Huhtikuussa ilmestynyt kolmiosainen kauhuseikkailupeli The Charnel House Trilogy vie junaan, joka kulkee elämän ja kuoleman rajamailla. Peli on rakentunut aiemmin itsenäisenä ilmestyneen Sepulchren ympärille. Kaksi uutta osaa ovat hyvin erilaisia, myös suhteessa toisiinsa, ja tuloksena on kokonaisuus, josta on vaikea sanoa, onko sen räikeä kollaasimaisuus tarkoituksellista vai epäonnistunut yritys koota jälkikäteen pitempi tarina Sepulchren ympärille.

Pelin takana on pieni brittiläinen indieyhteenliittymä Owl Cave, ja sen on kirjoittanut Ashton Raze. Owl Cave julistaa tarinasuuntautumistaan. Se on tunnettu erityisesti vuonna 2013 ilmestyneestä pelistään Richard and Alice, jossa eletään maailmanlopun tunnelmissa. Näitä kahta peliä, niin erilaisia kuin ne tarinoina ovatkin, yhdistää tietty arkinen kaunistelemattomuus ja realismi. Kertoessaan näennäisesti hyvin tavallisista ihmisistä ja heidän epähohdokkaasta elämästään ne eivät vetoa pelaajien valtavirtaan ja niiden voi olla vaikea voittaa puolelleen indiepelien ystäviäkin.

Epäyhteensopiva trilogia

The Charnel House Trilogyn ensimmäisessä osassa Inhale pelaaja tapaa Alexin, vastikään poikaystävästään eronneen nuoren naisen. Ollaan Alexin huoneistossa ja pelaaja saa tehtäväkseen muutamia pieniä tehtäviä, lopullisena tarkoituksenaan saattaa Alex matkalle. Ensimmäinen osa pilailee seikkailupelikliseiden ja kauhunkin kustannuksella. Se on eräänlainen parodia, vinohymyinen kommentaari.

Alex ja tohtori Lang nousemassa samaan junaan. Miksi Alex on t-paitasillaan lumipyryssä? Missä asema oikein on? Miksi matkalaukut ovat kaikki samannäköisiä? Peli herättää paljon kysymyksiä. Ylhäällä tavaraluettelo, jota käytetään tavalliseen point-and-click-tapaan.

Toisessa osassa Sepulchre ohjataan arkeologiseen tutkimuskohteeseen matkustavaa tohtori Langia. Tämä osa, joka siis on saatavilla myös itsenäisenä pikkupelinä, on hienovarainen kauhutarina. Se onnistuu luomaan pikkuhiljaa yhä pahaenteisemmäksi kehittyvän tunnelman. Tohtori Langia ja ensimmäisen osan Alexia yhdistää se, että he ovat nousseet samaan junaan. Alex ei kuitenkaan esiinny tässä toisessa osassa muuten kuin hyvin epäsuorasti.

Kolmannessa osassa Exhale seurataan taas Alexia, jonka kokemukset junassa muuttuvat yhä kummallisemmiksi. Avoimeksi jää, näkeekö Alex unta, kuten hän itse epäilee, kykenemättä kuitenkaan heräämään. Onko hän edes todellisuudessa noussut mihinkään junaan? Kolmannessa osassa puretaan Alexin poikaystäväkuvio, se mikä johti eroon ja mitä todellisuudessa on tapahtunut. Tarina on kuin parikymppisille naisille suunnattu b-luokan college-trilleri – täydellisen erilainen siis kuin kaksi muuta osaa.

Yhteensä käytin näiden kolmen osan pelaamiseen parisen tuntia.

Alex kohtaa yksin matkustavan tytön. Avoimia kauhunsekaisia kysymyksiä jättävä hänkin. Pelissä kuljetaan hytistä ja vaunusta toiseen. Vuorovaikutteisuutta ei ole paljon ja kohtaamiset muodostavat lineaarisen jatkumon.

Tehtävät

Pelin tehtävät keskittyvät tarinan eteenpäin viemiseen. Ne ovat hyvin yksinkertaisia, ja vaikeustasosta puhuminen tuntuu jopa epäsopivalta. Myös tarina on sinänsä vaiheissaan yksinkertainen, vaikka jättääkin avoimia kysymyksiä. Tyyli on läpikotaisen pelkistetty, monimutkaiseen peli- tai tarinasuunnitteluun ei ole minkäänlaista yritystä. Alexia ja tohtori Langia yhdistää sama matkanpää, mutta koko tarina on kuin uhkarohkea yritys kietoa yhteen aineksia, joilla ei ole keskenään mitään tekemistä. Sama pätee tehtäviin.

Grafiikka ja äänet

Grafiikka ja äänimaailma eivät ole hohdokkaita, mutta tuntuvat palvelevan tarkoitustaan. Pelissä on ääninäyttelijät antamassa luonnetta hahmoille, tohtori Langille brittiläisen tutkijan ja Alexille nuoren amerikkalaisnaisen. Junan kaikissa muissa hahmoissa on epätoden tuntu, he puhuvat ikään kuin päähenkilöiden pään sisältä. Repliikit ovat kummallisia, kaikki on hyvin kummallista, ja pistää miettimään, millaista ääninäyttelijöiden rooliin asettuminen on mahtanut olla.

Kuin historiasta putkahtanut baarimestari, joka puhuu oudon tuttavallisesti tohtori Langille.

Loppuarvio

Minua The Charnel House Trilogyn kolmijako ei puhutellut eikä ensimmäisen ja kolmannen osan parodiankaltaisuus huvittanut. Sepulchre itsenäisenä, kaikessa irrallisuudessaan, on sen sijaan toimiva pieni kauhutarina.

Trilogialle annan yleisarvioksi 44 pistettä sadasta. Pelkästään Sepulchrelle antaisin 54. Jotain uniikkia Owl Caven peleissä kuitenkin on. He tekevät seikkailupelejä omalla tavallaan, jopa indiepelien valtavirtaa vastaan.

Saatavuus

The Charnel House Trilogy on saatavilla Windows-käyttöjärjestelmälle. Sepulchre on saatavilla yksinään ilmaiseksi.

Peli tekijöiltä: Ashton RazeOwl Cave