Sam & Max Hit the Road (1993)

Sam & Max Hit the Road

Leisure Suit Larryn vanavedessä mieleeni palasi myös Steve Purcellin sarjakuvaan perustuva seikkailu Sam & Max Hit the Road. Se on LucasArtsin kultakauden tuotantoa vuodelta 1993 ja klassikko siinä missä The Secret of Monkey Island ja Indiana Jones and the Fate of Atlantiskin. Ihmisenkaltaiset koira ja pupujussi, Sam ja Max, toimivat freelance-poliiseina ratkoen kummia juttuja. Peli on täynnä nokkelaa dialogia, hullunkurisia hahmoja ja absurdeja käänteitä. Myös tämä peli, Leisure Suit Larryn tavoin, edellyttää amerikkalaisen populaarikulttuurin tuntemusta, jotta vitsit avautuisivat täydellisesti. Siinä on myös viittauksia edellisiin LucasArtsin peleihin. Hauska se minusta kuitenkin on, vaikka kaikki sanakäänteet ja vitsit eivät aivan aukeaisikaan. Maxin puheenparren sopimattomuuden kyllä tajuaa, ja tehtävät ja niiden ratkaisut ovat villejä. Peli tarjoaa upeaa pikseligrafiikkaa ja loistavaa ääninäyttelyä, ja animaatioihin on todella panostettu.

Sam & Max Hit the Road on toteutettu LucasArtsin kehittämällä SCUMM-pelimoottorilla, sen kuudennella versiolla. Pelimekaniikka on hioutunut merkittävästi aiemmista Scumm-peleistä. Tekstuaalisesta ohjaustavasta on päästy kokonaan eroon ja nyt vain klikkaillaan hiirellä kuvia. Kuten Sierran Leisure Suit Larry 1: In the Land of the Lounge Lizardsissa vuodelta 1991, Sam & Max Hit the Roadissa käytetään erityistä toimintokarusellia hiiren osoittimessa. Klikkaamalla oikeaa hiirennappia toiminto vaihtuu. LucasArts on myös puristanut tarvittavien toimintojen (käskyjen eli verbien) määrän minimiin: kävele, katso, ota, puhu, käytä ja käytä valittua tavaraa. Myös dialogit käydään kuvien kautta. Kun keskusteluyhteys on avattu, näytön alaosaan tulee lista ikoneita, joista aihe valitaan. Näin varsinaiset repliikit eivät paljastu pelaajalle ennen aikojaan vaan vasta sitten, kun Sam ne tosiasiallisesti sanoo.

Sam & Max Hit the Road: Dialogue
Uutta Scumm-peleissä on dialogien käyminen kuvakkeiden edustamien aiheiden mukaan sen sijaan, että valittaisiin repliikit suoraan.

Alun perin Sam & Max Hit the Road ilmestyi MS-DOS:ille kahdessa muodossa: levykkeellä ja CD-ROM:illa. Levykeversio ei sisältänyt pelinaikaista puhenäyttelyä eikä kaikkea musiikkia. Tämän vajavaisen version pyörittämiseen tarvittiin kuitenkin 7 korppu-levykettä, kun CD:eitä tarvittiin täydelliseen versioon vain yksi. Nykykoneilla toimiva kaupallinen versio vastaa CD-ROM-versiota, ja latauspaketti sisältää alkuperäisistä oheismateriaaleista oppaan ja vihjekirjasen PDF-muodossa. Paketti ei sisällä värityskirjaa, mutta sen voi löytää verkosta skannattuna muun muassa Internet Archivesta.

Kaksikko tehtävänsä tasalla: koominen dekkari

Sam ja Max tarttuvat malttamattomina seuraavaan toimeksiantoonsa, joka toimitetaan perille mitä oudoimmalla tavalla. Jo tämä lupaa seikkailusta hulvatonta, ja sitä se totisesti on. Huvipuistolla on ongelma: sen freak shown vetonaula, Bruno-isojalka on kadonnut. Samalla on kadonnut myös kirahvikaulainen tyttö Trixie ja on herännyt epäily, että Bruno olisi kaapannut Trixien. Sam ja Max pestataan löytämään nämä kaksi vetonaulaa ja palauttamaan heidät huvipuistoon.

Sam & Max Hit the Road: Assignment
Salaperäinen Commissioner toimii Samin ja Maxin toimeksiantajana. Vaikka tehtävä kuulostaa oudolta, ei kaksikko arkaile tarttua siihen.

Samin ja Maxin tie vie ympäri Yhdysvaltoja. He ajavat autollaan pikavauhtia turistirysästä toiseen. Nämä paikat ovat parodiaa tosimaailmasta, ja sarjakuvan ja pelin suunnittelija Steve Purcell on kertonut niiden yhteydestä oman lapsuutensa automatkoihin. Tosimaailmaan verrattuna kaikki lyö nyt yli, mutta ehkei sittenkään niin kovin paljon. Sam & Max Hit the Roadin huumori perustuu asetelmille siinä missä pupujussi-Maxin sanailullekin. Kaikki pelissä esiintyvät hahmot ovat naurunalaisia mutta eivät tietoisia omasta naurunalaisuudestaan, mikä tekee heistä oudolla tavalla hyväntahtoisia.

