The Silent Age on yksinkertainen ja tyylikäs seikkailupeli kaikilta osin, niin grafiikkansa, käyttöliittymänsä kuin mekaniikkansakin puolesta. Minua siinä kiinnosti erityisesti aikasiirtymään perustuva mekaniikka, joka tuo seikkailuun pulmapelin ulottuvuuden. Peli ilmestyi alun perin mobiililaitteille kahdessa osassa vuosina 2012 ja 2014 osoittautuen varsin suosituksi. Keväällä 2015 se kääntyi isommille ja ei-kosketusnäytöille Windows- ja Mac OS X -versioiden myötä.

The Silent Agen on tehnyt Tanskassa majaansa pitävä House on Fire -pelistudio, ja sen on suunnitellut Thomas Ryder. Ryder on toiminut pääsuunnittelijana yli 20:ssä pelissä, tehnyt grafiikkaa sitäkin useampaan ja suunnitellut tasoja kymmeniin eri peleihin. En ole pelannut muita Ryderin pelejä, mutta tämä on todennäköisesti hänen kruununsa.

Looserista sankariksi

Punahaalarinen Joe on korostuneen epävarma ja vaatimaton siivooja-huoltomies. Hän työskentelee yrityksessä, jossa tehdään salaista huipputieteellistä tutkimusta, josta Joella ei ole minkäänlaista käsitystä. Hän on kaikkien käskyttämä ja kyykyttämä, ja häntä pidetään yleisesti tyhmänä. Kohtalo valitsee hänet kuitenkin suureen rooliin: hänen tehtäväkseen lankeaa ihmiskunnan pelastaminen joukkotuholta.

Eletään vuotta 1972 Nixonin Yhdysvalloissa. Neuvostoliitto ei ole pelkkä kilpakumppani, vaan pelätty uhka. Tiede on valjastettu aseteollisuuden käyttöön. Joen työpaikalla Archonissa tehdään kallista tutkimusta aikamatkustuksesta ja yritys saa rahoitusta puolustusministeriöltä. Tutkimuksen kautta hallitus hakee aseellista etua viholliseen nähden, joko konkreettisten tai biologisten aseiden muodossa. Tulevaisuus ei kuitenkaan näytä hyvältä, ja aikamatkustus on laukaisemassa yllättävän tapahtumakulun.

Joe saa yliluonnolliselta tuntuvan tehtävän. Henkilöiden kohtaamiset eivät ole varsinaisesti keskusteluja: pelaaja ei voi valita aiheita tai vaikuttaa muutenkaan niiden kulkuun.

Eräänä aamuna Joe näkee verijälkiä tutkimuslaboratorion lattialla, ja seuratessaan niitä hän kohtaa kuolevan aikamatkustajan. Tämä antaa Joelle erikoisen amuletin ja hämmentävän kehotuksen: Joen pitää löytää samainen mies nuorempana itsenään nykyajasta. Moppaamisen sijaan Joe päätyy pidätetyksi taposta epäiltynä. Pyrkiessään vapauteen pelaaja oppii aikamatkustuksen salat.

Kaunis yksinkertaisuus

Pelin pohjana on selkeä ja toimiva idea aikamatkustuksesta. Joella on käytettävissään aurinkoenergialla toimiva kämmenlaite. Sitä käyttäen voi siirtyä nykyajan ja tulevaisuuden välillä. Tehtäviä ratkotaan paitsi perinteisen tavaraluettelon avulla (keräämällä esineitä ja käyttämällä niitä), myös siirtymällä ajasta toiseen. Sama tila näyttäytyy toisenlaisena eri aikana ja Joe pystyy tuomaan esineitä mukanaan yhdestä ajasta toiseen. Eri aikana myös eri uloskäynnit ovat avoimia, tai avattavissa, ja suljettuja, ja liikkuminen tapahtuu kikkailemalla aikasiirtymää apuna käyttäen.

Disko nykyajassa. Joe päättää pihistää diskopallon. Vasemmalla alhaalla taskukokoinen aikakone, jota klikkaamalla siirtyminen tapahtuu.

Tulevaisuuden maailma on kuin kauhujen museo. Kaikki ihmiset ovat kuolleet, mitä ilmeisimmin hyvin äkkinäisellä tavalla, ja kasvillisuus on ottanut rakennuksissa vallan. Paikat voi tunnistaa samoiksi, mutta kontrasti 1970-lukuun on hätkähdyttävä, vaikka aikaa on kulunut tuskin montaakaan vuosikymmentä. Peli rakentuu sekä toiminnallisesti että visuaalisesti juuri tälle kontrastille.

Disko tulevaisuudessa. Kaapelille on varmasti käyttöä.

Toteutus on pelkistetty mutta sulava, ja tehtävät ovat helppoja ja käytännönläheisiä. Tavaraluettelossa ei ole koskaan montaa esinettä ja yksittäiset tehtävät ovat suoraviivaisia ja nopeita suorittaa. Ympäristöissä ei ole monia vuorovaikutteisia kohteita, mutta se on linjassa pelkistetyn grafiikan kanssa eikä tunnu puutteelta tai keskeneräisyydeltä. Tässä pelin mobiililaitetausta näkyy selvästi. Käytin pelaamiseen noin neljä tuntia.

Tavaraa käytetään klikkaamalla ensin sitä tavaraluettelossa ja sitten käytön kohdetta ympäristössä. Mutkatonta.

Aikasiirtymät nostavat tasoa ja pelin kiinnostavuutta selvästi, eikä sitä voi kuvitella ilman niitä, sillä myös tarina liittyy olennaisesti aikamatkustukseen ja sen tuhoisuuteen. Tarina, pelimekaniikka ja audiovisuaalisuus ovat The Silent Agessa todellakin kokonaisuus.

Huomautus

Olen kokeillut peliä iPadilla, ja kosketusnäytöltä pelattavaksi seikkailupeliksi se on erinomainen, jopa esimerkillinen. Pöytäkoneella pelaamisessa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa. Grafiikat ovat HD-luokkaa ja hiirellä klikkailu toimii. Ainut seikka, mikä minua siinä vaivasi, oli hitaus, jolla esinekuvaukset ilmestyivät näytölle.

Työpöytäkoneversioihin on käsittääkseni lisätty ääninäyttelyä. Koin kuitenkin pelin pääasiassa hiljaiseksi, mikä toki sopii siihen, että Joe toimii yksin ja puolet ajasta autiossa maailmassa.

Loppuarvio

The Silent Age on sulavalinjainen moderni seikkailupeli, joka kohtelee pelaajaa lempeästi. Scifitarina on kelvollinen ja vastaa Joen kokemusta. Aikamatkustus vertautuu Möbiuksen nauhaan ja M. C. Escherin taiteeseen, ja lopun käänne paitsi selittää, myös yllättää. Mikään syvällinen tutkielma tämä peli ei ole, enkä ole varma, muistanko sitä enää vuosien päästä. Aikasiirtymämekaniikka on kaikessa yksinkertaisuudessaan kuitenkin oivaltava ja ennen kaikkea toimiva.

Yleisarvosanaksi annan The Silent Agen pöytäkonekokemukselle 71 pistettä sadasta.

Saatavuus

The Silent Age on saatavilla alustoille Windows, Mac OS X, iOS, Android, Windows Phone ja Kindle Fire. Mobiililaitteille ensimmäinen osa on saatavilla ilmaiseksi, työpöytäkäyttöjärjestelmille en ainakaan nopealla haulla löytänyt demoa.

Peli tekijöiltä: House on FireThomas Ryder