Samorost 3

Samorost 3

Amanita-fanien, kirjoittaja mukaan lukien, kuumeisesti odottama Samorost 3 ilmestyi lopulta muutama päivä sitten. Merkillisen suloisilla hahmoilla asutettu huumaava pelimaailma loistaa audiovisuaalisuudessaan. Samorostissa metsän salaperäiset puolet yhdistyvät avaruuden autiuteen, ja tuntuu kuin heräisi unen sisällä. Taikasieniä ja oopiumia, mutta jotenkin niin viattomasti.

Samorost-sarjan ensimmäinen osa ilmestyi 2003, ja legenda alkoi. Se on lyhyt ilmainen selainpeli, jonka Amanitan perustaja, tšekkiläinen Jakub Dvorský teki taidekoulun lopputyöksi. Pari vuotta myöhemmin ilmestyi toinen osa, joka tavoitteli jo pidemmän seikkailupelin olemusta. Tämän jälkeen Amanitalta on tullut kaksi täyspitkää seikkailua, Machinarium ja Botanicula, joista varsinkin Machinarium on visuaalisesti hyvin erilainen kuin samorost_3amorost. Amanita Designin sivuilta löytyy myös muuta sisältöä kuten pari musiikkianimaatiota ja BBC:lle tehty tietovisa.

Samorost 3: space

Samorost 3:ssa suunnistetaan avaruudessa linkoutumalla pienen taivaankappaleen kiertoradalta toiselle. Melko omaperäistä seikkailupelissä. Olin aluksi vähän hämmentynyt, kuinka homma oikein toimii.

Samorost 3:n alussa taivaalta tippuu puhallinsoitin. Oma piippalakkihahmo lähtee selvittämään, mistä soitin on oikein peräisin. Seuraa musikaalinen matka taivaankappaleelta toiselle. Pelin logiikka kulkee omia uomiaan, mutta en kokenut, että siitä olisi vaikea saada kiinni.

Samorost 3: playing

Samorost 3:ssa kuunnellaan ja soitetaan. Ympäristöstä löytyy erityisiä hot-spotteja, joiden kuunteleminen antaa vihjeitä. Oikean melodian soittaminen vastaukseksi saa kohteet kertomaan jotain, mikä ilmestyy näkyviin hallusinaation kaltaisena. Ymmärrettävää puhetta pelissä ei ole.

Lupaukset Samorost 3:n ilmestymisestä ja ensimmäinen salaperäinen traileri herätti minussa suorastaan kiihkeän nälän, eikä lopullinen peli pettänyt odotuksia. Kiehtova Samorost-maailma muuttui entistä kiehtovammaksi ja audiovisuaalisesti fantastisen kylläisiä näkymiä Samorost 3:ssa on paljon, mutta ei liikaa. Animaatiot ja musiikkiin liittyvät tehtävät ovat hurmaavia. En pitänyt pelatessa kiirettä; ihasteltavaa oli paljon ja animaatioita teki mieli toistaa silkasta ilosta. Käytin läpipeluuseen kuutisen tuntia.

Samorost 3: trio

Lammen äärellä viihtyvä trio pitää saada musisoimaan. Samorost 3:ssa on useita nimenomaan musiikkiin liittyviä tehtäviä.

Samorost 3 on indiepeli parhaimmillaan. Grafiikka, äänimaailma, animaatiot, tehtävät ja juoni muodostavat täydellisen kokonaisuuden. Point-and-click-seikkailupeliksi tavaraluettelon käyttö on vähäistä – vakituisen puhallinsoittimen lisäksi tavaraluettelossa vierailee vain muutama yksittäinen esine. Kaikki tehtävät on suunniteltu fantasiamaailman ehdoilla. Nimenomaan seikkailupelinä parhaana pidän Amanitalta Machinariumia, mutta Samorostissa audiovisuaalisuus ja salaperäinen maailma on aina ollut kaikkein keskeisintä.

Pelin musiikin on tehnyt Floex. Se pysyy grafiikkaa ja pelin etenemistä tukevana ambient-musiikkina ja kohoaa etualalle silloin tällöin. Olen kuitenkin pitänyt enemmän Samorost 2:n musiikista, 3:ssa musiikki on monipuolisempaa mutta tuntuu samalla hajanaisemmalta.

Samorost 3: salkthrough

Jos jossain kohtaa menee ymmälleen, voi turvautua sisäänrakennettuihin läpipeluuohjeisiin.

Loppuarvio

Pelissä esiintyvien hahmojen lapsenomaisuus on kuin raikasta purovettä kaikkien synkkien ja väkivaltaisten pelien keskellä. Amanitan pelit eivät kuitenkaan ole lastenpelejä, niin olisi mielestäni väärin sanoa.

En peittele ihastustani Amanita Designin tuotantoihin ja annan Samorost 3:lle yleisarvioksi 90 pistettä sadasta.

Saatavuus

Samorost 3 on saatavilla Windows- ja Mac OS X -tietokoneille. Amanitan muut pelit ovat ilmestyneet ennen pitkää useammille alustoille, joten ehkä se on odotettavissa myös tämän pelin kohdalla. Hinnoitteluun Amanita on tehnyt suuren muutoksen, ja mielestäni kyllä ihan oikein. En toisaalta usko, että Samorost 3:kaan on suojassa myöhemmiltä alekampanjoilta.

blog comments powered by Disqus
 Blogiarkisto
Mitä, kuka?

Julius S, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuu(suuri)kuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se, joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.

Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja

Top-10

(blogin arvio asteikolla 100)

  1. Valhalla and the Lord of Infinity (94)
  2. Neuromancer (92)
  3. Samorost 3 (90)
  4. This War of Mine (86)
  5. Technobabylon (84)
  6. Shadowrun Hong Kong (84)
  7. The Last Door – Collector's Edition (82)
  8. Always Sometimes Monsters (81)
  9. The Dream Machine (81)
  10. Gabriel Knight: Sins of the Fathers – 20th Anniversary Edition (80)

KAIKKI PELIT

Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.

Suositeltu pelimusiikki

Encore: Soulless C64 (2012)

Kiinnostavaa Kickstarterissa