Dead Synchronicity: Tomorrow Comes Today

Dead Synchronicity: Tomorrow Comes Today

Huhtikuussa 2015 ilmestynyt Dead Synchronicity: Tomorrow Comes Today on useampiosaiseksi kaavaillun seikkailupelisarjan ensimmäinen osa. Se sijoittuu dystooppiseen tulevaisuuteen tai ehkä pikemminkin vaihtoehtoiselle 2010-luvulle. Maailman yli on pyyhkäissyt niin sanottu "suuri aalto", jonka seurauksena on koettu luonnonmullistuksia ja muuta kummallista, kuten tuntemattomalla tavalla leviävä sairaus, joka saa kommunikoimaan kuolleiden kanssa. Peli kuvaa karulla tavalla sivistyksen jälkeistä maailmaa ja ihmisten tapoja reagoida järjestäytyneen siviiliyhteiskunnan romahtamiseen.

Koko juttu

The Dream Machine

The Dream Machine

Sarjamuotoisen The Dream Machinen viimeinen, kauan odotettu kuudes osa ilmestyi toukokuussa 2017. Tässä konkreettisesti käsityönä toteutetussa pelissä ohjataan elämässään nalkkiin jäänyttä nuorta miestä, josta tulee erään kerrostalon asukkaat vuokraisännältään pelastava sankari. Seikkailu vie hänet toisten uniin, aina kollektiivisen unimaailman ytimeen asti. Osa osalta ilmestynyttä peliä on ollut mielenkiintoista seurata; jokainen niistä on onnistunut yllättämään minut erilaisuudellaan.

Koko juttu

Four Last Things

Four Last Things

Uskonnollista tematiikkaa kohtaa harvoin peleissä, taikuutta ja eettisiä pohdintoja kyllä. Helmikuun lopulla ilmestynyt Four Last Things lainaa suoraan kristillisestä teologiasta: syntiinlankeemuksesta ja viimeisestä tuomiosta. Erityistä siinä on myös renessanssiajan maalauksista tehty leikegrafiikka. Koin pelin kiehtovaksi ja vastenmieliseksi samaan aikaan, yhtä lailla huvittavaksi kuin arveluttavaksi.

Koko juttu

Kathy Rain

Kathy Rain

2016 ilmestynyt Kathy Rain jatkaa 1990-luvun alkupuolen klassisten seikkailupelien perinnettä. Se myötäilee niitä nykypelaajaa miellyttävällä tavalla: paras on säilytetty ja turhauttava karsittu pois. Minulle pelikokemus oli ennen kaikkea rentouttava. Tarina kantoi hyvin, se viihdytti ja veti vakavaksi sopivassa suhteessa. Kakkupohja LucasArtsin reseptillä, täyte mukaillen Gabriel Knightia ja ripaus Twin Peaksia pintaan – kuulostaako hyvältä?

Koko juttu

Sanitarium

Sanitarium

1998 ilmestynyt Sanitarium on yksi erikoisimmista pelimatkoista, joita olen kokenut. Se on, jos ei nyt ihan kauhuklassikko, niin ainakin kulttimaineessa kaikessa outoudessaan. Valitettavasti aika ei tee sille enää oikeutta. Nykyvalossa pahiten kärsii pelin grafiikka ja äänimaailma. Tarinan kulku on kuitenkin yhä yllättävä ja sen tarjoama kokemus tuore.

Koko juttu

The ABC Murders

The ABC Murders

Helmikuussa 2016 julkaistu The ABC Murders -peliversio Agatha Christien vuonna 1936 ilmestyneestä kirjasta oli mukavaa pikkupulmallista viihdettä. Modernin selkeälinjainen grafiikka, ääninäyttely ja (vanhan)ajanmukainen musiikki loivat laadukkaat puitteet seikkailulle, joka kenties täyttää monen Hercule Poirot -fanin unelman: pääsyn käyttämään itse noita kuuluisia harmaita aivosoluja.

Koko juttu

DreamBreak

Dreambreak

Heinäkuun loppupuolella 2016 lmestynyt DreamBreak on dystopia tulevaisuuden Neuvostoliitosta, vaihtoehtoista historiaa siis. Se on venäläisen pelistudion tekemä, ja koin kiusausta tulkita sitä heijastukseksi nykypäivästä. 90-luvun alkupuolella ilmestynyt elokuvamainen tasohyppelypeli Flashback on sen ilmeinen inspiraation lähde. DreamBreak on saanut jokseenkin ristiriitaisia arvioita. Pelinä se on hieman raakile, mutta jos bugeja ei oteta huomioon, oma pelikokemukseni ei ollut ollenkaan huono.

Koko juttu

The Deed

The Deed

The Deedissä tehdään nimen mukaisesti yksi suuri teko, sisarmurha, ja yritetään välttää kiinni jääminen lavastamalla syylliseksi joku toinen. Tähän karmeaan ja kostonhimoiseen rooliin oli yllättävän helppo asettua, enkä kokenut sitä traumatisoivaksi. The Deed on näppärä pikkupeli, jonka konsepti edellyttää useampia pelikertoja.

Koko juttu

Overclocked: A History of Violence

Overclocked

2008 ilmestynyt Overclocked: A History of Violence ei käsittele väkivaltaisuutta niinkään toiminnallisesti kuin psykologisesta näkövinkkelistä. Se on vakava ja synkkätunnelmainen seikkailupeli, ja se sai minut miettimään aihetta ainakin puolisyvällisesti. Pelissä väkivaltaisuuden syynä näyttäytyy paitsi korkea testosteronitaso, myös tietoinen, joskin sisällöltään epäselväksi jäävä manipulaatio.

Koko juttu

Always Sometimes Monsters

Always Sometimes Monsters

Tein kaksi indie-löytöä tämänkesäisestä Gog.comin alennusmyynnistä. Ne eivät ole osuneet kohdalle aiemmin, ehkä johtuen kohtuullisen vähäisestä näkyvyydestä, ehkä omasta syrjivästä katseestani. Kumpikin on joka tapauksessa löytänyt vahvaa fanikantaa, ja täytyy sanoa, että 2014 ilmestynyt Always Sometimes Monsters hurmasi minutkin. Pelin naiivin söpön kuoren alle kätkeytyy vakavaa tematiikkaa.

Koko juttu

Lisää pelejä

 Seuraa
    
 Blogiarkisto
Mitä, kuka?

Julius S, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuu(suuri)kuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se, joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.

Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja

Top-10

(blogin arvio asteikolla 100)

  1. Valhalla and the Lord of Infinity (94)
  2. Neuromancer (92)
  3. Samorost 3 (90)
  4. This War of Mine (86)
  5. Technobabylon (84)
  6. Shadowrun Hong Kong (84)
  7. The Last Door – Collector's Edition (82)
  8. Always Sometimes Monsters (81)
  9. The Dream Machine (81)
  10. Gabriel Knight: Sins of the Fathers – 20th Anniversary Edition (80)

KAIKKI PELIT

Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.

Kiinnostavaa Kickstarterissa