Pelaaja ohjaa Sam-koiraa. Hyperaktiivinen Max pysyy liikkeessä kaiken aikaa, ravaa ympäri näyttöä ja suoltaa suustaan törkeyksiä ja kaikenlaista arveluttavaa. Samalla pupu on kuitenkin söpö ja sympaattinen, ja Sam toimii rauhoittavana aikuisena. Hauskasti Sam voi "käyttää" Maxia. Max on samalla tasolla tavaroiden kanssa, joihin voi tarttua ja joita voi käyttää työkalun tavoin. Max osoittautuu melko monipuoliseksi.

Sam & Max Hit the Road: Trailer
Max voi tuskin hillitä itseään nähdessään pehmeän patjan... Sam hoitaa kuulustelut ja johtaa tutkintaa, ja sillä aikaa Max touhuaa omiaan kuin rasavilli lapsi. Lapseksi hän on kuitenkin aivan liian suulas ja vaarallinen. Näytön vasemmassa alakulmassa oleva avoimen laatikon ikoni osoittaa tavaraluetteloon.

Kevyt peli joka haastaa

Pelin tehtävät edellyttävät pelaajalta nokkeluutta tai sitten vain karkean kokeellista asennetta. Tehtävät ovat usein monivaiheisia ja vaativat useampien tavaroiden yhdistämistä tai peräkkäistä käyttöä. En sanoisi peliä helpoksi, sillä minulla oli vaikeuksia tunnistaa ympäristöistä kaikkia kulkusuuntia (uloskäyntejä) ja interaktiivisia kohteita. Jälkeenpäin ajatellen vihjeet kyllä olivat olemassa.

Sam & Max Hit the Road: Map
Pelissä reissataan ympäri Yhdysvaltoja. Uusia vierailtavia paikkoja ilmestyy kartalle sitä mukaa, kun Sam ja Max saavat niistä tiedon.

Ympäri Yhdysvaltoja sijaitsevissa paikoissa voi vapaasti kiertää niin monta kertaa kuin on tarvis kaiken löytämiseksi. Peli ei ole siinä mielessä tiukan lineaarinen, mutta tosi asiassa, tarinallisesti, se on. Vierailtavien paikkojen saatavuutta hallitaan siten, että kartta päivittyy: Samin ja Maxin on saatava tieto kustakin paikasta ennen kuin se ilmestyy kartalle. Tieto on sijoitettu ovelasti tavaraluettelon tavaroihin, joita pitää katsoa erikseen tiedon saamiseksi.

Sam & Max Hit the Road: Inventory
Monipaikkainen tavaraluettelo avautuu omaksi ikkunakseen pelinäkymän päälle. Tavaroita kannattaa katsoa, ja niitä voi paitsi viedä pelimaailmaan käytettäviksi myös yhdistää toisiinsa tavaraluettelon sisällä.

Tavaraluettelotehtävien lisäksi Sam & Max Hit the Roadissa on myös toiminnallisempia tehtäviä tai minipelejä. Siitä löytyy myös sinänsä peliin liittymättömiä sivupelejä, jotka tarjoavat hengähdystauon tarinasta.

Käytin läpipeluuseen neljä ja puoli tuntia ja käytin hyväksi ohjeita. Erityismaininnan ansaitsee pelin mukana tullut vihjekirja. Siinä yritetään antaa ohjeet hauskassa muodossa ja askel askeleelta tarkentuen. Sanoisin, että kannattaa mieluummin turvautua siihen kuin verkosta löytyviin tiiviisiin läpipeluuohjeisiin. Tekstin ohessa on sarjakuvastrippejä. Vihjekirja siis tulee nykyisen kaupallisen latauspaketin mukana PDF-muodossa.

Sam & Max Hit the Road: Golf
Sam & Max Hit the Road sisältää tavaraluettelotehtävien lisäksi muutamia toiminnallisempia minipelejä kuten kalagolfia tulvineella kentällä, jonka alligaattorit ovat vallanneet.

Wow ja not so

Sikäli kuin nykypäivästä käsin pystyy samastumaan 1990-luvun alkuun, Sam & Max Hit the Road näyttää tyrmäävän hienolta. Myös sen runsaat animaatiot tekevät vaikutuksen. Steve Purcellin sarjakuvatyyli on sovitettu pikseligrafiikaksi erittäin hyvin. Ei tule vaikutelmaa värien vähyydestä, sillä VGA-grafiikka mahdollisti 256:n värin käytön yhtäaikaisesti näytöllä.

