Synkähkön The Longingin jälkeen kaipasin piristystä ja tartuin kevytmieliseen seikkailupeliklassikkoon The Secret of Monkey Island, jota olen pelannut aikoinaan Amigalla. Pelasin ensin pelin uuden version vuodelta 2009, The Secret of Monkey Island: Special Edition, ja sitten alkuperäisen Amiga-version vuodelta 1991 kokeakseni sen nykyperspektiivistä uudelleen. Pelin aivan ensimmäinen versio oli kuitenkin DOS-tietokoneille, ja tämä arkaainen elämys sisältyy vuoden 2009 Special Editioniin, jossa siihen voi vaihtaa lennosta. Tässä jutussa käsittelen ensisijaisesti Amiga-versiota ja vertaan sitä Special Editioniin. Peli ei ole suotta klassikko. Se pitää seikkailupelinä pintansa edelleen hyvin. Minulla ei ole mitään audiovisuaalisesti uudistunutta versiota vastaan, mutta yllättäen totesin vanhan version pelattavuudeltaan paremmaksi. Vastaan tässä postauksessa myös omasta puolestani kysymykseen, miten pelata Amiga-pelejä.

The Secret of Monkey Islandin takaa löytyy 1982 perustettu LucasArts, joka on elokuvaohjaaja George Lucasin perustama pelistudio. Pelistudio on kuuluisa paitsi Monkey Island -peleistä myös Indiana Jones -ja Tähtien sota -peleistä. Monkey Islandit eivät kuitenkaan perustu elokuviin. Sen sijaan alkuinspiraationa on toiminut Disney-huvipuiston Pirates of the Caribbean -veneajelu. Sen tapaan The Secret of Monkey Island sijoittuu kuvitteelliselle Karibianmerelle merirosvojen aikaan.

Merirosvon kolme koetusta ja neidonpelastus

Pelaajan ohjaama hahmo, nuorimies Guybrush Threepwood on wannabe-merirosvo, joka saapuu Mêlée-saarelle tavoittelemaan unelmaansa. Merirosvoksi tullakseen Guybrushin täytyy antaa näyttöä taidoistaan: hänen on voitettava miekkailumestari, löydettävä aarre ja varastettava arvoesine. Jokin saarella on kuitenkin pielessä: merirosvot eivät enää uskalla lähteä merille rosvoamaan. Syynä on kapteeni LeChuck, joka kuoltuaan kummittelee eikä anna tilaa toisille rosvoille.

LeChuck on Guybrushin häikäilemätön ja katkera antagonisti, joka tavoittelee samaa naista: Mêlée-saaren kuvernööri Elaine Marleytä. Pelastaakseen Elainen aave-LeChuckin kynsistä Guybrush seuraa heitä Monkey-saarella sijaitsevaan helvettiin asti. Pelille ominaista ovat koomiset käänteet ja ratkaisut.

Varhainen mutta jo hioutunut graafinen seikkailu

The Secret of Monkey Island käyttää LucasArtsin kehittämää Scumm-pelimoottoria. Sitä ennen oli jo ilmestynyt neljä Scumm-peliä, ja tekijät vaikuttavat oppineen, mikä toimii seikkailupeleissä ja mikä ei. Oleellista on myös, että The Secret of Monkey Islandissa ei voi kuolla tuosta vain. Käsittääkseni siihen on vain yksi mahdollisuus, ja suurin osa pelaajista on tuskin törmännyt siihen. Olen todennut monta kertaa, kuinka vanhat pelit voivat olla kohtuuttoman vaikeita. Nykyäänhän seikkailupelien kirjoittamaton sääntö on, että game overia ei ole tai se tarkoittaa läpipeluuta.

Pelin pääsuunnittelija Ron Gilbert kirjoitti Special Editionin ilmestymisen aikaan eräänlaisen viivästyneen post mortemin The Secret of Monkey Islandista. Siinä hän käy läpi pelin suunnittelussa ja toteutuksessa tehtyjä ratkaisuja, jotka nyt monen vuoden jälkeen, siis jälkiviisaasti, tuntuivat hyviltä tai huonoilta. Oli mielenkiintoista huomata, että olin kiinnittänyt pelaajana huomiota aivan samoihin kohtiin. Pikselinmetsästys, miekkailuopintojen työläys ja pitkät välianimaatiot olivat turhautumisen rajoilla, mutta ne eivät menneet yli ja niihin sisältyvä huumori välittyi kyllä.

