Blogilinjasta poiketen 7GS: What Ancients Begat ei ole seikkailupeli. Se on lauta- ja kolikkopeliä muistuttava historiallinen simulaatio. Tehtävänä on saada aikojen saatossa sukulinjansa kukoistamaan. Pelikokemus oli eriskummallinen, koukuttava ja mekaaninen yhtä aikaa. Kärsin (todennäköisesti vain väliaikaisesta) seikkailupeliväsymyksestä, mutta tämä peli iski kuin suoraan peliriippuvaisen suoneen.

2013 ilmestynyt What Ancients Begat on ensimmäinen osa kaikkiaan seitsenosaiseksi suunniteltua pelisarjaa. Sen takana on pelisuunnittelun vanha konkari, joka nykyään toimii itsenäisen studion, Mousechiefin, kautta. Keith Nemitz on kertonut pelin syntytaustoista, että hän tunsi pettymystä pelattuaan kuukauden ajan Civilization IV:tä, koska kaikki tähtäsi vain sodankäyntiin. Hän halusi nähdä historiallisen simulaation toisenlaisesta, hieman rauhanomaisemmasta näkökulmasta, ja näin syntyi jälkikasvua, keksintöjä ja sosiaalista luokkaa painottava idea 7 Grand Steps.

Pelikokemuksen nousu ja tuho?

Koska en lukenut varsinaisia ohjeita tai vinkkejä lainkaan, pelin säännöt ja strategiset aspektit selvisivät minulle pikkuhiljaa pelaamalla. Tämän seurauksena myös käsitykseni ensi alkuun kömpelöltä ja sekavalta vaikuttaneesta pelistä muuttui yhä hienostuneemmaksi. Tajusin, että satunnaiselta vaikuttavien tapahtumien taustalla olikin varsin kehittynyttä ja mielenkiintoista pelisuunnittelua.

Alussa ollaan elämänpyörän sisimmällä ja pienimmällä kehällä, eikä ulommille ole mitään asiaa. Varjohahmot ovat tietokoneen ohjaamia naapureita ja muita tuttuja. Kukin vuoro pelataan syöttämällä kolikko tai erityinen poletti perheen avoimiin raha-aukkoihin. Kehällä olevat keltainen, vihreä ja pieni harmaa helmi ovat kerättäviä legendan palasia.

Voit pelata, vaikket paljon tapahtumista ymmärtäisikään, mutta kun alat ymmärtämään, pelaaminen nousee uudelle tasolle ja opit taktikoimaan. Aikasi taktikoituasi alat kuitenkin epäillä, että kaikki on sittenkin vain tuuripeliä tai vielä pahempaa: ennalta tappiolliseksi säädettyä.

Keräten ja menettäen käy elämän kulku

Pelissä käydään läpi kolme aikakautta: kupari-, pronssi- ja rautakaudet. Ympäristönä vaikuttaa olevan Välimeren seutu, niin Euroopan kuin Lähi-idänkin puolella. Aikakausi näkyy ennen kaikkea pelin kuluessa paljastuneissa keksinnöissä ja muissa sivilisaation kannalta suurissa askelissa.

Keksinnöt ovat itse asiassa koko pelaamisen keskiössä, sillä ne toimivat eräänlaisena maksuvälineenä. Kolikoita, joissa on keksintöjen kuvia, käytetään liikkumiseen elämänpyörällä. Elämänpyörä pyörähtää kunkin pelivuoron päätyttyä vastapäivään, joskus enemmän, joskus vähemmän. Jotta ei joutuisi alhaalla väijyvien krokotiilien suihin, täytyy pysytellä niiden hampaista kaukana ja "ostaa" kolikoilla matkaa poispäin. Kolikoiden avulla myös koulutetaan lapsia.

Pronssikaudella tilanteessa, jossa ollaan tiputtu alimpaan luokkaan, mutta omataan ylemmän keskiluokan (hyödytöntä) tietotaitoa, matematiikkaa. Raitapukuinen värikkäämpi hahmo kehällä on vihamies, joka pyrkii aiheuttamaan haittaa. Pelissä voi olla myös liittolaisia, jotka sitä vastoin auttavat.

Pelaaja on vastuussa aviopuolisoista sekä lapsista, tilanteesta riippuen yhdestä kahdeksaan henkilöstä. Vain aikuiset liikkuvat elämänpyörällä, lapset ovat sen ulkopuolella. Tarkoituksena on kerätä lisää kolikoita ja käyttää niitä järkevällä tavalla. Kolikoita saa lisää olemalla "suhteissa" muiden, tietokoneen ohjaamien hahmojen kanssa sekä yhdessä oman aviopuolison kanssa. Jälkimmäisessä on riskinsä ei-toivottujen lasten syntymisen muodossa. Runsas lapsimäärä on ongelma, koska sisarusten välille voi syntyä eripuraa ja kaikkien pitäminen tyytyväisenä maksaa paljon kolikkoja eikä yhtä suosikkia saisi olla. Tämä tuntui itse asiassa varsin realistiselta ja historiallisesti opettavaiselta!

