This War of Mine

This War of Mine

Tämä peli tuskin esittelyä ja suositustani kaipaa, mutta eräänlaisen rehellisyyden nimissä nostan sen Samoojaan. Olen käyttänyt pelaamiseen helposti liki 40 tuntia, joista kaksitoista aivan viime aikoina. Vuonna 2014 ilmestynyttä This War of Minea on palkittu ja kehuttu ylenpalttisesti, ja voin itsekin vain todistaa, että se on hyvin koukuttava ja koskettava samaan aikaan. Kesällä 2016 siihen ilmestyi lisäosa The Little Ones. Ajatus lapsista sodan keskellä sai sydämen särkemään jo valmiiksi, ja olin vähällä välttää sen asentamisen.

This War of Minen takana on puolalainen pelistudio 11 bit studios, ja Puolassahan tuotetaan kelpo pelejä jo ihan perinteisesti. This War of Mine on saavuttanut sellaiset mittasuhteet – ainakin pelaajamäärien ja suosion osalta – ettei sitä voi oikein sanoa indiepeliksi, vaikka odotus tuskin oli näin suuri. Kerrotaan, että myynti ylitti tuotantokustannukset jo ensimmäisen kahden päivän aikana.

Sota, selviytyminen ja syyllisyys

Pelin inspiraationa on ollut nelivuotinen Sarajevon piiritys 1990-luvulla. Pelissä sota loppuu jo reilun kuukauden päästä ja omien siviilien selviytyminen talven yli antanee vain lievän käsityksen, millaista elämä (ja kuolema) on ollut ja on tänä päivänä esimerkiksi Syyriassa tai Ukrainassa.

This War of Mine: my civilians

Omat siviilit: isä ja pieni tytär. Pelin alussa voi valita toisinkin, ja pelin kuluessa ilmestyy uusia turvaa hakevia ja apua pyytäviä siviilejä, jotka voi ottaa vastaan tai hylätä.

Lyhyesti sanottuna kokemus on jotain kauheaa. Pelissä omat siviilit ovat menettäneet kaiken rauhan aikaisen: työnsä, kotinsa, ystäviään ja perheenjäseniään. Käytännössä he ovat menettäneet identiteettinsä, ja heidän mielenterveytensä ja moraalinsa ovat joutuneet koetukselle. Kuinka tuollaisista kokemuksista oikeasti toipuu, ei varmasti ole itsestään selvää. Jopa pelaajana koen traumatisoituneeni.

This War of Mine: day 23

Talven tullen omien siviilien määrä on kasvanut neljään ja lämpötilat ovat laskeneet. Seuraa sairasteluaalto ja ruokaa on vara syödä vain joka toinen päivä. Oikeassa alanurkassa valitun hahmon mahdolliset toiminnot näkyvät pyöreinä ikoneina ympäri taloa.

Vaikka pelin lupaus on synkkä ja olisi liian laimeaa kuvata sen tunnelmaa pelkästään melankoliseksi, jäin heti koukkuun. Vielä yksi päivä ja yksi yö... aina siihen asti, kunnes koittaa aselepo. Joka päivä on huolehdittava omien siviilien terveydestä, ruuasta, lämmöstä, levosta ja henkisestä hyvinvoinnista. Heidät on pidettävä hengissä, se on koko pelin pointti. Yön turvin haalitaan materiaaleja ja tarvikkeita, joista sitten rakennetaan päivän aikana kaikkea tarpeellista. Kiusaus varastaa on suuri, vaikka hintana saattaa olla oman siviilin haavoittuminen ja kuolema.

This War of Mine: night plan

Yön suunnittelua. Kartalla olevilla vierailukohteilla on kaikilla oma haasteensa ja tarjontansa. Tässä isä lähtee saalistamaan ja lapsi jää yksin. Öisin oma turvapaikka voi joutua ryöstön kohteeksi. Pelaaja seuraa saalistajaa, ja turvapaikkaan jääneet ovat oman onnensa nojassa niine aseistuksineen, mitä heille on saanut hankituksi.

Saako tällaisesta vakavasta aiheesta tehdä peliä? Onko suorastaan mautonta alistaa selviytymiskamppailu pelimekaniikaksi? Voi olla, että sodan itse kokeneita tällainen peli ei kiinnosta, mutta meille muille se antaa ajateltavaa. Kuinka itse selviytyisi joutuessaan kaupunkisodan keskelle ja mottiin? Rauhaa ja elämän jatkumista nykyisillä uomillaan ei voi pitää itsestään selvänä.

This War of Mine: stash

Peli pyörii omien varastojen keräämisen ympärillä. Turvapaikasta ei voi tehdä suoranaisesti viihtyisää eikä turvallista, mutta elämän edellytyksiä voi parantaa. Se vaatii suunnitelmallisuutta.

Loppuarvio

This War of Mine on kokonaisuutena erinomainen selviytymispeli. Kehyskertomus ja omien siviilien taustat loivat uskottavat puitteet kamppailulle. Audiovisuaalisuus antaa pelille realistisen ja vakavan, mutta myös taiteellisen ilmeen ja auttaa heti asettumaan tunnelmaan. Kaikki toiminnallisuus oli helppoa omaksua, eikä oikeastaan mikään päässyt turhauttamaan missään vaiheessa.

Tietyissä rajoissa oleva satunnaisuus ja mahdollisuus valita alussa eri siviilit tekee pelistä mielekkään pelata monta kerta. Steam-yhteisö on myös luonut This War of Mineen omia sisältöjään. Mitä lisäosaan The Little Ones tulee, lupauksensa mukaisesti se tuo mukaan lapset, joilla on oma haavoittuvuutensa. Kiistämättä tulee mieleen, että peliä voisi edelleen laajentaa esimerkiksi koiralla. Mutta ihan perusmuodossaan This War of Mine kyllä "riittää".

Annan tälle pelikokemukselleni yleisarvosanaksi 86 pistettä sadasta.

Saatavuus

This War of Mine on saatavilla Windows-, macOS- ja Linux-tietokoneille, iOS- ja Android-laitteille sekä konsoleille PlayStation 4 ja Xbox One.

blog comments powered by Disqus
 Seuraa
    
 Blogiarkisto
Mitä, kuka?

Julius S, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuu(suuri)kuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se, joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.

Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja

Top-10

(blogin arvio asteikolla 100)

  1. Valhalla and the Lord of Infinity (94)
  2. Neuromancer (92)
  3. Samorost 3 (90)
  4. This War of Mine (86)
  5. Technobabylon (84)
  6. Shadowrun Hong Kong (84)
  7. The Last Door – Collector's Edition (82)
  8. Always Sometimes Monsters (81)
  9. The Dream Machine (81)
  10. Gabriel Knight: Sins of the Fathers – 20th Anniversary Edition (80)

KAIKKI PELIT

Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.

Suositeltu pelimusiikki

Encore: Soulless C64 (2012)

Kiinnostavaa Kickstarterissa