Tämän pelin voi ottaa rennosti, se pitääkin ottaa rennosti. Otsani ei kurtistunut vaan suu pysyi vienossa hymyssä läpi pelin. Hulvattomat henkilöhahmot ja -dynamiikka sekä hyväntahtoiset komedialliset tilanteet ja asetelmat ovat ansainneet The Secret of Monkey Islandille paikan seikkailupelien kaanonissa. Tavaraluettelotehtävät ovat onnistuneet ja sopivan absurdeja, yllätyksiä riittää ja jotkin monivaiheiset tehtävät ovat oikeasti oivaltavia. The Secret of Monkey Island ei kuitenkaan ole läpihuutojuttu, ja harmikseni jouduin turvautumaan läpipeluuohjeisiin sen loppupuolella. Läpipeluu kesti minulla sekä Special Editionissa että Amiga-versiossa noin 5 tuntia.

Amiga-version ja Special Editionin eroavaisuus

The Secret of Monkey Island ilmestyi alkujaan, 1990-luvun alussa Amigalle, MS-DOS:ille, Atari ST:lle ja Macintoshille. Special Edition ilmestyi 2009, sekin LucasArtsin tuottamana. Käsikirjoitukset vastaavat toisiaan lähes täydellisesti. Special Editionista bongasin vain yhden kohdan, jota oli laajennettu tai joka ylipäätään oli toteutettu pelkän viittaamisen sijaan: Meathookin animoidun ja puhuvan tatuoinnin. Kaikki tehtävät ja niiden ratkaisut ovat kuitenkin samat. Audiovisuaalisesti versiot sen sijaan eroavat: sekä alkuperäiset keskenään että uudelleentehty suhteessa alkuperäisiin.

MobyGamesissa on kuvagalleria, joka näyttää grafiikan erot Amigalla, DOS:illa, Atarilla ja Machintoshilla. Mukana on kuvaruutukaappaukset myös SEGA CD:ltä ja FM Townsilta, joille peli ilmestyi parin vuoden viiveellä. Amiga-version pikseligrafiikka on minusta hyvää, eikä rajallinen väripaletti haittaa. 18 vuotta myöhemmin Special Editionissa grafiikka on kuitenkin noussut ihan uudelle tasolle – ei onneksi kuitenkaan 3D-tasolle. Se on "sileää" sarjakuvamaista 2D-tyyliä, ja nautin erityisesti henkilöanimaatioista. Animaatiot olivat hieman nykiviä, mutta hahmoilla on nyt ilmeet ja ylipäänsä kasvot.

Special Editionissa myös pelimusiikki pääsee oikeuksiinsa. Sovitukset olivat minusta oikein kivoja, ja sain pääteemasta itselleni korvamadonkin. Amiga-version musiikki ei ole mitenkään loistavaa, puhumattakaan ääniefekteistä, jotka kuulostivat piippauksilta muoviämpärissä. Olin tähän hyvin pettynyt, sillä tiedän, että Amiga pystyy sampleäänillään parempaan. Ilmeisesti tekijät ovat tyytyneet vain tuomaan DOS-version äänet Amigalle. Special Editionissa ääniefektit ovat sen sijaan luonnolliset. Niitä ja musiikkiakin parempaa on kuitenkin ääninäyttely. Koska pelasin Amiga-version Special Editionin jälkeen, tuntui se hyvin mykältä puuttuvan ääninäyttelyn takia ja kuulin kaikuna mielessäni Special Editionin puheäänet. Ääninäyttelijät ovat samoja kuin Monkey Island 3:ssa eli The Curse of Monkey Islandissa.

Special Editionin ja Amiga-version (mukaan lukien muutkin alkuperäiset versiot) eroihin kuuluu myös tapa, jolla pelimaailmassa toimitaan ja käytetään tavaraluetteloa.

