The Dream Machine

The Dream Machine

Sarjamuotoisen The Dream Machinen viimeinen, kauan odotettu kuudes osa ilmestyi toukokuussa 2017. Tässä konkreettisesti käsityönä toteutetussa pelissä ohjataan elämässään nalkkiin jäänyttä nuorta miestä, josta tulee erään kerrostalon asukkaat vuokraisännältään pelastava sankari. Seikkailu vie hänet toisten uniin, aina kollektiivisen unimaailman ytimeen asti. Osa osalta ilmestynyttä peliä on ollut mielenkiintoista seurata; jokainen niistä on onnistunut yllättämään minut erilaisuudellaan.

Ruotsalaisen Cockroach Incin muodostavat Anders Gustafsson ja Erik Zaring kertovat rahoittaneensa The Dream Machinen tekoa erinäisten freelance-hommien ja lahjoitusten turvin. Muut kiireet ovat varmaankin hidastaneet pelikehitystä, sillä ensimmäisen osan ilmestymisestä pelin valmistumiseen on kulunut seitsemän vuotta. Toteutustapakaan ei ole kyllä nopeimmasta päästä: kyseessä on savianimaatio. Koko pelimaailma – tai pitäisikö sanoa kaikki sen sisältämät seitsemän maailmaa – on rakennettu käsin konkreettisista materiaaleista, kartongista, pumpulista, sammalista ja ties mistä, ja maalattu käsin.

Uuteen kotiin

Dream Machine: breakfast

Pelin alussa oma pelihahmo Victor Neff muuttaa vaimonsa/tyttöystävänsä kanssa uuteen asuntoon. Ilmassa on vahvasti sitoutumisen merkkejä, sillä Alice on raskaana. Victor ei kuitenkaan tunnu varmalta elämänsä suunnasta. Hän on haaveillut rock-tähteydestä ja poikamieselämää tuntuu olevan vaikea jättää taakse. Jo ensimmäisenä päivänä uudessa asunnossa alkaa kuitenkin tapahtua kummia, ja Victorin elämä suistuu pois kaikilta raiteilta.

Kerrostalon omistava talonmies vakoilee asukkaita erikoisella tavalla: hän tunkeutuu näiden uniin. Hän on unitutkija jo useammassa polvessa. Hullun tiedemiehen taustalta löytyy voima, joka on karannut käsistä, ja Victor ottaa asiakseen sammuttaa sen. Unikone on saanut oman tietoisuuden ja imee nyt elinvoimaa ihmisparkojen alitajunnasta. Victor voi onnistua vain kitkemällä sen juuret yksi unennäkijä kerrallaan. Kauhukseen hän tajuaa uhreihin kuuluvan myös Alicen ja heidän syntymättömän lapsensa.

Dream Machine: entering

Tulkintaa ja tunkeutumista yksityisalueelle

Tulkitsin The Dream Machinen kertovan identiteettikriisistä. Victorin käsitys itsestään osoittautuu ongelmallisella tavalla holistiseksi. Sikäli kuin pelillä on vain yksi mahdollinen loppu (oletan että on), sitä ei voi sanoa onnelliseksi tai edes todelliseksi ratkaisuksi elämäntilanteeseen. Pelaajana voi miettiä, mikä Victorin ongelma oikeastaan on. Onko hän ollut onneton lapsesta asti? Hän on elämänasenteeltaan, perustunteeltaan kuin eksynyt.

Vaikka tematiikka kuulostaa vakavalta, koin pelissä myös huumoria ja ennen kaikkea myötätuntoa erilaisia ihmisiä kohtaan. Victorin päästessä naapureidensa uniin hänelle paljastuu näiden sisäinen elämä tai sen pääpiirteet. Tämä oli hyvin sympaattista, hassua ja yllättävää. Jokaisessa osassa tulee koskettaneeksi jotain inhimillistä ja hyvin yksityistä.

Dream Machine: maze

Animaation luonne

The Dream Machinen graafisessa ilmeessä yhdistyy ruma ja viehättävä. Se on karkeaa ja yksityiskohtaista yhtä aikaa, epätäydellistä ja harkittua. Miniatyyrimaailmassa toteutettu savianimaatio ei tunnu 3D:ltä, vaan pikemminkin siltä kuin katselisi miniteatterin näyttämöä sen omasta perspektiivistä. Olo on jotenkin kutistunut tai lytistynyt – tai vaihtoehtoisesti katselee kaikkea jumalallisen suurennuslasin läpi. Etäisyydet vaihtelevat odottamattomastikin. Visuaalisesti The Dream Machine on joka tapauksessa varsin kiinnostava.

Musiikki ja äänimaailma elivät hyvin ulkoasun myötä. Musiikki on haikeahkoa ja rauhallista; en kokenut sitä erityisen mieleenpainuvaksi, mutta se oli tunkeilemattomalla tavalla mielenkiintoista. Hauskan karikatyyrisinä ääniefektit sopivat tyylillisesti ulkoasuun.

Dream Machine: wall

Loppuarvio

Pelin osat, joita on kuusi plus viimeiseen sisältyvä seitsemäs, ovat kaikki selkeästi point-and-click-seikkailupelejä, mutta unimaailmojen erilaisuus ja niihin sisältyvä ongelmanasettelu tekee sarjasta monipuolisen. Osa osalta voi nähdä kehityskulun pelisuunnittelussa. Viimeisessä osassa pääsin kuitenkin turhautumaan dialogien ja runsaan ei-vuorovaikutteisen sisällön takia.

Dream Machine: drink

Minulle jokainen The Dream Machinen osa on tuottanut iloa. Tarinana se on erehdyttävän helpon, rennon ja hullunkurisen tuntuinen, mutta pohjimmiltaan se on vakava ja surullinen. Annan pelikokemukselleni 81 pistettä sadasta.

Saatavuus

The Dream Machine on saatavilla Windows- ja macOS-tietokoneille Steamin kautta sekä selaimessa pelattavana versiona muillekin laitteille. Sen voi ostaa osissa tai kokonaisena pakettina.

blog comments powered by Disqus
 Seuraa
    
 Blogiarkisto
Mitä, kuka?

Julius S, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuu(suuri)kuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se, joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.

Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja

Top-10

(blogin arvio asteikolla 100)

  1. Valhalla and the Lord of Infinity (94)
  2. Neuromancer (92)
  3. Samorost 3 (90)
  4. This War of Mine (86)
  5. Technobabylon (84)
  6. Shadowrun Hong Kong (84)
  7. The Last Door – Collector's Edition (82)
  8. Always Sometimes Monsters (81)
  9. The Dream Machine (81)
  10. Gabriel Knight: Sins of the Fathers – 20th Anniversary Edition (80)

KAIKKI PELIT

Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.

Suositeltu pelimusiikki

Encore: Soulless C64 (2012)

Kiinnostavaa Kickstarterissa