Henkilökohtaiset, suvun ja ajan legendat

Jotta aikakaudella ja omissa isommissa pyrkimyksissä pääsisi eteenpäin, on kerättävä erityisiä legenda-helmiä. Näiden keräämisessä pelaaja voi suuntautua vuoron perään keksintöihin, herooisuuteen tai sosiaalisen aseman kohottamiseen.

Aika ajoin pelissä kerrotaan legendoja ja tehdään tekstipohjaisia valintoja. Tarinapohjaiset valinnat tuntuivat eriskummallisilta välinäytöksiltä. Vaikka ne olivat ajastaan kertovia ja dramaattisiakin, ne olivat usein itseään toistavia ja mekaanisia: täytyi oppia valitsemaan suotuisalla tavalla.

Kaupunkiin on iskenyt kulkutauti. Kuinka oma hahmo lääkärinä toimii tilanteessa? Hyvin toimiessaan voi ansaita muutamia kolikoita.

Pelissä on kohtalaisen paljon luettavaa, mutta kaikkea ei ole mikään pakko lukea. Legendoihin tutustuminen kuitenkin syventää kokemusta ajasta ja suhdetta oman sukulinjan edustajiin.

Mieletöntä ja silti niin vastustamatonta

Elämänpyörän nadiirissa odottavat krokotiilit tulevat vääjäämättä saamaan ruokansa. Lopulta vanhemmat kuolevat ja valitusta lapsesta tulee seuraavan sukupolven vanhempi. Kaikkiaan yhdellä aikakaudella on yli 10 sukupolvea.

Ehkä hieman raadollisella tavalla peli tekee selväksi, kuinka tärkeää on päästä "hyviin naimisiin", saada yksi tai varalta kaksi lasta (ei enempää!), kouluttaa vanhin mahdollisimman laajasti ja hyvin ja vielä jättää perinnöksi omaisuutta. Henkilökohtaiselle kunnianhimolle, saati mukavuudenhalulle, ei ole sijaa – paitsi aivan ylimmällä sosiaalisella tasolla, kun avautuu mahdollisuus valtaan. Muuten tavoitteet suuntautuvat omien lasten varustamiseen aikuisuutensa varalle ja ylipäänsä sukulinjan elossa pitämiseen.

Aivan rautakauden lopussa ja ylemmässä keskiluokassa. Esivanhemmissa on hallitsijoita, jotka näkyvät värikkäinä muumioina pyörän vasemmalla puolella olevassa, pystysuorassa selattavassa jatkumossa.

Mutta kun lopulta joku jo pitkän sukuhaaran jälkeläisistä saa kutsun senaattoriksi, tuntuu hetkellisesti, että ne kaikki viimeiseen asti uhrautuvat vanhemmat eivät ole uhrautuneet turhaan. Valtiasluokkaan pääseminen avaa aivan uuden ulottuvuuden: poliittisen päätöksenteon. Vuosisatoja ja lukemattomia sukupolvia kestäneen hengissäpysymiskamppailun jälkeen tämä muutos tuntuu todellakin saavutukselta. Huipulla on kuitenkin yksinäistä, mikä voi johtaa köyhtymiseen ja – no, ylimmältä portaaltahan voi liikkua vain alaspäin.

Elämänpyörä on armoton ja se saa lopulta kysymään, onko tässä kaikessa mitään järkeä. Kun rautakausi päättyy ja samalla ensimmäinen pelisarjan osa, olet käyttänyt yli kymmenen tuntia tuon kysymyksen muotoilemiseen. Lupaus keskiajasta olisi kuitenkin vetänyt minut välittömästi seuraavan osan pariin, jos sellainen olisi ilmestynyt.

Audiovisuaalisuus

Pelin käyttöliittymä lainaa vanhoilta mielikuvituksekkailta kolikkopeleiltä. Siinä on 1900-luvun alun markkinatunnelmaa. Hahmot ovat hieman suttuisia, kuin epätarkoista patsasvalokuvista luotuja, mutta ne sopivat mielestäni yleiseen ilmeeseen. Yksivärinen piirroskynän jälki kolikoissa ja pelilaudalla taas hieman särki yhtenäisyyttä.

Päämusiikki ja musiikkipätkät muistuttavat balkanilaista kansanmusiikkia. Eri aikakausilla on omat tunnussävelmänsä, mutta koska kukin aikakausi kesti niin kauan, tulivat tunnukset turhankin tutuiksi. Toisto ja mekaanisuus on pelissä todellakin kokonaisvaltaista, mutta erilaiset elementit ja niin erilaisten elementtien sekoittaminen oli jotenkin kiehtovaa.

Lopuksi

What Ancients Begat on merkillinen puuduttava peli, joka typistää ihmiselämän epätoivoiseksi juoksuksi kuoleman edellä ja tarjoaa silti oivalluksia. Minua sen historiallisuus selvästi viehätti, ja pidän pelimekaniikkaa toimivana ja kaikessa sekasotkumaisuudessaan oivaltavana. Annankin tälle 7 Grand Stepsin ensimmäiselle osalle yleisarvioksi 80 pistettä sadasta.

Saatavuus

What Ancients Begat on saatavilla Windows- ja Mac OS X -käyttöjärjestelmille. Ilmainen demo on ladattavissa Mousechiefin sivustolta.

Peli tekijöiltä: Keith NemitzMousechief