Kaikki pelissä puhuvat hahmot on ääninäytelty, ja täytyy sanoa, että roolit on jaettu hyvin. Samin ja Maxin hahmoja ei olisi paremmin voinut tulkita. Musiikki on jatsahtavaa ja sopii peliin ihan hyvin, eikä laadussa tai määrässä ole suuremmin valittamista. Ääniefektit sen sijaan ovat kehnoja ja keinotekoisen kuuloisia, mistä olin hieman järkyttynyt. Se pisti spekuloimaan, voisivatko huonot ääniefektit johtua ajan tai rahoituksen puutteesta tai kenties tilan puutteesta levykkeillä. Pelin piti valmistua vain kahdeksassa kuukaudessa.

Sam & Max Hit the Road: Story Time
Pelimaailmassa on iloisesti sekaisin antropomorfisia eläimiä, fantasiaolentoja ja ihmisiä. Maan alla asuvat myyrämiehet tietävät paljon, he ovat selvänäköisiä ja heillä vaikuttaa olevan yhteys avaruusolioihin. Sam joutuu jopa selittelemään Maxin lyhyttä pinnaa myyrämiehelle, mikä kuulostaa uhkaukselta.

Saaga jatkuu

Minulle Sam & Max Hit the Road oli nostalgiamatka, vaikken olekaan pelannut sitä vielä 1990-luvun alussa vaan todennäköisesti vasta 2000-luvun taitteessa. Minulla oli valemuisto, että olisin pelannut sitä 1990-luvun puolivälissä Amigalla, mutta Amigalle peliä ei ole edes julkaistu. Se vain näyttää Amiga-peliltä. Sam ja Max ovat painuneet mieleeni joka tapauksessa sympaattisena kaksikkona. Heistä ei voi olla pitämättä.

Samin ja Maxin tarina on saanut jatkoa pelimaailmassa, mutta vasta 2000-luvulla. Näitä uudempia 3D-pelejä en ole vielä pelannut. Kaksi kertaa yritys elvyttää pelisarja epäonnistui ja vasta, kun oikeudet hahmoihin vapautuivat LucasArtsilta 2005 ja Telltale-pelistudio hankki ne itselleen, alkoi tapahtua. Ilmestyi kolme episodimuotoista Sam & Maxiä: Sam & Max Save the World vuonna 2006, Sam & Max Beyond Time and Space vuonna 2007 sekä Sam & Max: The Devil's Playhouse vuonna 2010.

Sam & Max Hit the Road: Frog Rock
Frog Rock on tosimaailmassa oleva paikka, jossa sarjakuvataiteilija Steve Purcell vieraili lapsena. Hän on tallettanut oman reaktionsa Maxiin.

Loppuarvio

Sam & Max Hit the Road näyttää ja kuulostaa hyvältä ääniefektit poislukien. Se on harmittomalla tavalla shokeeraava seikkailupeliklassikko, jonka kieroutunut huumorintaju ruumiillistuu Max-pupun hahmossa. Tavaraluettelotehtävät kutittelevat sellaisia älynystyröitä, joita pelaaja ei ehkä tiennyt edes olevan olemassa. Freelance-poliisikaksikko vie matkalle ympäri hullukurisia Yhdysvaltoja. Kaikki pelihahmot ovat eksentrisiä ja koomisia, eikä vitseille tule loppua. Tarina on höpsö, mutta lopussa kaikki käy hyvin. Annan tälle pelikokemukselleni kokonaisarvosanaksi 80 pistettä sadasta.

Sam & Max Hit the Road: Morals
Samin mieleen on hiipinyt ajatus, että ehkä isojalkoja ei pitäisi vangita, kun taas epätahdikas Max olisi heti palauttamassa Brunon huvipuistoon ja kuittaaman luvatun palkkion.

Saatavuus

Sam & Max Hit the Road on saatavilla Windows- ja macOS-tietokoneille esimerkiksi GOG.comista tai Steamistä. Peli pyörii ScummVM-ohjelman tarjoamalla alustalla, ja sen voi löytää myös ilmaiseksi tiedostona, jonka voi avata kyseisellä ohjelmalla itse.

 Seuraa
    
 Peliarkisto
Mitä, kuka?

Julius Smed, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuukuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.

Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja

 Uusimpia lokikirjassa
    Top-10

    Blogin arvio asteikolla 100

    1. Valhalla and the Lord of Infinity (94)
    2. Neuromancer (92)
    3. Samorost 3 (90)
    4. The Secret of Monkey Island (88)
    5. This War of Mine (86)
    6. Technobabylon (84)
    7. Shadowrun Hong Kong (84)
    8. The Sexy Brutale (83)
    9. The Last Door – Collector's Edition (82)
    10. Always Sometimes Monsters (81)

    KAIKKI PELIT

    Arvion perusteet
    Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.

    Pelialustana
    • Lenovo Legion T5 26AMR5 - AMD Ryzen 5 5600G - NVIDIA GeForce RTX 3060 12 Gt - Windows 11
    • Apple Mac Mini M2 Pro - macOS Sequoia
    • Retro Games The A500 Mini
    • VICE-emulaattorit
    • Satunnaisemmin myös muut emulaattorit
    5 minuutin online-pelejä
    Shepherd
    Aztec Challenge
    Mingle
    Tiny Truck Racing
    Suositeltu pelimusiikki