Amiga-versiota pelataan hiirellä point-and-click-tyyliin. Oletuksellisesti vasemman hiirennapin klikkaaminen tarkoittaa kävelyä. Oikealla hiirennapilla taas voi suorittaa kohteeseen liitetyn oletustoiminnon, mikä oli hyvin kätevää. Pelkkien oletustoimintojen avulla peliä ei kuitenkaan voi pelata läpi, vaan muita toimintoja on otettava omatoimisesti käyttöön.

Kaikki pelissä käytettävissä olevat toiminnot eli verbit on lueteltu ruudun alaosassa tekstuaalisesti. Niitä on kaikkiaan kaksitoista, mutta kahta niistä en tarvinnut lainkaan. Toiminto valitaan klikkaamalla sen nimeä ja sitten joko tavaraluettelossa olevaa kohdetta ja/tai pelimaailmaa, esim. "Use" (verbi) "navigator" (tavara), "Push" (verbi) "cannon" (pelimaailman kohde) tai "Give" (verbi) "skull" (tavara) to "cannibals" (pelimaailman kohde). Myös tavaroiden yhdistämiseen tavaraluettelon sisällä voi käyttää verbejä. Kuten verbiluettelo, myös tavaraluettelo esitetään kirjallisesti listana ruudun alaosassa. Kun lista käy pitkäksi, ilmestyvät näkyviin nuolet, joilla listaa voi selata ylös- ja alaspäin. Pelin ilmestymisaikaan hiirissä ei ollut vieritysrullaa.

Special Editionia pelataan joko hiirellä tai peliohjaimella. Hiiriohjaukseen sisältyy mahdollisuus näppäinoikoteiden käyttöön. Verbiluettelo ja tavaraluettelo ovat piilotettuina, ja ne täytyy tuoda erikseen esiin käyttöä varten. Tämä mahdollistaa mahdollisimman suuren, koko kuvaruudun täyttävän pelimaailman kuvan. Koin kuitenkin kätevämmäksi vanhan tekstuaalisen verbi- ja tavaraluettelon. Minusta oli kömpelöä kutsua aina verbit ja tavaraluettelo erikseen näkyviin. Näppäinoikotiet kätevöittivät verbien käyttöä, mutta tavarat piti aina valita pop-up-ikkunan kuvakkeista. Pop-up-ikkunat ovat itse asiassa peräisin jo Monkey Island 3:sta, jossa käytettiin edelleen Scumm-pelimoottoria mutta jossa suunnittelu- ja tuotantotiimi olivat jo vaihtuneet.

Special Editionissa on samanlainen verbiapu kuin Amiga-versiossakin eli oikealla hiirennapilla saa aktivoitua kohteeseen sidotun oletustoiminnon. Lisäksi siinä on vihjejärjestelmä. Hiiri-näppäimistöohjauksella kontekstisidonnaisen vihjeen saa näkyviin painamalla H-näppäintä. Pulmallisemmissa tilanteissa vihje voi olla kolmiportainen.

Kuinka pelata Amiga-pelejä?

Pelasin The Secret of Monkey Islandia A500 Mini -pelikonsolilla, jonka hankin viime vuonna ja josta kirjoitin sittemmin esittelyn. Pelin Amiga-versio on ladattavissa ilmaiseksi verkosta, esimerkiksi whdownload-sivustolta, ja sitä voi pelata konsolin lisäksi emulaattoriohjelmilla. Ohjelmien asetusten säätäminen, puhumattakaan ROM:ien hankinnasta, asettaa kuitenkin korkeahkon kynnyksen. Konsoli ratkaisee nämä ongelmat, ja sitä on yhä saatavilla. A500 Minin valmistaja Retro Games on muuten vihjannut, että täysikokoinen Amiga Maxi -konsolikin olisi tulossa!

Tilasin vastikään Hollannista USB-tikun, johon on valmiiksi kerätty tuhansittain Amiga-pelejä, -demoja ja -lehtiä. Sitä myy Retro8BITshop. Kaiken materiaalin voi toki itsekin kaivaa verkosta, mutta tikulta sen saa valmiina tarjottimella. Tikulla on aineistoa peräti 25 gigatavun verran eli todella paljon, kun ottaa huomion Amiga-ohjelmien nykymittapuilla pienet tiedostokoot. Tikku on A500 Mini -yhteensopiva. Kyseisestä kaupasta saa muutakin Commodore-materiaalia.

