivaudutaan maahan, ohjataan panssarivaunua ja hoidetaan haavoittuneita. Pulmatehtävät muistuttivat enemmän pulmapeleistä kuin sodasta, ja vipuja käytetään paljon, mutta yhtä kaikki kokemus oli vaihteleva.

Tehtävä selvä! Saadakseen mustetta kirjeen kirjoittamiseen Emilen pitää löytää sotilaan sukka. Ja sen pitää olla puhdas ja kuiva.

Loppuarvio

Tavallaan Valiant Hearts: The Great War on "pehmopeli sodasta". Minusta on kuitenkin hienoa, että ylipäänsä on tehty peli ensimmäisestä maailmansodasta ja että pyrkimyksenä on ollut enemmän inhimillinen kuin sotastrateginen tai varsinaisesti taisteluun keskittyvä näkökulma.

Annan hoitotehtävät ovat reaktiokykyä haastavia. Ylhäällä vierivän nauhan mukaan pitää painaa nuolinäppäimiä oikea-aikaisesti. Näissä tehtävissä ehdin vähän turhautumaan.

Ansiona pidän myös sitä, että pelissä on otettu huomioon eri osapuolet. Se on toki liittoutuneiden "puolella" ja saksalaista paronia demonisoidaan naiivisti, mutta yksi hahmoista on saksalainen Karl, joka on naimisissa ranskalaisen naisen kanssa ja asuu Ranskassa, mutta tulee kutsutuksi Saksan sotaväkeen. Paronin voi nähdä myös kuvaavana: vastapuolelle haluttiin antaa kasvot, joihin kohdistaa viha.

Grafiikasta ja äänimaailmasta minulla ei ole huonoa sanottavaa, vaikka joku hassu efekti pistikin korvaan. Pelissä on upeita käsinpiirrettyjä maisemia, näkymiä on paljon ja tunnelmat ovat kohdallaan. Pelissä on kertojanääni, joka kantaa siirtymät luvusta ja jaksosta toiseen. Pelin sisällä olevat henkilöt eivät varsinaisesti puhu, vaan mutisevat fraaseja. Tämä ääninäyttelytoteutus toimi tyylillisesti hyvin, pidin siitä.

Tälle koskettavalle mutta ei ihon alle menevälle pelikokemukselle Valiant Hearts: The Great Warista annan 70 pistettä sadasta.

Saatavuus

Valiant Hearts: The Great War on saatavilla alustoille Windows, PlayStation, Xbox, Android ja iOS.

Peli tekijöiltä: Julien ChevalierUbisoft