Syyskuun puolivälissä 2023 ilmestynyt etsimispeli Antiquarium yhdistää mielenkiintoisesti old school -pelirakenteen ja tekoälyavusteisen grafiikan. Pelaaja pääsee töihin antiikkiliikkeeseen, jossa paitsi palvellaan asiakkaita myös etsitään kadonneita tai pikemminkin hajallaan olevia koriste-esineitä ja kuullaan viisauksia niiden takaa. Erilaisia tehtävätyyppejä on kuusi, ja ne toistuvat kaavamaisesti aina peräkkäin. Myös grafiikka toistaa aika paljon itseään, vai pitäisikö sanoa varioi paljon itseään, mutta se oli merkillisellä tavalla kiehtovaa. Tekoälyn tuottama epämääräisyys näyttäytyi minulle fantastisena ja sopivan haastavana.

Antiquariumin takana on pieni brasilialaisstudio Seven Sails, jonka perustaja Mario Russo vaikuttaa vastaavan vähän kaikesta. Se on selvästi pienen budjetin ja pienten resurssien peli. Viehättävästi siinä on palattu hidden object -pelien alkuaikoihin, jolloin etsimispelit olivat puhtaasti pulmapelejä ilman seikkailupeliominaisuuksia. Antiquariumissa ei ole tavaraluetteloa eikä tarinaa, ja tapahtumapaikkoja on vain kourallinen ja ne kaikki ovat staattisia näkymiä antiikkiliikkeen sisältä.

Yksinkertaisen rakenteen ja suppeahkon grafiikkatarpeen lisäksi säästötoimista kertoo myös äänimaailma. Vähäinen musiikki, taustaäänet ja ääniefektit ovat peräisin valmismateriaalia myyvistä palveluista eli niitä ei ole tehty itse peliä varten. Pelin taustalla ei esimerkiksi ole musiikkia, ja äänimaisema on erittäin yksinkertainen. Tätä jotkut pelaajat ovat pitäneet vain hyvänä.

Pelin creditsit eivät sitä paljasta enkä löytänyt verkostakaan tietoa, mutta ilmiselvästi grafiikan luomiseen on käytetty tekoälyä. Minusta tekoälyn käyttäminen sopii tähän peliin hyvin ja ehkä sitä voisi käyttää etsimispeleissä laajemminkin. Tekoäly tuo antiikkiliikkeeseen fantastisen ulottuvuuden. Esineet ovat historiallisia, mutta samalla fiktiivisiä. Tarkemmin katsoessa muodot ovat vääristyneitä ja rajat epäselviä.

Kaavamaisuuden kauhistus vai sittenkin kaunistus?

Pelaajan tehtävänä Antiquariumissa on palvella asiakkaita, jotka ostavat ties mitä. Pelin heikoin lenkki on juuri näissä ostettavissa esineissä. Ne eivät ole mitään antiikkiesineitä vaan pikemminkin kuin löytötavaratoimiston sekalaista kamaa kamerasta tikkareihin. Sinänsä sopimaton krääsä ei kuitenkaan pilannut tai edes hillinnyt omaa etsimisintoani. Myös asiakkaiden potretit rikkovat grafiikan yhtenäisyyttä, sillä ne ovat sarjakuvamaisia ja väritetty kirkkaasti. Pelin grafiikka muuten on maalauksellista realismia, tumman puoleista ja historiallisen hillittyä.

Asiakkailla riittää kärsivällisyyttä kolmen sydämen verran. Jos esineen löytämisessä viipyy liian kauan, sydämet vähenevät ja se puolestaan vähentää esineestä saatua hintaa. Kun asiakasta on palveltu, tämä jättää pinon kolikoita, jotka pitää kerätä pois ennen kuin seuraava asiakas tulee hänen tilalleen. Yhteensä asiakkaita per työpäivä on aina 20. Pelissä kerätyllä rahalla voi ostaa keräilyesineitä pelin taustalla olevaan galleriaan. Keräilyesineillä ei ole mitään sen kummempaa tarkoitusta.

Myymälänäkymän lisäksi Antiquariumissa on kaksi muutakin etsimisnäkymää. Toisessa niistä haetaan aina yhtä esinetyyppiä kuten sulkia tai postimerkkejä määrätty määrä, niitäkin itse asiassa 20. Toisessa taas etsitään palasia erilaisiin koriste-esineisiin.

Myymälänäkymä oli minusta kaikista helpoin. Yksittäisissä esinetyypeissä (sulat, postimerkit, silmämunat) esineen naamiointi tai sulautuminen taustaan oli parempaa, ja yleensä pari viimeistä esiintymää tuotti minulle vaikeuksia ja turvauduin vihjeisiin. Koriste-esinepalasten etsiminen taas oli kaikista vaikeinta, sillä ne sulautuivat taustaan kaikkein parhaiten. Siinä parhaaksi strategiaksi osoittautui minkä tahansa vähänkin taustasta erottuvan kohteen klikkaaminen hakematta sen kummemmin mitään tarvittavaa muotoa. Peli ei rankaise niin sanotuista ohiklikkauksista. Pelaaja-arvioissa valitetaan esineiden kätkemisestä pimeisiin nurkkiin. En itse kokenut sitä suureksi ongelmaksi, ja näytön säätäminen kirkkaammaksi voi sitä paitsi auttaa.

Etsimisnäkymien lisäksi Antiquariumissa on kolme erilaista palapelityyppiä: tavallinen moniulokkeinen palapeli ja kaksi neliöpalapeliä, joissa toisessa voi vaihtaa kahden palan paikkaa keskenään ja toisessa kääntää yksittäistä palaa myötäpäivään. Kuusi erilaista tehtävätyyppiä tekevät pelistä tarpeeksi monipuolisen, mutta pidemmän päälle graafisten elementtien toistuminen alkoi tuntua. Antiquarium ei ole kovin pitkä ja hyvä niin. Mielestäni helppona se on myös äärimmäisen kasuaali. Big Fish Games tarjoaa pelille tunnin ilmaista kokeiluaikaa, ja se antaa hyvän käsityksen, mitä koko peli tarjoaa.

Jokaisen työpäivän päätteeksi pääsee antiikkiliikkeen omistajan juttusille. Hän pitää pienen filosofisen luennon vanhojen esineiden merkityksestä. Nämä viisaudet herättivät minussa epäilyn tekoälyn käyttämisestä myös tekstisisältöihin. Ne olivat sen verran höttöä ja omituisesti omistaja toivotti minut joka kerta tervetulleeksi aivan kuin en olisi jo vanha tuttu hänen antiikkiliikkeensä työntekijänä.

Loppuarvio

Antiquarium tuntuu eräänlaiselta parakronismilta: se muistuttaa vanhoja, alkuperäisiä etsimispelejä mutta on ilmestynyt nykyaikaisten tekoälyjen aikakaudella. Lopputulos ei ole minusta ollenkaan hullumpi, ja pelaisin varmasti toistakin samanalaista peliä, joka olisi sijoitettu johonkin toiseen ympäristöön. Resurssien vähyys kuitenkin näkyy ja kuuluu Antiquariumissa kovin selvästi, eikä siinä ole mekaniikaltaan mitään uutta tai erinomaista vaan vain toimivaa. Joskus tuttu, kaavamainen ja helppo on kuitenkin peli paikallaan. Annan pelikokemukselleni kokonaisarvosanaksi 54 pistettä sadasta.

Saatavuus

Antiquarium on saatavilla Windows-tietokoneille, ja Big Fish Games tarjoaa sille anteliaasti ilmaista kokeiluaikaa.

Peli tekijöiltä: Mario RussoSeven Sails