Tikun esittelyssä viitataan sataan suosituimpaan Amiga-peliin, ja se tarkoittaa Lemon Amiga -sivuston äänestystä. Sattumoisin The Secret of Monkey Island komeilee listan kärjessä. Se herätti minussa ajatuksen pelata koko lista läpi ja poimia ainakin seikkailupelit Samoojaan. Luvassa on siis Amiga-pelien esittelyjä, mutta tuskin pysyn uskollisesti listalla, vaan väliin pujahtaa muutakin. Monet listan pelit ovat pelattavissa nykyaikaisilla Windows-tietokoneilla sellaisinaan tarkoittaen sitä, että toimiva pelipaketti sisältää emulaattorin eikä sitä tarvitse itse asentaa tai säätää. Näiden pelien julkaisijana on kunnostautunut erityisesti GOG.com. Windows-versioiden pohjalla ei välttämättä kuitenkaan ole pelin Amiga-versiota vaan DOS-versio.

Ilmainen ScummVM-ohjelma tarjoaa yhden väylän joidenkin vanhojen Amiga-pelien pelaamiseen nykykoneilla. Se on saatavilla paitsi Windows-, macOS- ja Linux-käyttöjärjestelmille, myös muuan muassa Playstation- ja Nintendo-pelikonsoleille. Katsoin, että Amiga-versio The Secret of Monkey Islandista toimii ScummVM:llä. Aiemmin mainittu Retro8BITshop myy myös ScummVM USB-tikkua, johon on tallennettu iso liuta Amiga-, Atari-, DOS- ym. pelejä. Saman satagigaisen aineiston voi ladata myös Internet Archivesta, ja pelin eri versiot löytyvät myös yksittäin.

Eli se helpoin suosittelemani väylä Amiga-pelaamiseen on A500 Mini- pelikonsoli tai tuleva täysikokoinen replika ja Retro8BITshopin muistitikku. ScummVM tarjoaa suppeamman valikoiman, sillä se keskittyy vain seikkailu- ja roolipeleihin, mutta se mahdollistaa alustariippumattoman nykykoneilla pelaamisen. Myös joitain yksittäisiä Windowsille tuotuja Amiga-pelejä löytyy.

Loppuarvio

1990-luvun alkua ei turhaan sanota graafisten seikkailupelien kulta-ajaksi, ja The Secret of Monkey Island on siitä hyvä esimerkki. Vanha Amiga-versio on edelleen, nykypelaajankin mittapuilla pelattavuudeltaan hyvä ja hyvin suunniteltu. Se on viihdyttävä ja lämminhenkinen anakronistinen merirosvofantasia. Tavaraluettelotehtävät ovat juuri sopivan absurdeja ja koomisia olematta epäloogisia tai mahdottomia päätellä. Pikseligrafiikka on kaunista vaikkakin karkeaa uuteen, vuoden 2009 Special Editioniin verrattuna, jossa hahmojen ilmeistäkin saa selvää. Special Edition tekee pelille audiovisuaalisesti kunniaa, mutta pelattavuudeltaan se ei ole parempi ainakaan hiiri-näppäimistöohjauksella. Suosittelen kuitenkin molempia varauksetta. Annan The Secret of Monkey Islandin Amiga-versiolle kokonaisarvosanaksi 88 pistettä sadasta. Äänipuoleen olisin tosiaan suonut enemmän panostusta.

Saatavuus

The Secret of Monkey Islandin Amiga-versio on pelattavissa paitsi aidolla Amigalla ja A500 Minillä, myös emulaattoreilla ja ScummVM:llä alustariippumattomasti. Jos konsolia ei ole eikä emulaattorin värkkääminen innosta, ScummVM on oikein hyvä vaihtoehto seikkailupelien ystävälle. Internet Archiven The_Complete_ScummVM_Collection_v2 sisältää pelin Amiga-version: /Working/The Secret of Monkey Island (Amiga).zip. Myös Antsream Arcade -suoratoistopalvelu tarjoaa Amiga-version The Secret of Monkey Islandista. The Secret of Monkey Island: Special Edition on saatavilla Windows-tietokoneille sekä Playstation- ja Xbox-konsoleille. Aiempi tuki iOS:ille ja macOS:lle on lakannut.

Peli tekijöiltä: LucasArtsRon Gilbert